Taidanpa minäkin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa tänne foorumille ensimmäisen kerran näin yömyöhään. Onneksi on loma! Olen nyt parisen kuukautta seuraillut tätä palstaa ja erityisesti tätä ketjua, kun voin samastua suurimpaan osaan kirjoittajista. Olen seurustellut avomieheni kanssa noin 3,5 vuotta, yhdessä ollaan asuttu noin 2,5v. Ajatus avioliitosta on kypsynyt ja noin puoli vuotta sitten kosin miestäni itse. Sain pakit ja sen jälkeen tämä kihlaamishomma onkin ollut mielessä enemmän ja vähemmän.. Meillä kyllä molemmilla avioliitto on suunnitelmissa kuten myös omakotitalon rakennuttaminen ja lapset. Ollaan vaan eri mieltä ajoituksesta, miehen mielestä joskus 10 vuoden päästä voidaan alkaa miettiä näitä asioita ja tehdä sitten nuo kaikki samaan syssyyn. Mies on 26, minä 25. On se nyt vähän tullut tuossa aikahaarukassa vastaan, mutta aika pitkin hampain.. En oikein enää tiedä mitä ajatella, kun puhuminen on mennyt vähän hankalaksi, mies hermostuu heti jos otan asian esille ja nyt olenkin koittanut keskittyä muihin juttuihin, kuten juoksuharrastukseen ym. Minä olen vielä kovin suunnitelmallinen tyyppi, joten en halua järjestää mitään pikahäitä parin kuukauden aikataululla. Noh, pakko oli vaan tulla tänne avautumaan. Miten sitä voikaan olla niin kärsimätön. kavereille ja sukulaisille ei hirveesti kehtaa avautua, kun en ole kellekään tuosta mun pieleen menneestä kosinnastakaan kertonut..
