Ir

Huntu on minulle vielä kysymysmerkki. Haluaisin hunnun morsianmaista fiilistä tuomaan (mekkoni on aika simppeli), mutta kaikki kivat hunnut, joita liikkeissä katselin, maksavat vähintään satasen, jotkut jopa 250€ Meillä on pienen budjetin häät, enkä todellakaan tahdo maksaa hunnusta enempää kuin esimerkiksi mekosta tai sormuksestani. Olenkin miettinyt, olisiko mahdollista ostaa tyllikangasta ja pitsiä ja värvätä joku ompelemaan huntu itse. Tai sitten vain tyydyn laittamaan kukan hiuksiin ja unohdan koko hunnun.

Pidän nimenomaan yksinkertaisista, rennoista mekoista, joten harkitsin vakaasti hääpuvun tilaamista Zalandolta. Suosikeissani ei kuitenkaan ollut enää kokoja jäljellä ja aikataulu oli sen verran tiukka, etten halunnut ottaa riskejä korjausompelun ehtimisen suhteen. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan mekkoni satasella juhlapukuliikkeen loppuunmyynnistä. Se on tosi samantyyppinen kuin puvut, joita netissä selailin, eli olen tosi tyytyväinen

Ostin mekon satasella juhlapukuliikkeen häämekkojen loppuunmyynnistä. Päälle tulee vielä korjausten hinta.

Kokeilin ensin eräässä liikkeessä muutamia pukuja, mutta mikään niistä ei oikein tuntunut hyvältä. Toisessa käymässäni kaupassa sen sijaan sattui olemaan hääpukujen loppuunmyynti, rekissä ehkä 5 hajakappaletta tosi halpoja mekkoja, ja sieltä sitten bongasin mieleiseni. En kokenut valitsemanikaan mekon kohdalla mitään tajunnanräjäyttävää ahaa-elämystä, mutta puku oli pitkälti sellainen, kuin olin miettinytkin ja tuntui hyvältä päällä. Ei tuntunut enää mielekkäältä lähteä sovittelemaan muita, kun hinta oli niin edullinen (100€). Tyytyväinen olen ollut

Minulle tulee vaaleanpunaiseen taittavan nuden väriset kengät. Halusin sellaiset, joita voi käyttää muissakin juhlissa, mutta jotka ovat kuitenkin riittävän neutraalit. Värivalinta ei ollut mitenkään kiveen hakattu etukäteen, vaan ostin nuo, kun ne olivat ylipäätään sopivantuntuiset ja kivannäköiset. Puku on perinteiseen tapaan valkoinen.

Ostimme sormukset kolme ja puoli kuukautta etukäteen. Meidän mittakaavassamme se oli varsin aikaisin, kun koko hääsuunnittelu ylipäätäänkin starttasi kunnolla vasta reilut neljä kuukautta ennen vihkipäivämäärää

Meillä sulhanen harrastaa videokuvausta ja on itse asiassa ollut videoimassa paritkin häät. Omia kekkereitämme hän ei tietenkään pysty kuvaamaan, joten eräs kaveri videoi vihkimisen kirkossa sulhasen kameralla ja välineistöllä. Uskon, että kaveri saa tallennettua tilaisuuden aivan riittävän hyvin. Hän on valokuvannut jonkin verran ja sulhanen opastaa etukäteen kameran käytön.

Valkokultainen, timanttikaiverrettu kihlasormukseni oli 20% opiskelija-alennuksen kera muistaakseni n. 110€ hintainen, lisäksi piti maksaa kymppi kaiverruksesta. Miehelle puolestaan ostettiin parillakympillä hopeinen perusrinkula, hän kun tahtoo hankkia varsinaiseksi käyttösormukseksi uuden vihkisormuksen.

Vihkisormukseni maksoi 190€. Ohuehko valkokultainen sormus pienellä timantilla ja sitä ympäröivällä "alustalla", jossa on koukeroista kaiverrusta Lisäksi täytyy vielä maksaa 10€ sisäpuolelle tulevasta kaiverruksesta.

Löysin mieleisen puvun loppuunmyynnistä sadalla eurolla. Päälle tulee vielä korjauksien (kavennus, lyhennys jne) hinta, mutta eiköhän kokonaiskustannukset pysyttele silti 150 € paikkeilla. Olisin voinut maksaa hieman enemmänkin, ehkä maksimissaan 250-300 €, mutta onneksi ei ollut tarvetta

Uutta: Vaikka mikä, mm. puku, kengät ja sormus. Vanhaa: Kaulakoruni saa kelvata vanhaksi, vaikkei olekaan kuin muutaman vuoden takaa. Lainattua: Kukkakimppuuni tulee samoja kukkia, joita oli myös äitini ja mummoni hääkimpuissa. Varsinainen lainaushan tämä ei ole, kun kukat eivät tietenkään ole samoja, mutta ajatus riittäköön Sinistä: Hääkimpusta löytyy tämäkin.

Olimme puhuneet kihlauksesta ja käyneet ostamassa sormukset hyvissä ajoin valmiiksi. Tiesin siis, että kosinta oli tulossa, mutta varsinaisen kosintatilanne ja ajankohta tulivat silti täytenä yllätyksenä.

Meillä päädyttiin siihen, että juhlistetaan häitä peräti kolmessa osassa Vihkitilaisuus pidetään pienesti ja intiimisti reilun 20 hengen porukalla (perheet, kaasot, bestmanit), ja menemme kirkosta ravintolaan syömään. Häiden jälkeisellä viikolla kutsumme yhteisiä harrastuskavereita lapsuudenkotiini juhlistamaan naimisiinmenoa rennoissa merkeissä. Seuraavana viikonloppuna suuntaamme vielä miehen lapsuudenkavereiden kanssa mökille. Suuri vihkitilaisuus olisi tuntunut stressaavalta, koska emme halua olla keskipisteinä. Vietämme mieluummin rauhassa aikaa kavereiden kanssa ympäristössä, jossa se on ominaista ja rentoa. Yksissä isoissa häissä luultavasti vain ahdistaisi, kun pitäisi "revetä" moneen paikkaan eikä ehtisi jutella kunnolla kaikille vieraille. Meille vihkipäivä on se "the hääpäivä", ja kavereiden kanssa juhlistamisen ei tarvitsekaan tuntua erityisen juhlalliselta, enemmänkin mukavalta yhdessäololta.

Minulle häiden vuodenajalla ei missään kohtaa ole ollut kovin suurta merkitystä. Mietin vain sitä, kuinka nopeasti haluan naimisiin ja missä kohtaa vuotta on järjestelyjen kannalta järkevintä avioitua. Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa. Suurimpaan häärysäaikaan heinä-elokuussa en kuitenkaan haluaisi häitä ihan jo siksi, että silloin niitä on kaikilla ja paikat kovin varattuja. Myöskään talvi ei ehkä kuulu ykkössuosikkeihin, koska miljööpotrettien ottaminen olisi haastavampaa. Me päädyimme lopulta pitämään häät alkukesällä, johon olen oikein tyytyväinen.

Hääpäivänä minä olen 19-vuotias ja sulhanen 23, joskin täyttää seuraavassa kuussa 24.