Meikkupeikko

Valkoista muoviapa hyvinkin ja korkit siniset. Mansikkaboolia tarjotaan.

Kumpa osais antaa itselleen edes saman verran "löysää" kuin toisille ihmisille. Nyt on sitten tarjoilija-asia setvitty ja muutenkin alkaa juhla näyttää toteutumiskelposelta. Mutta mutta... tiedättekö tunteen, ettei riitä? Kun ei ole enää hirveesti muuta stressattavaa, ni aloin stressata sitä näyttääkö meidän kakkupöytä tosi tyhjältä, jos siinä on vaan se kakku. Niinpä iski sitten leipomusinnostus ja etsin jo netistä kymmeniä erilaisia reseptejä kaikkeen kivaan, mitä vois tehdä. Jos tekis vähän pikkuleipiä eikä joku kuivakakkukaan olis pahitteeks.. ja sit jos vaikka tekis vielä karjalanpiirakoita iltapalalle ja sitä ja tätä ja tota. Vaikka kuinka itselleen selittää, että ei, sulla ei ole aikaa tehdä sitä kaikkea, ni silti tulee mieleen, et entäs jos kuitenkin tossa välissä...

Omiani pidän aika pieninä, vaikka kutsulistalla on nyt reilu 70 henkeä. Ne ovat kuitenkin ainoostaan sukua ja lähimpiä kavereita. Tostakin kuitenkin karsittiin aika rankalla kädellä, koko suvun mukaan kutsumalla olis vierasmäärän saanu nousemaan sinne 120 hengen tienoille. Että se riippuu ihan siitä, ketä kutsutut on. Jos kutsutut olis kaukaisempia kavereita ja työkavereita, niin sitten toi 70 vois tuntua isolta.

Mun puolelta reilusti enemmän vieraita. Mulla on paljon isompi suku ja juhlaan ei ole edes kutsuttu koko lähisukua. Miehen puolelta on kyllä kutsuttu koko lähisuku, mut en usko et ovat tulossa. Asuvat toisella puolella Suomea. Kavereitakin on mun puolelta tulossa enemmän, koska mulla on enemmän läheisiä ystäviä ja miehellä enemmän hyvän päivän tuttuja.

Asuinpaikkakunnalla. Ei siihen oikeestaan mitään konkreettista syytä ole, mikään muukaan paikka ei tuntunu edes vaihtoehdolta. Kun vielä saatiin juhlapaikka edullisesti, ni se oli sit siinä.

Pihistys: -morsiamen puku (oma vanha) -sulhasen puku (vuokrataan) -juhlapaikka -kutsut -koristelu -alkoholit itse tehtyä ja Virosta -tarjoilemassa tuttu Panostus: -ruoka

Olemme suunnitelleet laittavamme boolin tarjolle 16 litran hanallisissa vesipöntöissä. Olisiko jollakulla ideoita miten ne saisi koristeltua?

26 kutsua ja hinnaksi tuli jotain 1,5€ per kutsu. Halvemmalla olis päästy, jos en olis halunnut niihin vaaleanliloja kirjekuoria. Itse askarrellut siis ja aika simppelit.

Näillä näkymin maistraattiin tulee meidän lisäksi mun äiti ja veli ja meidän lapset eli 5 henkilöä meidän lisäksi.

Joo, ei tule ei... Paitsi että iski innostus ja näillä näkymin on tulossa lisäksi kolmenlaisia pikkuleipiä (Hanna-tädin kakkuja, kauralastuja ja Vilhelmiinoja) ja vielä ehkä omppupiirakkaa. Katsotaan nyt miltä lopullinen lista tarjottavista näyttää.

Avioliitto ei niinkään, yhdessä oltais kuitenkin. Häät ja niiden järjestelyt kyllä. Toivon, että kaikki menee hyvin, mutta vielä on koko homma niin levällään, että paha mennä sanomaan.

Jos tulisi kaaso ja toivoisin häneltä jotain spesifistä, niin olisin valmis maksamaan kaason mekon varsinkin, jos se olisi tyyliä, jota kaaso ei muuten pitäisi. Jos siis pukisin rokkihenkisen parhaan ystäväni johonkin kermakakku-unelmaan, joka menisi hänen kaapistaan roskiin tai kirpparille, niin olisin sen valmis hänelle ostamaan. Mutta koska kaasoa ei tule, niin ei ole ongelmaakaan.

Enemmän kuulkaa kaikki. Tai no, on tiettyjä ihmisiä, joita ei juhliimme kutsuta, joten heille en hirveästi asiasta kuuluttele, mutta muille sitten senkin edestä. Läheisille kavereille tuli kerrottua samana päivänä, kun näistä päätettiin, parille sukulaiselle meni ennakkovaroitus ennen kutsua ja loput sitten varmaan kuuli kutsun saadessaan, jos ei puskaradio toiminut.

Melko selvästi se eteni. Ilmotin miehelle, että sinun sukunimeä en ota, vaikka kuinka mentäisiin naimisiin ja kysäisin, että tuleeko asiasta ongelma? Ei kuulemma tule. Enemmän se tuntuu olevan ongelma meidän lapsille, joilla on isänsä sukunimi. He haluaisivat, että äidistäkin tulee saman niminen. Ei tule. Nimenvaihtorumbaan en lähde.

Miehellä on harvinainen sukunimi, nykykantajia 151, joista kolme meidän lapsia. Se on vaan niin ruma, etten halua sitä omaksi nimekseni. Ruma on omakin sukunimeni, mutta ukon on vielä rumempi. Minusta siis se, miltä sukunimi kuulostaa, vaikuttaa enemmän kuin se, kuinka harvinainen nimi on.