Sydännallen kaasona 080706

Pieni täydennys edelliseen... Ajatus tuolien lisäämisestä riveille (niin, että ei ole päätypaikkoja) oli älytön. Rivit olivat tosi ahtaat, ja niistä olisi tullut aivan mahdottoman ahtaat, jos niihin ois vielä lisännyt tuolit! Ratkaisimme itse istumajärjestysongelman siinä kiireessä häitä edeltävänä iltana niin, että mm. minä (kaaso) ja mieheni (olimme juontajia) siirryimme istumaan "lavalle". Kartano ois tosiaan vieläkin komeampi, jos sitä kunnostettaisiin ja mm. siistittäisiin se etupihan iso kukkapenkki. Sijainti meren rannalla on ihanteellinen - etenkin, kun hellepäivän jälkeen tarkeni hyvin tanssia ulkona meren rannalla iltakymmeneen asti! Vaikutti siltä, että henkilökunta joutuu pyörittämään toimintaa liian vähäisin resurssein (liian vähän ihmisiä ja ehkä liian vähän rahaakin, kun kerran kartanoa ei ole kunnostettu!?) ja olivat siksi lopenuupuneita. Eivät jaksaneet olla ystävällisiä ja palvelualttiita etenkään loppuillasta, kun olivat niin poikki...

Juuri, kun nousimme ylös mennäksemme leikkaamaan hääkakkua, MULLA ALKOI TULLA VERTA NENÄSTÄ!! Verta meni puvulleni, ja äiti tuli hankaamaan märällä paperilla pukuani... Sulho meni sanomaan henkilökunnalle keittiöön, että kakun leikkaus siirtynee, koska morsiamella on akuutti ongelma... Kaaso toi keittiöstä jääpusseja, ja minut vietiin sohvalle makaamaan. En nähnyt juuri mitään, kun naamallani oli jääpusseja. Mummoni säntäsi keittiöön hakemaan SUOLAA!! Verenvuoto tyrehtyy mummoni mielestä suolan avulla...mutta arvatkaa, kirvelikö suola, koska olin ollut kovassa nuhassa pari viikkoa, ja sieraimet olivat jo valmiiksi hellinä niistämisestä... Mummoni on niin nopeatempoinen ja päättäväinen, että en pystynyt vastustamaan hänen ideaansa siinä tilassa... Sulhon sukulaiset tyrkyttivät neuvojaan, jotka olivat juuri päinvastaisia ("Ota nenästä kiinni ylempää!"/"Ei kun alempaa, koska muuten veri tulee suuhun!", "Laita pää alas päin!"/"Älä laita päätä alas päin! Heti makuulle!"). Saimme leikattua hääkakun, kun verentulo lakkasi vähäksi aikaa. Olin ihan pökerryksissä, mutta silti polkaisin ensin. En saanut syötyä juuri ollenkaan kakkua, kun suussa maistui veri ja suola... Sitten verta alkoi tulla taas nenästä. Lojuin puolittaisessa makuuasennossa siinä sohvalla (paikallamme), ja kaaso tuli viereen häärimään nenäliinojen kanssa... En uskaltanut syödä kakkua, koska pelkäsin, että verentulo alkaa taas yhtäkkiä uudelleen niin nopeasti, että puku ehtii taas sotkeutua. Ongelma ratkesi kaason avulla, joka tuli viereen pitelemään lautasliinaa leukani alla...ja sulho tietysti syötti mulle kakkua! Olin todennut ennen häitä, että toivottavasti häissä sattuu jokin moka, niin on mukavaa muisteltavaa jälkikäteen...heh, toiveeni toteutui! Jotkut sulhon sukulaiset tosin taisivat huolestua, kun näytti siltä, että verentulo ei lakkaa (mikä on varsin tavallista mun suvussa!!)... Ihmeellistä on kyllä se, että sen jälkeen mulla ei ole tullut kertaakaan verta nenästä! Häistä on aikaa reilut 7 vuotta! Lapsena mulla tuli aina välillä verta nenästä...tuliko minusta siis aikuinen heti, kun menin naimisiin?