Jennakoo

Mies halusi ehdottomasti kesähäät, joten ihan poissulkevalla metodilla mentiin - aika paljon oli ehtinyt jo kertyä tulevalle kesälle sovittuja menoja, tämä oli ensimmäinen molemmilla vapaa viikonloppu

Olen 90-prosenttisen varma, että pidän oman nimeni. Olen ollut aiemmin naimisissa ja kun sain tyttönimeni takaisin, tunsin aivan valtavaa helpotusta. Olin jotenkin oma itseni taas. Olen jo niin monta vuotta ollut tämän niminen, että en tahtoisi taas opetella uutta identiteettiä.

No juurikin näin. Toinen kerta minulle, miehelle ensimmäinen. Uskon vakaasti, että molemmille viimeinen

Kaikki on hävitetty. Meidän ero oli niin riitaisa, etten halunnut mitään konkreettista muistoa - ihan tarpeeksi muistan ilmankin.

Kaikki muu on toisin, paitsi vieraslistalta löytyy omat vanhempani ja paras ystäväni. Olisin mielelläni ottanut hääkyyhkyt käyttöön, mutta tuntui jotenkin kornilta ajatukselta, kun tosiaan eksän kanssa meillä oli ne. Muuten en niistä häistä kyllä mitään elementtejä kaipaa, päinvastoin...

Ekat hääni olivat melko pienet, reilut 30 henkeä. Maistraatissa vihkiminen, virallisempi osuus lähisuvun kanssa ja bileet illalla kaveriporukalle. Toisista häistä tulee vielä pienemmät, alustavasti vieraslistalla on 8 nimeä Tällä kertaa vihkimisen hoitaa kuitenkin pappi, eikä vieraita erotella toisistaan. En häpeä mitään, mutta tämä tuntui juuri sopivalta ratkaisulta meille. Kokisin sellaisen virallisen pönöttelymeiningin tosi vieraaksi, enkä erityisemmin nauti huomion keskipisteenä olemisesta.

Vielä ei ole kuulunut negatiivisia kommentteja, toisaalta meidän häistä tietää etukäteen niin pieni piiri, että läheisiltä semmoista ei oikein osaa odottaakaan Mun entisistä häistä on kuitenkin yli 13 vuotta, joten ihan kauhean nopealla tahdilla en ole uudelleen avioitumassa.

Minä olen ollut aiemmin naimisissa ja minun hääpukuni oli mustaa ja liilaa samettia. Olin silloin ihan eri ihminen. Nyt tiedän tahtovani jotain kevyttä ja ilmavaa ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani, jotain valkoista. Vaikka olenkin ollut aiemmin naimisissa. Tuntuisi ihan hullulta edes harkita muuta. Aiemmin oli maistraattihäät, nyt on papin vihkiminen luonnon helmassa...

Hääpäivä jännittää, mutta itse päätös tuntuu pelkästään hyvältä ja oikealta Olen niin onnellinen, että tekisi mieli vaan huutaa koko maailmalle tästä

Toinen kerta kihloissa, itse olen ollut naimisissa ja eronnut. Sulhon ensimmäinen kihlaus ja toivoa sopii, että myös viimeinen

Mitään virallisia kihlajaisia ei tule, eikä ehkä kihlasormuksiakaan. Kihloissa silti ollaan, nyt kun hääpäiväkin on sovittu

Yhdessä sovittiin, mutta täytenä yllätyksenä tuli

Ei meillä kosittu ollenkaan! Minä olin jo luopunut toivosta, että saisin tuosta aviosiipan, joten tuli hieman yllätyksenä kun mies alkoikin puhua, että "kai se ois hyvä meidänkin mennä naimisiin". No olis se mustakin Oon vieläkin hieman pöllämystynyt, tämä keskustelu käytiin pääsiäisen aikaan ja eilen sovittiin päivämääräksi 6.8. tänä vuonna!