Kumpulainen, hyvin kiteytetty! Juuri näin minäkin ajattelen nyt omien polttareideni jälkimainingeissa. Valitettavasti minulla ei ole vastausta, toivottavasti joku viisaampi voi auttaa meitä molempia. Olenko lapsellinen, kun olen pettynyt? Odotinko kuuta taivaalta? Olisiko minun pitänyt menetellä toisin, ohjeistaa kaasoja tarkemmin? Aiemmin ajattelin, että vain amerikkalaisissa hömppäsarjoissa morsiamen ja kaasojen ystävyyssuhteet saattavat saada pahan särön polttari- ja hääasioiden takia. Nyt koen tämän todeksi.
Mikä polttareissani sitten meni vikaan? No, ne olivat kengännauhabudjetin kotipolttarit, joiden pääasiallinen sisältö oli pakkojuottaa minut humalaan. Päivän aikana ei ollut mitään ohjattua ohjelmaa tai elämystä. Oli pieni kierros kaupungilla ja loppupäivä vietettiin kotona saunoen, jutellen ja Singstaria pelaten. Illalla ei meny ulos eikä tehty mitään muutakaan. Olin huonovointinen kaiken pakkojuottamisen takia, oksennus oli lähellä mutta onneksi pystyin pysymään tyynenä. Humalatilan takia en pystynyt juttelemaan normaalisti ja nauttimaan kavereiden seurasta, vaan jäin ulkopuolisena sohvannurkkaan istumaan. Sattui myöskin, että muutamalla kaverilla, jotka eivät toisiaan entuudestaan tunteneet, on sama harrastus ja he innostuivat keskustelemaan tästä harrastuksestaan pitkälti ja laajalti. Itse en tunne kyseistä lajia, joten jäin kuuntelijan rooliin. Oli puuduttavaa kuunnella ummet ja lammet minua täysin kiinnostamattomasta asiasta, samalla miettien, että eikö tämän pitänyt olla minun päiväni. Iltakymmeneltä ihmiset rupesivat haukottelemaan ja lähtivät pois.
Toki polttareissa oli hyvääkin. Suurin osa kutsutuista osallistui ja moni toi kortensa kekoon leipomalla tai valmistelemalla visailun. Ihmettelen kuitenkin, miksi budjetti oli olemattoman pieni. Tiedän, että polttaribudjetti on tulenarka aihe ja sopivasta budjetista voi olla monta mieltä, mutta minusta olisin ollut isomman panostuksen arvoinen. Hinta oli kuulemma ollut 25 euroa per osallistuja. Tällä rahalla saatiin kolme ateriaa kaikille, jokainen toi omat juomansa ja osa toi tarjoiluja nyyttäriperiaatteella. Mitään muita kustannuksia ei tullut kenellekkään, poislukien yhden osallistujan matkakulut. Sanokaa nyt, olenko kohtuuton, jos pidän polttareitani liian halpoina? Jälkeenpäin kuulin, että moni osallistuja olisi mielellään maksanut enemmänkin, mutta kaasot halusivat pitää kustannukset minimissä. En ole koskaan ollut näin köyhissä tai tylsissä polttareissa, kuin nämä omani. Ymmärrän, ettei kaikilla ole varaa panostaa isoilla summilla, mutta kukaan polttareideni osallistujista ei oikeasti ole köyhä: Jokainen on esimerkiksi matkustanut ulkomaille kuluneen vuoden aikana.
Olin kuvitellut, että polttareissa aina on jotain tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa: Viininmaistelua asiantuntijan johdolla, tankotanssia, ilmajoogaa, ratsastusta, seikkailurataa tms. Ajattelin, että polttaripäivänä nautitaan ja syödään hyvin esimerkiksi ravintolassa. Minun polttareissani ei ollut mitään tällaista. Ei kai mahtunut budjettiin. Pienimuotoista kotitekoista ohjelmaa kuten leikkejä toki oli. Ongelma niissä oli se, että ne olivat liian tuttuja. Ne olivat niitä samoja leikkejä, joita minä olen vetänyt kavereiden vastaavissa juhlissa. Kaasot eivät kai sitten olleet viitsineet paneutua keksimään muita leikkejä. Morsiussaunakin oli vasemmalla kädellä tehty kopio kaverin polttareiden morsiussaunaohjelmasta. Järjestäjät olivat joka kohdassa menneet siitä, missä aita oli matalin. Ja liian korkea humalatilani vei minulta mahdollisuuden nauttia niistä hyvistä asioista, joita kuitenkin myös oli.
Onko minulla oikeus olla pettynyt? Ylireagoinko? Olen miettinyt pääni puhki mitä olisin voinut tehdä toisin. Yksi virhe oli, etten esittänyt selkeitä toivomuksia polttareideni suhteen, vaan annoin kaasoille melko vapaat kädet. Ajattelin, että on epäkohteliasta esittää vaatimuksia. Se, että en toivonut mitään erityistä ohjelmaa, ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi halunut jotain ohjelmaa! Tiedän, etteivät kaasot tahallaan tuottaneet minulle pettymystä, mutta ilmeisesti meillä oli hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä hyviin polttareihin kuuluu.
Kun tulin kotiin itkin ja kysyin itseltäni: Tuntevatko ystäväni minut näin huonosti? Enkö ollut parempien polttareiden arvoinen?