Loirle

Avasin tuossa hiljattain pankitilin hääsäästöille, ja pankkitäti kysyi että tuleeko sitten myös häälahjat tälle tilille tulevaisuudessa, eli tämä häälahjat tilille-tapa taitaa olla nykyisin ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Näin mekin varmaan toimimme, meilläkin häämatka siintää silmissä.

En (emme) usko mihinkään korkeampaan voimaan, ja siksi tuntuisikin hölmöltä seistä alttarilla kun pappi siunaa avioliittomme Jumalan nimissä kun me molemmat pyörittelemme silmiämme.. Tämä ei siis mielestämme luo kovin vahvaa pohjaa liitollemme, siksi siviilivihkiminen, jonka kaava tuntuu enemmän omalta.

Vaikka minun anopillani onkin suht vahvoja mielipiteitä asioista, ei hän onneksi tyrkytä niitä muille Olemme hiljattain muuttaneet eri paikkakunnille, enkä ole anoppia oikeastaan nähnytkään sen jälkeen kun kerroimme että häät ovat tulossa! Eli ei, anopin mielipiteet ei vaikuta ja tuskin hän niitä minulle kertoisikaan, jos en kysy.

Meillä ei mietitty vieraslistaa sillä tavalla että ketä minä kutsun ja ketä mies kutsuu, vaan minä tein ehdotelman ja mies hyväksyi Tiesin siis etukäteen hänen mielipiteensä kutsuttavista. Meiltä molemmilta tulee noin kymmenen lähintä perheenjäsentä, vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat plus muutama muu. Minun sukuni on huomattavasti isompi, mutta en ole heidän kanssaan tekemisissä enkä heitä halua kutsua kun eivät ole miestäni koskaan edes tavanneet.. Suurin osa kutsuttavista ystävistämme on alunperin miehen ystäviä, mutta suhteemme aikana heistä on tullut yhtälailla minunkin ystäviäni Pohdinnassa on vielä kutsummeko minun harrastukseeni liittyvät kaverini, jotka tulisivat myöhemmin illasta sitten "bilettämään" ja heitä olisikin sitten reilut 50 henkeä aveceineen Meillä ei siis missään tapauksessa ole heitä varaa ruokkia, mutta ovat kuitenkin minulle tärkeitä ihmisiä joiden kanssa olen viettänyt viime vuosina suurimman osan vapaa-ajastani, ja tuntuisi oudolta olla heitä kutsumatta

Kun kerroin äidilleni että olimme käyneet hääpaikalla kyselemässä sopivaa hääpäivää ja näin kerroin naimisiinmenoaikeistamme, oli hänen kommenttinsa "ihan tyhmää". Tunnen äitini ja tiesin että on turha odottaa häneltä mitään positiivista ensikommenttia, mutta kyllähän se nyt tuntui ikävältä ettei tajunnut nielaista omaa mielipidettään (hääpaikasta, häistä, kuka tietää..), ajatella minua ja onnitella..

Tietää ja naureskelee

Minäkin aion ostaa häämekon perusvaatekaupasta, en vaan pysty tuhlaamaan satoja-tuhansia euroja yhtenä päivänä käytettyyn "oikeaan" hääpukuun Ajatuksena on ollut valkoinen, mielellään pitsinen, noin polvipituinen mekko, ja googlen kautta satuin Zalandon sivuille josta löytyikin aikamoinen unelma! Tarkoitus oli Tipzillan vinkin mukaan odotella kevääseen asti mekon ostoa, valikoimaa on varmasti paljon enemmän, mutta tilasin nyt kuitenkin tuon Zalandon mekon sovitukseen ja toivon kovasti että se olisi sopiva, niin olisi mekkoasiakin jo hoidettu eikä tarvitsisi sitä enää miettiä

Minä olen tässä pukuasiassa tosi pihi, ja en halua ihan perinteistä pitkää prinsessapukua muutenkaan, eli en ole valmis maksamaan puvusta enempää kuin maksimissaan 200 euroa. Yhden pistin juuri netistä tilaukseen ja jos se on sopiva niin mekolle jää hintaa 104 euroa

Kymmenen kuukautta ennen häitä, kun "se oikea" sattui vastaan 50 prosentin alennuksella

Vähän vahingossa ostimme tänään minulle kultajousen keltakultaisen tähtitaivas-sormuksen, jossa on viisi pientä timanttia istutettuna Olen pitkään jo ajatellut että haluaisin sellaisen vihkisormukseksi, ja nyt kun kävi ilmi että sen valmistus ollaan lopettamassa ja saimme siitä 50 prosentin alennuksen, niin tehtiin kaupat heti, 10 kuukautta ennen häitä.. Hinnaksi jäi 250 euroa

Olin automaattisesti "feministinä", tai ennemminkin uhmaikäisen minä itse-tasolle jääneenä, ajatellut että maksan sormukseni itse, mutta mies ilmoitti että hän ostaa minulle sormuksen, kun löydän mieleisen! Tänään käytiinkin sormuskaupoilla kun vastaan tuli juuri sellainen sormus jota olin ajatellut ja vielä roimalla alennuksella Nyt sitä pitaisi vain malttaa säilöä vielä kymmenen kuukautta..

Meidän häät juhlitaan Joensuussa syksyllä 2016 niinkin erikoisessa paikassa kuin kesäravintola Tuulaakissa Sinne sopii meidän pieni vierasmäärä mainiosti, ja paviljonkimainen paikka pitää pönötyksen loitolla

Minulle on ollut aina itsestäänselvyys että otan tulevan aviomieheni nimen, ihan jo siksi että avioeroperheessä kasvaneena haluan helpottaa omian tulevien lasteni elämää sillä että kaikilla on sama sukunimi. Nyt kuitenkin kun tosipaikka on edessä, piti asiaa miettiä kahdsti, koska isänpuolen sukuni ei jatku enää jos vaihdan nimeni. Myös siskoni on aikeissa ottaa miehensä nimen. Yhdysnimi molempin sukunimestä olisi hankala, eivätkä nimet oikein soinnu kauniisti yhteen. Mieheni myös toivoo että ottaisin hänen nimensä, ja siihen ratkaisuun tulen päätymään vaikka tiedän että se on isälleni iso pettymys.

Minä teen meille kaksi Spotify-listaa, ekana rakkausaiheiset biisit ruokailun taustalle, ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Meillä tulee ohjelmanumeroksi bändi/duo, eivät välttämättä soita tanssimusaa, niin heidän jälkeen sitten toinen Spotify-lista soimaan jossa on meidän mielestä "bilemusiikkia".

Hääpäivänä tulee kampaus, meikki ja kynnet. Tällä hetkellä tarkoituksena laittaa meikki ja kynnet itse, meikin suhteen saatan muuttaa mieleni ja mennä ammattilaiselle. Mitään lisäkkeitä ei ole eikä tule, hiukset on olleet aina ihan oman väriset ja saavat kasvaa vapaasti häihin asti. Painoa jos saisi tiputettua häihin mennessä vajaan 10 kiloa niin ois hyvä mutta se nyt on ikuisuusprojekti muutenkin eikä pelkästään häiden takia..Häiden alla jos innostun niin käytän kevyesti päivettävää kosteusvoidetta, katsotaan