Olen aina ajatellut, että otan/pidän sen sukunimen, josta itse pidän enemmän. Sulhoni sukunimestä en liiemmin välitä, joten ilmoitin hänelle aika suhteemme alkuvaiheessa, että jos hän kaipaa perheelle yhteistä nimeä, niin hän joutuu sitten vaihtamaan. Hän siihen totesi, ettei ole mikään ongelma, kun ei ole sukunimeensä (isäpuolen sukunimi) erityisen kiintynyt ja oli muutenkin suunnitellut vaihtavansa äitinsä tyttönimeen jossain välissä, jos ei esim. avioliittoa ilmaannu. Mutta meillä siis kävi sukunimiasianeuvottelut kivuttomasti ja mies on jo hyvin tottunut ajatukseen tulevasta sukunimestään. Tietysti meillä kävi mielessä sellainenkin, että olisi voitu etsiä kummankin suvun nimistä mahdollista uutta yhteistä sukunimeä, mutta kätevämpää on tehdä näin. En valita.