Kutale

Kutaleella ja Hanibanila tuo sama, paitsi, että "päivä elokuun 7." koitti, ei "ilta"ja Vp. oli n. kuukautta ennen h-htekeä. Sopi sikälikin, kun vihkimiseen liittyi sormusvala ja vaihdettiin todella sormuksia, monikossa, ei vain symbolisella tasolla.

En kyllä tiedä, millaisia sukkanauhoja teillä on ollut ja mihin kohtaan sukat on loppuneet, mutta ei tuon pitäis olla mikään ongelma! Eihän niitä pikkareita tarvii maahan asti laskea?! Kunhan vaan saa työnnettyä "pois asian tieltä". Hyvin onnistui, ei kalsareita tuon takia kannata päällimmäiseksi pukea!

Vielä Ailiota "puolustellakseni": Menin sinne itse aikoinaan katsomaan tasan kahta sormusta ja kerrroin sen jo melkein ovea avatessani. Palvelua voi arvoida niin monella tavalla: tietysti kattavimman kuvan siitä saa siloin, kun laittaa myyjän todella töihin....

Hei, Orkidea: Paljon riippuu siitä, haluatko perinteisen noutopöydän vai "tyydytkö" pöytiin tarjoiluun. Mulle sanottiin, että Joensuussa vain 2-3 puljua voi keitrata pöytiin tarjoilun isolle porukalle. Noutopöytään "pystyy" useampikin. Henkilökuntakysymys. Tiedepuiston Amica Corelli on yksi, Neliapila on toinen ja Vuokratyövälityksen Juhlapalvelu Dinette on kolmas. Meillä oli Dinette.

Tästä on jo olemassa valmis ketju kauneuden puolella http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1068390140 :

Tuo taas on hääjuhlan järjestäjän piittaamattomuutta vieraistaan ja heidän viihtyvyydestään. Ei voi olla kuin pahoillaan vieraiden ja hääparin puolesta. Mutta edelleen, tila ei ole yksin syypää tähänkään. Monitilaiset juhlapaikat eivät ole laiskojen suunnittelijoiden juhlapaikkoja eikä heidän, joille riittää se, että lähisuku viihtyy.

Jep, samoilla linjoilla. Vaihdoin uniikin ja hankalahkon nimen vielä vaikeampaan. Periaatekysymys. Kun ei halua olla naimisissa tyttönimellään, eikä vaihtaa sellaiseen, joita on Suomessa kymmeniä, niin eipä juuri jäänyt vaihtoehtoja. Harvinaisuus ei ole itseisarvo, mutta tärkeää.

Tätä minäkin ihmettelen! Olen tiennyt, että on mahdollista käyttää eri versioita yhdysnimestä, mutta silti. Itse käytän VAIN JA AINOASTAAN yhdistelmänimeä, muu ei ole tullut mieleenkään. Puhelimessa voi lipsahtaa tyttönimi. Myös tuleva ammatti vaatii sen, että virallinen nimi=kutsumanimi. Syyt ovat maantieteelliset, koska tyttönimellä kulkee myös tuleva perintötilani, johon haluan pitää nimisiteen. Juu ja pitää myös samalla kiinni kuolevasta sukunimestä (n. 30 kantajaa ja 3 sukua jatkavaa miespuoleista :'( )

Juu, nykyään Kutaleena, kun sellainen kuulemma olen. Niin, pukuvuokraamoilla ja juhlapaikoilla on kymmeniä-satoja asiakkaita ja morsiamella usein mielessä vain yhdet häät. Vaan ei tuo lämmitä, jos homma ei etene suunnitellusti. Koskaan ei voi olla liian aikaisin liikenteessä. Tai voi, jos sanovat, että meillä ei ole vielä kalenteriakaan sinne asti : Nimim. Kokemusta tästäkin. Nuihin kaupallisiiin häätilaisuuksiiin ei Kutaleen mielenkiinto kyllä riitä, mutta menkää työ muut Ja aurinkoa!

Meillä mies halusi uuden sormuksen (kihla tosi kapea ja siro, koska minä en halunnut paksua puolipyöreätä) ja päätyi paksumpaan ja koristeellisempaan kalevalasormukseen mallia "Koristeaihe Uskelan Isokylän Ketohaasta" : " target="_blank">http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/sormukset/591 Sormus on siitä kiva, että näyttää ikään kuin sormuksia olisi kaksi. Ukko on tykännyt kovasti ja sormus kyllä sopii hälle hyvin!

HIENOA, ETTÄ ASIA SELVISI! Minä jo pelkäsin :-/ Ja onneksi saa aina "hölistä" täällä naikkareissa!

Uskokaa tai älkää, en meinaa enää muistaa... : Keltaisiin tavallisen kokoisiin marmorikuoriin tuli orvokkimerkit ja isompiin (C5?) kuoriin tuli ahomansikkaa, koska Sokkarilla ei ollut ruusua (pitkämatkalaisille enemmän infoa, siis isompi kuori). Kiitoskuoriin tuli sitten sitä ruusua, kun oli isot kuoret ja vähän kookkaampi kuva. Nimim. Bonusta myös postimerkeistä

Minä liputan myös Ailion puolesta! Eivät olleet moksiskaan, vaikka siellä käytiin sovittelemassa ja sanottiin tilaavamme sitten kotikaupungista. Nimim. Rakastunut paitsi Hanibaniinsa myös Design Jukka Ailion 1258:aan!

Samoilla linjoilla. Myös meillä oli paria poikkeusta lukuunottamatta kaikilta kortti (myö häämatkatiliin osallistuneilta)ja kortit on nyt siististi laitettuna toisen hääalbumin lopussa. Ihania muistoja! Ihmettelen ilman lahjaa tai edes korttia häihin saapuvaa vierasta. Kortin veisin, vaikka olisin ollut kuinka järjestelyissäkin mukana. Muuten en perusta korteista merkkipäivinä tms., minusta rahan tuhlausta. Häät ovat eri asia.

Öäm....Mun kommentit löytynee jos jostain muusta ketjusta, mutta Sanonpa vaan, että jos kukkakaupan floristeista kaksi on eri mieltä ko. kukan saatavuudesta, niin kannattaa ottaa varman päälle. Muuten joutuu sanomaan Voi Pe...le keskellä Halosta kun ollaan ostamassa äipälle juhlavaatteita ja toinen menettää hermonsa. Juu, minä myös, improvisoinhan kimpun puhelimessa kukkia näkemättä ja luotan siihen, että tyrinyt floristi tietää, mitä tarkoitan "intohimonpunaisella". Ja tää oli ainoa _oikea_ ongelma...Tai pahin tuli ilmi vasta viikkoja häiden jälkeen, mutta se siitä. Siihenkään en voinut itse vaikuttaa, joten ei kannata murehtia. Vain omia mokia kannattaa tosissaan harmitella. Suku on pahin! Nim. "Mitä siitä, että hääkuvassa näkyy silikoniolkain tai että piirsin pukuuni huultenrajauskynällä ennen kuvaa meikkiä korjatessa." Ne näkee vain itse

Allekirjoitan edellisen. Olen aiemmin jo kirjoittanut eräästä monihuoneisesta juhlatilasta, jossa oli panostettu kyllä kaikkeen muuhun paitsi siihen ISOON saliin, jossa muuten voipi sielläkin aika näppärästi mokata plaseerauksessa, tuntikausia kestävissä odotteluissa (jonka aikana vieraat alkavat hakea itse baarista juotavaa) jne. Meillä oli juuri tuollainen tunnelmallinen huvila, enkä vaihtaisi isoon tilaan kirveelläkään. Kun hääateria oli nautittu, ketään vieraista ei saanut pysymään paikallaan, vaan kaikki kiertelivät ympäri taloa, pihamaata ja seurustelivat niin hääparin kanssa kuin keskenäänkin. Kahvia sai jokainen juoda missä halusi ja näin myös kävikin. Kaikki ylistivät juhlapaikkaa kilvan, niin meille kuin jälkeenpäin vanhemmillekin. Siis: Useampien huoneiden juhlapaikat eivät ole välttämättä ongelmallisia, eikä ISO SALI ole ratkaisu, jollei ole tarjota muuta ohjelmaa kuin vanhoja iänikuisia hääleikkejä. Vieraiden viiihtyvyydestä voi huolehtia myös muuten kuin istuttamalla hääparin kanssa samaan pöytään. Itsekin morsiamena tiedustelin eräältä syrjään vetätyneeltä pariskunnalta, ovatko jo osallistuneet siihen, tähän ja tuohon, vastauksena "joo". Et voi mitään, jos jotakuta eivät hääsi kiinnosta. Sääli vaan, ettei tullut kutsuttua heidän tilalleen toisia, jotka olisivat nauttineet hääjuhlasta