Meillä on hiukan monimutkainen tapaus. Kun menimme naimisiin otin mieheni nimen. Kuitenkin erinäisten tapausten jälkeen nimeni muuttui muutaman vuoden naimisissa olon jälkeen kaksiosaiseksi, eli otin käyttöön tyttönimeni. Käytännössä esittelen itseni aina mieheni nimellä, koska se on paljon lyhyempi ei kaipaa selittelyjä ja kerkesin siihen jo niin hyvin tottumaan. Mutta olen kuitenkin sen verran ylpeä omasta tyttönimestäni, että en yhtään pane pahaksi vaikka joudunkin kirjoittamaan sen 14 merkkisen sukunimen. Vähintäänkin yhtä ylpeä olen siitä, että saan käyttää mieheni sukunimeä ... että otappa tuostakin sitten selvää : :