Rattle

Säännöllisen epäsäännöllisesti saan sulhasen sukua (lähinnä vanhempia) sulhaselle moittia. Ilman heitä elämä olisikin liian onnellista . Joskus olenkin todennut että seuraavalla kerralla otan kyllä sellaisen miehen, joka on täysin orpo no leikki leikkinä. Meillä on suunnitelmissa viettää häät intiimisti kaksin (no tietysti mukana on pappi ja todistajat). Syitä on useampia, mutta yksi syy on juuri se, että haluan hääpäivän olevan mahdollisimman onnellinen ja ihana... anopin ja apen seurassa se ei sellainen olisi. Kerroimme jo kolme vuotta sitten anopille, ettei suuria häitä ole tiedossa, koska emme sellaisia halua. Anoppipa sitten kysäisi minulta, että olenko varma että hänen poikansa on samaa mieltä kanssani, johon sulhaseni totesi olevansa kanssani täysin samoilla linjoilla. Sen jälkeen asiasta ei ole anopin kanssa keskusteltu. Menneenä kesänä anoppi yht'äkkiä ehdotti, että voisimme viettää pienehköt häät kotona. Hän oli kuulemma ollut sellaisissa, joissa hääpari vihittiinkin kotona - oli todella ihanat. Enpä siihen mitään sanonut. Tarkoituksenamme (tai ainakin minä niin haluaisin) on ettei kerrota naimisiin menosta kenellekkään etukäteen, vaan vanhemmille sitten kun palaamme "lomalta" ja kavereille ja sukulaisille (niille, jotka olisi kutsuttu, jos oikeat häät olisi vietetty) lähetämme kuvalliset kiitoskortit, joissa kerromme jotain tyyliin: meidät vihittiin siellä ja siellä, sinä ja sinä päivänä. Lähinnä minua jännittää tässä se, että pystyykö sulhanen olemaan kertomatta omalle äidilleen. Lisäksi taitaa myös oma äitini vähän hermostua kun ainut tytär ei vietä prinsessahäitä vaan tulee kertomaan jälkikäteen menneensä jo naimisiin... no meitin äiskä ei oo pitkävihasta tyyppiä .