rmarianne

Nostelen lisäkokemuksien toivossa

Nostan Sipoon vanha kunnantalo maksaa ei-sipoolaisille vain reilu 300e koko viikonlopuksi, onko muutkin paikat yhtä halpoja?

Ei tule, muutenkin tarkoitus juhlia mahdollisimman vähillä ohjeilla ja säännöillä

En edes muistanut peuhanneeni tälläisessä ketjussa ;D Kieltämättä ensimmäinen viestini (sivulla 2) oli aika tiivistetty, vaikkakin ihan tosi. Olisin esimerkiksi voinut mainita että kävin sitä kuuluisaa ei-listaani läpi ukkokullan kysyessä, mutta eipä niin tarkkaa. Samalla linjalla ollaan jatkettu, kaikesta voi puhua ja oman mielipiteensä ilmaista. Ja missään vaiheessa en tosiaankaan ole ainakaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi kihlautua niin miten itse halusin sen tapahtuvan, ihan yhtä arvokas se kihlaus varmasti on vaikka olisikin suoritettu vessassa spagettia syöden Tuli muuten mieleeni tässä kirjoitellessa, että oikeastaan taisin aikoinaan yhdestä "vääränlaisesta kosinnasta" kieltäytyäkin, ihan kun en ymmärtänyt sitä kosinnaksi. Kun raskaustesti näytti esikoisesta positiivista, ukkokulta kysyi tyyliin puhelimessa tai jotenkin muuten tosi arkisesti (ei voi enää muistaa) että pitäisikös sitä nyt sitten sen muksun kunniaksi mennä kihloihin. Vaan kun oli emäntä päättänyt että kihloihin mennään ihan itsemme kunniaksi niin jäi kihlat ostamatta siltä erää. Vähänkö mä oon kauhee : *Pirttihirmu*

Talvihäihin on minun mielestäni ehkä helpompikin luoda tunnelmaa kun kesähäihin, johan sen huomaa kotonakin kun hämärässä polttaa kynttilöitä, heti tuntuu jotenkin romanttisemmalta

Toki jos meidät kutsutaan ja hoitaja järjestyy niin mielellämme juhlitaan ihan aikuisten kesken mutta minun mielestäni sen pitäisi olla meidän päätös että otetaanko lapset mukaan vai ei, eikä kutsujien.. Ja se on sitten meidän ongelmamme pitää lapset ruodussa jos ne päätetään mukaan ottaa, miettiä viihdykkeet ja eväät ja varasuunnitelmat jos lapset meinaakin varastaa shown. En näe mitään syytä lähteä nöyristelemään kutsun lähettänyttä kun oikein suvaitsivat meidätkin kutsua, miettisivät loppuun asti ennen kun kutsuisivat ja jättäisivät sitten kutsumatta jos ei meidän paketti kelpaa Ei mun silmiin kutsujen järjestäjilläkään ole oikeutta kritisoida vieraita jotka jättävät saapumatta, oli syy mikä hyvänsä. Ei varsinkaan jos kutsut on järjestetty niin että siihen kutsuun on sisällytetty ehtoja kuten "sinä saat tulla mut sun lapsi ei". Silloin saapumatta jättäminen ei mun silmiin ole protestointia (demonstrointia?), se että jos oltaisi otettu lapsi 150 metrin päähän juhlapaikasta leikkimään ja vuorotellen hoidettu sitä siellä kun ei lastenhoitajaa siihen hätään järjestynyt, se olisi ollut ehkä sitä "uskomatonta asennetta" mistä My puhuit? Voihan se olla että se nyt on vaan meidän omassa lähipiirissä, mutta kyllä jos esimerkiksi kyläillään jossain niin meillä on lapset mukana, tai jos joku tulee meille niin täällähän nuo pyörii. Periaatteessa siis sellaiset läheiset joilta voisi hääkutsua odottaa tuntevat meidän lapset ihan yhtä hyvin kun meidätkin eikä siksikään mun silmiin ole mitään hyväksyttävää syytä jättää meidän lapsia kutsumatta. Puhumattakaan siitä että minun silmiini tietenkin meidän lapset on aivan hurmaavia enkä tosiaan aina muista että ei kaikki ole yhtä lapsirakkaita. Me ensin listattiin että ketkä halutaan kutsua ja vasta sen jälkeen metsästetään tila mihin kaikki mahtuu ja missä kaikilla on hyvä olla. Kyllähän sitä tilaa löytyy myös pikkupyllyjen tuoleille kun se on alusta asti huomioitu. En tiedä onko se sitten yleisempää valita ensin tila ja sitten kutsua vaan ne jotka soveltuvat siihen tilaan juhlimaan, tyyliin "Mummo?" "NO EI, se on vanha ja ruma ja ei varaan jaksa kiivetä 802 porrasta meidän tiibettiläistyylisiin häihin" "Maija-serkku?" "Joo se on nuori ja hyvännäköinen ja sointuu kivasti kattauksen väreihin" "Virtaset?" "No en tiedä, ajattele jos niiden lapset vaikka niistää nenänsä meidän kultakirjailtuihin servetteihin, menee koko teema pilalle!" :

Meille kutsutaan näillä näkymin 24 lapsivierasta, joista alle 5-vuotiaita on 14 (omat mukaan lukien), eikä ole tullut mieleenkään että pitäisi tötteröhattuja laittaa päähän. Toki lapset otetaan huomioon menussa, lasten puuhanurkkauksessa jne. Muistan itse pienenä miten ihanaa oli olla häissä vieraana, pukeutua kauniisti ja juhlia ihan oikeasti hienosti. Häissä on myös alkoholitarjoilu, mutta luotan kyllä meidän vieraiden ymmärtävän että jos lasten kanssa tulevat niin ei niiden kanssa voi valomerkkiin asti juhlia. Kai nyt kaikki vanhemmat sen ymmärtää sanomattakin? Me jätettiin viime kesänä häät välistä kun juhlivat aikuisten kesken, vaikka meille erikseen mainittiinkin että nuorempi oltaisi saatu ottaa mukaan. Jotenkin tuli sellainen fiilis että juhlat ei ole lapsille sopivat kun aikuisten kesken juhlitaan, enkä varsinkaan sylivauvaa halua mihinkään örvellyshäihin viedä (enkä osallistua itsekään). Meidän perhe on paketti, kutsu mihin ei kuulu lapsia on mun silmiin ihan yhtä outoa kun että jos kutsuttaisiin vaikka pelkkä ukko mutta ei minua tai toisinpäin. Toisissa häissä missä oltiin viime kesänä olin ihan viimeisilläni raskaana eli lapsia oli vain yksi reilu 1v. Tottakai me pidettiin huolta siitä että se ei ole häiriöksi kirkossa tai juhlassa ja nautittiin kyllä täysin rinnoin juhlista koko perhe. Kun esikoisen nukkumaanmenoaika alkoi lähestymään niin ukkokulta lähti lapsen kanssa kotiin ja minä jatkoin juhlia.

Mun mielestä tosi hauska idea ;D Ensivaikutelma lapsen/koiran kutsusta olisi että on tiedossa hauskat ja rennot häät, ilman turhia jäykistelyitä.

Tulee strippari miehelle ja jos mun kaasoon on luottamista niin varmaan tulee minullekin. En jotenkin ole edes osannut ajatella sitä mitenkään outona/loukkaavana vaikka meillä ei tosiaankaan mikään vapaa suhde olekaan. En esim. hyvä heiluisi jos ukkokulta katsoisi kadulla jotain puolialastonta naista liian pitkään. Jotenkin kun strippari tekee vaan työtään, niin se on ihan ok. Ymmärrän kyllä sen ettei kaikki tosiaan tahdo/hyväksy omiin polttareihin sellaista, tärkeintähän se on että parisuhteessa molemmat on samalla viivalla ettei toisen mieltä pahoita vahingossa jollain tuollaisella. Mutta kai nämäkin asiat pitäisi olla puhuttu jo selväksi kauan ennen häitä ja polttareita..?

Minä en kuulu kirkkoon, ukkokulta kuuluu. Olen kyllä kuulunut kirkkoon ja käynyt rippikoulun joten sinänsä se varmaan olisi melko yksinkertaista jos haluaisin takaisin kirkkoon liittyä. Haluan kuitenkin kunnioittaa jokaisen uskoa ja siksi en liity kirkkoon ilman uskonnollista syytä. Papin aamen on kuitenkin tärkeä ukkokullalle ja sukulaisille, eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan että meidän liitto siunataan. Siunaaminenhan on vain onnen toivotus. Ja kieltämättä olen myös itse pienenä haaveillut suurista kirkkohäistä alttarille kävelyineen kaikkineen : muoks. kirjoitusvirhe.

Peni silakka olisi kyllä hauska ;D Luulen että mun hameen alta löytyy joku 5XL-sukkanauha, kun en omastani halua luopua.

Me ainakin ollaan toisiimme sitouduttu lopuksi elämää siinä vaiheessa kun ollaan sanottu "tahdon" yhteiselle lapselle Sinänsä hauska lueskella ja miettiä mitä mieltä itse olisi jos elämä olisi kuljetellut toisin ja oltaisi ensin menty naimisiin... En nimittäin usko että meidän suhde mihinkään lujittuu avioliiton myötä, enkä tiedä oltaisiinko nyt jotenkin "sitoutuneempia". Samat hormonimyrskyt, synnytykset ja vanhemmiksi kasvamiset me oltaisi käyty läpi. Varmaan ihan samalla tavalla olisi pinnaa kiristänyt yöheräilyt, olisi kiukuteltu, kärttyilty, itketty, naurettu, pussattu ja sovittu. Me ollaan siitä ruljanssista selviämässä onnellisesti yhdessä, ja sehän siinä on koko jutun juoni; elää elämänsä onnellisena sen yhden ja ainoan kanssa. Onko sillä sitten niin väliä onko siinä liitossa yksi i enemmän vai vähemmän, jos siitä kuitenkin pidetään huolta ja yhdessä ollaan ja tahdotaan että se liitto toimii. Ja senhän tietää vasta sitten kuolinvuoteella että toimiko vai ei, ei lasten saanti ole kuitenkaan ainoa koetinkivi. Ja jos se ei toimi, niin siinä ei yksi puolen vuoden harkinta-aika enää juuri auta jos siihen pisteeseen mennään että lapsilta lähdetään perhettä rikkomaan, eiköhän siinä ole takana jo selkeästi pidempi harkinta-aika kun se puoli vuotta. Varmaan siitä syvästä luottamuksesta meidän suhteeseen (mikä kumpuaa siitä että ollaan jo ainakin tästä selvitty ja vieläpä onnellisina yhdessä) johtuen se naimisiinmeno/avioliitto/häät ei itselle ole läheskään samanlainen elämän ja kuoleman kysymys kun monelle muulle. Voi jo ehkä paremmin luottaa siihen että tämä on se ihminen jonka kanssa se elämä ihan oikeasti ja käytännössäkin toimii. Toki silti mielelläni menen naimisiin ja myös seurakunnan läsnä ollessa lupaudun vaimoksi ukkokullalle. Isolta osin meillä vaakakupissa painaa ihan puhtaasti juridiset syyt mennä naimisiin (vaikka onhan sillä tietysti työllistävä vaikutus kun kerran vuodessa ollaan tekosiamme tunnustamassa lastenvalvojalla : ).

Nosto, kai siellä nyt joku on joskus naimisiin mennyt

Eipä olisi tullut edes mieleen tälläinenkään, ihanaa lueskella hääfoorumia niin saa uusia stressinaiheita : Ei me kyllä oikeasti tuollaisella aleta stressaamaan, kunhan menevät perille.

Miten te niitä lotolappuja laitatte nätiksi?