Tukkasotka

Me skipataan kättely. Mennään vieraita vastaan jo ennen tilaisuutta.

Meidän häihin on tulossa porukkaa ympäri Suomen. Suurin osa majoittuu tuttavien luona, mutta kysytään kyllä tietystä hotellista tarjousta. Vain muutama lähtee yöllä kotiin, mutta mikäpä siinä kesällä ajellessa, kun ei hämärääkään ole. Eli en kuuntelisi huhupuheita. Jos joku itse haluaa lähteä yöllä kotiin, niin se hänelle sallittakoon

En meikkaa häihin. En meikkaa oikeastaan koskaan. Lisäksi mulla on autoimmuuninen perhosihottuma kasvoilla, tosin ei kauheen voimakkaana. Vois pahempikin olla. En silti meikkaa. En mä tarvii meikkiä ollakseni nätti tai täydellinen. Mä oon nätti näin.

Meillä ei mennä perinteisen hääruuan mukaan ja Papa's onnistui menussa het kerrasta. Suosittelen ottamaan yhteyttä sinne.

Tähän päivään mennessä seitsemään paikkaan olen lähettänyt postia, joka paikkaan tismalleen saman viestin. 3 vastasi. Yksi ei pääse. Yksi ei ymmärtänyt ei alkuunkaan, ettei me haluta perinteisiä häitä. Ehdotti "lisäpanostusta". Tuli sellainen olo, että meidän suunnitelmalla ei tule oikeita häitä. Papa's osui kohdalleen het kerrasta. Ollaan menossa käymään siellä ja sovitaan asiat vielä kasvotusten.

Kihlauksellahan ei ole mitään muuta juridista merkitystä kuin ettei kihlakumppania vastaan tarvitse todistaa. Henkinen merkitys on sitä suurempi. Me ollaan Me. Meillä on tulevaisuus. Jos purat kihlauksen, miten miehesi siihen suhtautuu? Pitääkö hän sitä suhteen kokonaan lopettamisena? Itselleni kihlauksella ja naimisiin menolla ei ole henkisesti eroa, joten luottamus saisi todella suuren kolauksen, jos kumppanini purkaisi kihlauksen, vaikka silti haluaisi olla kanssani. En suoraan sanottuna tiedä miten pystyisin jatkamaan siinä suhteessa. Miten ois häät sulhasen tapaan? Mies tekisi budjetin, hankkisi valokuvaajan, juhlapaikan ja pitopalvelun, ohjelmaa, sormukset, kukat, kampaukset, puvut ja kengät koko perheelle. Eiköhän se jossain vaiheessa huomaa kuinka paljon kaikki maksaa ja mitä kaikkea pitää huomioida, kun lisäät listaan kutsukorttien teon, hääkarkit... Pystyisitkö jäämään taka-alalle? Pystyisitkö sanomaan miehelle, että kiitos mutta en jaksa järjestää, järjestä sinä kaikki. Yksi vaihtoehto on kompromissi. Vihkiminen ja ruoka lapsuuden perheiden kesken. Sit lapset isovanhemmille yökylään ja serkkujen ja ystävien kanssa kahvilaan/kuppilaan/kotiin jatkoille. Kotijatkoille tilaisitte leipomosta iltapalaa, niin ei tarvitse itse värkätä mitään.

Ihan ekana teidän täytyy miettiä yhdessä, että millaiset häät te haluatte. Millaiset häät ovat teidän kahden näköiset, mitkä sopivat teidän elämäntyyliin? Ketä te todella haluatte kutsua? Mikä on teidän budjetti ja kuka maksaa?

Me tavattiin nuorina kaverin luona ja meistä tuli kaverit, mutta ei oltu kiinnostuneita toisistamme siinä mielessä. Kumpikin perusti perheen ja lopulta myös erosi. Yksi kuulumisten vaihto venähti chatissa myöhään yöhön, sitten seuraava, sitten seuraava... Lopulta tajuttiin, että ollaan ihastuttu toisiimme - kumpikin tahollaan samana iltana. Onneksi hän uskalsi ottaa asian puheeksi <3

Meillä tulee perusruoka vegaanisena (eli morsiamen allergioiden mukaan ) Erikseen on tarjolla lihaa ja kalaa.

Viiteen paikkaan lähti sähköpostia kolme viikkoa sitten. Papa's vastasi seuraavana aamuna, muista ei ole kuulunut vielä mitään. Papa'sin vastaussähköposti oli jo vakuuttava ja jatketaan keskustelua vielä

Me ajateltiin jättää kutsukortti (etenkin se askarteluosuus) ja kirjoitetaan vieraille kutsukirje. Meidän ajatuksena on lähettää tulevaisuudessa lähimmille joulukirje, jossa kerromme kaikkien meidän kuulumiset. Kutsu ois "meidän porukan" eka kirje.

Meillä osuu jotakuinkin molempien lapsuudenkodin puoliväliin

Mun mielestä naimisissa olo ei ole sitä, että pidetään häät ja hankitaan yhteinen hautapaikka. Mun mielestä se on sitä, että ollaan sovittu, että tässä ollaan lopun ikää ja piste. Mä en voi sanoa yhdessä asumista seurusteluksi. Kyllä se mun mielestä on jo sitoutumista, etenkin kun on jo 7 vuotta asunut yhdessä. Et sie ole ollenkaan vanha morsian, monet menee eläkkeelläkin naimisiin ekaa kertaa. Etkä ole mikään vanha äidiksi, monet saavat ensimmäisen lapsen noin 40v:na ja tekevät vielä muutaman samoilla tulilla. Talonkin ehditte ostaa vallan hyvin. Ei sitä loppuun saakka tarvitse maksaa ennen ku myy. Sitten ostaa uuden asunnon sillä, mitä kaupasta jää taskuun. Muuttaisiko nimi maistraatin paperissa tai papin aamen teidän elämää yhtään mitenkään? Koska sitähän se naimisissa olo on, että tässä ollaan lopun ikää ja piste.

Mä haluaisin kans polttarit. Ekalla kierroksella ne oli sanalla sanottuna perseestä. Kesto kaksi tuntia. Että jos nyt sais sen tyttöjen illan, mitä jo silloin toivoi.

Kuten moni ei osaa kuvitella alkoholittomia häitä, mä en osaa kuvitella omissa häissäni tarjottavan alkoholia. Meille ei tule edes alkumaljoja tms. Alkoholi ei vain kuulu meidän elämään, joten miksi tarjoaisimme sitä muiden ihmisten "viihtyvyyden" vuoksi? Vaikka olis pää täynnä viinaa, voi silti olla ihan älyttömän tylsää. Viihtyminen ja hauskanpito tulee aivan muista asioista.

Meillä on molemmilla suuret suvut mutta meillä on yhteinen kaveripiiri, joten kutsutaan vain lapsuudenperheet ja yhteiset kaverit.

Muista listoista en huomannut äkisti: - morsiuspari ei piilottele vierailta, vaan ottaa vastaan jokaisen tulijan - ei alttaria eikä polvistumista, vaikka onkin kirkollinen vihkiminen

Pohdin ihan samaa. Olin niin pitkään toisella nimellä, että tyttönimeen totuttelu on vienyt aikaa. Kuinka nopeasti tottuisin taas uuteen nimeen? Toisaalta, jos kuulen miehen sukunimen jossain, käännyn automaattisesti katsomaan, joten vaihto saattaisi olla kivuton

Jondek ja Aleze, täällä kolmas

Iso motoristiparta, seassa enenevissä määrin harmaata. En edes muista enää, miltä tuo näyttää ilman partaansa. Hän hoidattaa sen aina samalla kun käy parturissa, joten se on siisti ja muotoiltu eikä mikään risuparta. Iso ei parranajolle...

Silmälasit, koska ne on ollu mulla "aina" ja ne on oleellinen osa mua

Ilmainen. Löytyi taloyhtiön "saa ottaa" -hyllystä. Tuoksui vähän röökille, joten se ui kloriitissa vuorokauden ja on käynyt kerran pesukoneessa. Haju lähti ja minä oon tyytyväinen. Pesen kuitenkin vielä toisen kerran, ennen kuin laitan odottamaan.

Meille tuli sellainen pikkumutka matkaan, että me ei välttämättä saada kirkkoa. Meidän vihkijä ei ole luterilainen pappi, joten meidän pitää nyt alkaa soittelemaan aluekappalaisia läpi, että kenen kirkossa saa vihkiä ei-luterilainen ilman luterilaisen papin läsnäoloa. Jokainen pappi päättää omasta kirkostaan. Sit on vielä se riski, että kappalainen vaihtuu ja uusi kappalainen peruu meidän suunnitelmat. Mietitään, että etsitäänkö suosiolla se yksi paikka, missä koko tilaisuus tapahtuu. Olin nimittäin kerran häissä, mihin pari halusi ei-luterilaisen vihkijän mutta se ei kelvannut kappalaiselle. Hän tuli itse henkilökohtaisesti toiseksi papiksi ja toimitti sen virallisen tahtomiskohdan. Ajatus kahdesta papista ei sovi meille, joten mietitään mitä tehdään.

Minä kans Häät on kesäkuussa 2017. Päivä on päätetty, tuttu pappi varattu ja siinä se sitten olikin, mistä on saatu päätettyä Vähän on auki millaiset häät, ketä kutsutaan, missä ollaan... Meillä on liian monta ideaa. Rahaa ei ylimääräisiä ole, joten koitetaan miettiä miten päästään pienimmällä budjetilla. Tää on molemmille toinen liitto ja näistä häistä haluamme meidän näköiset. Kumpikin joutui ekalla kerralla istumaan häät, joissa ei tykännyt olla. Ollaan siis tosi tarkkoja siitä, että molemmat viihtyy. Onneksi meillä on perusajatus sama, sit vaan lisätään niitä kivoja juttuja molemmille. Hääpuku mulla on jo, dyykasin sen vahingossa meidän talon roskiksesta. Siellä on sellanen kierrätyshylly ja siellä se makas. Istuu täydellisesti näihin mittoihin. Kengätkin on jo, mies löysi kirpparilta.

Suunnittelu alkoi viime viikonloppuna. Häät on kesällä 2017. Meillä on vielä monta muuttujaa matkassa, siksi ollaan ajoissa