mvs

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus. Kannattaa tosiaan huomioida että jos haluaa PK-seudulla naimisiin, puolitoista vuotta on lyhyt kihlausaika. Tai naimisiin kyllä pääsee mutta juhlapaikan kanssa voi olla nihkeämpää. Näitä voi sujuvasti vihjata miehelle.

Ja minä en ymmärrä mikä siinä nyt on ilkeilyä. Ihmisille sopivat erilaiset asut, ihmiset viihtyvät erilaisissa asuissa? Monesti todennut että jos tuo on sulhasesi näköinen asu ja jos hän siinä viihtyy, se on mitä parhain hääasu. Minä en sitä päälleni pistäisi mutta en minä ole sinun sulhasesikaan, joten mun mielipiteeni siitä kuinka hyvä asu tuo on itselle, on aika toissijainen. Sen lisäksi tieto siitä, etten itse käyttäisi moista, on aika olennainen kun kommentoin teidän häidenne pukeutumista. Se auttaa asettamaan sanomiseni oikeaan kontekstiin kun puhutaan etiketistä. Tuo ei sovi perinteisemmän henkilön päälle, perinteisempi henkilö viihtyy siinä aivan yhtä hyvin kuin sulhasesi viihtyisi minun normaalissa vaatetuksessani. Tärkeintä miehen pukeutumisessa on se pukeutumisen tuoma olo ja itsevarmuus, vaatteiden pitää näyttää omaan silmään hyvältä ja tuntua päällä hyvältä. Jos näin ei ole, puku on syytä kierrättää mahdollisimman nopeasti ettei sitä joudu enää käyttämään. Ei ihan oikeasti kannata loukkaantua jokaisesta asiasta jonka pystyy pahalla tahdolla tulkitsemaan ehkä hieman negatiiviseksi. Elämä on ihan älyttömän raskasta jos joka jutusta on pakko pahoittaa mielensä. Toki olen pahoillani jos sinua loukkasin, mutta kun tuossa ei ollut puolta tavua tarkoitettu loukkaamaan.

... Jäin ihan miettimään, että tuolla morsiuspukujen puolella morsiamet ei muuten juurikaan kommentoi toisten pukuja tuohon sävyyn, vaikka saattaisivat ajatellakin jotain vastaavaa:P Ja naisia ajoittain moititaan ilkeilystä? Mistäs sä nyt tässä ilkeilyä löydät? Siis ihan vilpittömästi kysyn. Siellä kun ei ole yhtään sellaista. Seuraava lause oli "Jos tuo on miehesi näköinen asu ja miehesi tuntee olonsa hyväksi siinä, on pukeutumisen tärkein aspekti saavutettu", josta nyt viimeistään pitäisi käydä ilmi että tuo on kaikkea muuta kuin mun näköiseni asu ja mä en tuntisi oloani hyväksi siinä. Teidän häänne, teidän pukuvalintanne. Johan sen olen monesti sanonut että toimikaa mikä teistä tuntuu parhaalta älkääkä kuunnelko mua. Vai onko tämä ilkeily siinä että tuo ei ole tumman puvun korvike? Siinä seison edelleen sanojeni takana. Miettikää siltä kantilta että ette ehtisi tuota saamaankaan ja sulhanen olisi ihan tummassa puvussa ja joku vieras tulisi tuollaisessa juhliin. Tai vaihtoehtoisesti mihin tahansa juhliin missä juhlakalu on tummassa puvussa. Siinä vieras siirtää huomiota juhlakalusta itseensä pukeutumisellaan, joka on vähän niiku kaikkien etikettisääntöjen vastaista. Sitäpaitsi, sinä kysyit itse asiasta, minä vastasin. Olen toki pahoillani jos vastaukseni ei miellyttänyt, mutta ei tuo silti muutu siinä tummaksi puvuksi eikä sen käyttö suotavaksi. Ainoana tummana pukuna sitä ei siis todellakaan voi käyttää jos ei halua loukata ihmisiä pukeutumisellaan.

Vanha viesti ja olkoonkin kärjistetysti, mutta tuo on todella loukkaavaa. Jos tuttavapiirissasi on vain miehiä jotka ajattelevat slaikallaan, vika on kaveripiirissäsi eikä miehissä. Jos minut vietäisiin omissa polttareissa strippibaariin, olisi olo lähinnä teennäinen. Takahuoneen jos tarjoaisivat, todennäköisesti yrittäisin viritellä keskustelua mimmin kanssa että jutellaanko sen verran etteivät kaverit pahastu kun lahja ei kelvannut vaan luulevat että sylitanssi oli mieluisa. Teininä joo eri juttu, hölmö ja hormonipäissäni olin itsekin, mutta jos aikuisista miehistä puhutaan niin kyllä se oma puoliso ja hyvä parisuhde ovat asioita jotka ovat seksikkäämpiä ja eroottisempia kuin joku ammattitanssija tai prostituoitu.

Mulle on aina ollut selvää että menen naimisiin lasteni äidin kanssa, ennen kuin status on äiti. Tämä oli itsestäänselvyys myös silloin kun en lapsia halunnut. Kerroin sen jopa nykyiselle puolisolle että jos pamahtaa yllättäen paksuksi, se on haulikkohäät sitten hänelle. Tuo on noita sisäisiä malleja jotka ovat tulleet jostain, ei mua pätkääkään kiinnosta muiden vanhempien perhesuhteet. Taustalla kai se, että suvussa on nyt 76-vuotias avioton lapsi, ei varmaan ollut helppoa sen ajan Suomessa. Toinen on juridiset syyt. Jos jakaa elämänsä jonkun kanssa, kannattaa se jakaa avioliitossa. Syy miksi menen puolisoni kanssa naimisiin on taas ihan puhdas rakkaus. Vierellä on ihminen, jonka haluaa olevan viimeinen asia mitä näkee ennen nukahtamista ja ensimmäinen jonka näkee aamulla, ihminen jonka kanssa tiskauskin on niin kivaa että sen on ottanut kokonaan vastuulleen, hän kun ei asiasta juurikaan välitä. Tämän ihmisen kanssa haluaa sanoa kaikkien nähden ja kuullen Tahdon. Siksi menen naimisiin hänen kanssaan.

Mun sormus maksaa 673 euroa ja puolison 770 euroa. Kallistuu tämä kihloihin meno kerta kerralta.

Nostetaanpa tämä aihe. Faijallani on työ, joka vie joka kesä muutaman viikonlopun. Pystyy tosin itse päättämään mitkä viikonloput, mutta ne täytyy tietää noin vuotta etukäteen. Vihjasin viimeksi faijan ja siskon luona käydessä että yksi viikonloppu olisi syytä varata kokonaan, ja jahka siskoni ymmärsi mistä on kyse, oli ensimmäinen reaktio vaatia tätä ohjelmanumeroksi. Pakko kai se sitten on. Miten tällaiseen on suhtauduttu? Ovatko ihmiset jaksaneet täytellä vai onko bingoa jäänyt jakamatta?

Miten tuo toimi? Meillä on nimittäin juuri samanlainen ajatusmalli. Visa on vielä sellainen että vastauksia ei voi tietää vaan enemmänkin omaa hassuttelua jota kautta päästään kertomaan toisen suvuille millaisia ihmisiä me oikeasti ollaan. Sitten pari kaksimielisyyttä mukaan, esim. ekan kerran kun olin kylässä (yli 400km etäsuhteena alkoi), oli tarjolla piirakkaa. Kysytään sitten millä piirakka oli täytetty, lähinnä kavereita häiritäksemme ja sukulaiset voivat sitten pohtia millaisen piirakan morsian leipoisi ns. ensitreffeille (Vastaus: feta-tomaatti-kinkku). Vastauksia on tarkoitus lukea myöhemmin kaikille, osa varmasti sensuroituna, ja avata kysymysten taustoja jota kautta vieraatkin saavat paremman kuvan meidän suhteestamme. Tämän takia kokemukset ovat erittäin tervetulleita.

Meillä tämä arpa menee todennäköisesti bestmanille tai seremoniamestarille. Osallistetaan perheitä mahdollisimman vähän. Valinta kohdistuu supliikkimieheen tai -naiseen joka tykkää äänestään.

On muuten hyvä kysymys. Itse mietin todennäköisesti ensi vuonna alkukesästä mitä tehdä sormuksen kanssa. Riippuu hääbudjetista, tuo kun on ensimmäinen paikka mistä säästetään.

Vihreä on puolison suosikki, joten se otetaan.

Kaipa tämä on tavallaan oikea ketju. Kävin laittamassa sormukset tilaukseen tänään, pari viikkoa pitäisi mennä että tulevat.

Tässä on suunniteltu vieraslistaa ja varattu paikkaa ja suunnitelmat niiden osalta alkavat olla selvillä. Mua mietityttänyt asia on, että mulla on läheisissä kavereissa entinen pari, joiden ero oli aika riitaisa vuonna 2008. Mies on hyvä ystäväni jo ala-asteelta ja viime vuosina nainen taas on ollut läheisempi. Tarkistelin sitten että näkevätkö ongelmaksi jos tämä toinen osapuoli tulee myös juhliin, haluan nimittäin molemmat. Näiden seurauksena nainen sitten ilmoittautui bestmanikseni. Ei muuten mutta en häntä siihen hommaan halua. Nyt tässä vähän mietin miten muotoilla että kiitos tarjouksesta mutta ei kiitos. Onko teillä muilla kokemuksia siitä että vapaaehtoisia tulee näin? Miten olette hoitaneet tilanteen?

Mä olen 29 ja puoliso 27 kun se päivä koittaa. Nyt vuoden nuorempia.

Ensi kesä on myös aika buukattu. Paikan löytäminen, varsinkin edukkaan sellaisen, on aika haasteellista. Lähinnä haluatteko viunaa tarjota? Jos ette, seurakuntasaleja saa puoli-ilmaiseksi, olettaen että ovat vapaana. Samalla säästää kun se alkoholi on aika kallista. Jos avaat unelmiasi vähän enemmän niin nuo kokeneemmat osaavat varmasti neuvoa Kannattaa myös miettiä mitä olemassaolevaa voitte hyödyntää, mahtuuko sulhanen yhä rippipukuunsa/löytyykö sopiva kaapista vai pitääkö ostaa uusi?

Komppailen tätä. Eräs dekaani viittaa omiin teksteihinsä Pöyhönen, Juha (nyk. Karhu), joten kai se sinunkin tapauksessasi on oikea muoto. Lähde vaikka täällä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikomman_suoja

Jotain tälläistä epäilinkin. Aion siis jättää mielipiteesi täysin huomiotta. Jep, mun juttujani lukiessa kannattaa miettiä että mä pohdin tuossa talvella ennen häihin lähtöä kahden eri valkoisen kauluspaidan välillä koska niiden kauluksen leikkaus oli eri levyinen. Itse en ikimaailmassa pistäisi tuota takkia päälleni, mutta toisaalta eipä me olla keskenämme häitä suunnitelemassakaan. Jos tuo on miehesi näköinen asu ja miehesi tuntee olonsa hyväksi siinä, on pukeutumisen tärkein aspekti saavutettu. Muhun kannattaa siis ihan oikeasti suhtautua etikettipuristina joka paheksuu jopa button down-paitaa puvun kanssa, vaikka tuhannesta ihmisestä ei satunnaisotannalla todennäköisesti löydy toista jota se häiritsisi. Etikettineuvoja siis annan mielelläni kunhan ne osataan asettaa oikeaan arvoonsa

Ekalla kerralla kumpikin omansa (sain tyyliin kympin arvoisen hopeasormuksen, "jee"), toisella kerralla mä maksoin molemmat (paitsi eksä osti mulle uuden sormuksen hukattuaan mun alkuperäisen sormukseni), nyt taas tehdään niin että mä ostan sormukset ja puoliso sitten maksaa mulle mun sormukseni hinnan, tämä lähinnä siksi että on huomattavasti kovatuloisempi kuin minä. Juridisestihan me ollaan kihloissa mutta sormuksia tai kosintaa ei vielä ole ollut, lähinnä vitsaillaan häistä puhuttaessa "Jos satutaan menemään naimisiin ensi kesänä, joko toistemme kanssa tai jonkun muun kanssa, niin…"

Listalla on nyt 116 nimeä. 57 on puolison sukulaisia, kolme omia kavereita, 19 mun sukulaisia, 17 mun kaveria, 17 yhteistä kaveria ja 3 yhteisten kavereiden lasta. Ei mitään puhettakaan että ruvettaisiin jotenkin jakamaan tasan näitä, kutsutaan ne ketkä on pakko ja keitä halutaan. Yhteisten kavereiden määrää selittää se, että ollaan tutustuttu yhden yhdistyksen kautta joka on meille molemmille aika tärkeä sosiaalinen verkosto. Omat kaverit on lähinnä vanhoja kavereita joihin pitää vieläkin yhteyttä. Lista tosin kasvanee tuosta yhteisten kavereiden osalta ja mun muutama mun sukulainen jäänee pois. Joku 130 nimeä on varmaan lopullinen.

Ei tuo ole mikään. Erittäin hyvä asu omiin häihin, mutta katsoisin aika pitkään jos johonkin mun juhliini joku tulisi moisessa asussa. Vähän turhan keikarimainen ja etiketinvastainen rivivieraalle juhliin ja toisaalta ylipukeutunut monessa tilanteessa. Jos siis ymmärsin kysymyksesi oikein että mitä muuta käyttöä tuolle voi häiden jälkeen keksiä.

Siis…? Solmuke on rusetin toinen nimi? Smokki, (musta) liivi ja rusetti on hyvä yhdistelmä. Itse vierastan smokkia koska se on iltapuku (ja koska minä olen puristi), mutta jos se on hääparin mielestä sopiva asukokonaisuus niin parin puristin nikottelu tuskin kiinnostaa sen kummemmin. Etiketin mukaanhan smokkia käytetään vasta 18:00 jälkeen alkavissa tilaisuuksissa, sitä ennen samantasoinen vaate on lounaspuku. Ja mun puristihöpinöistäni ei kannata ajatella että näin ei saisi tehdä. Etiketti sanoo tiukkojakin ohjeita mutta kalenterin vuosiluku antaa vapauksia. Täältä voi lukea kuitenkin smokkietiketistä. - - - Itse tulee todennäköisesti pukeuduttua sakettiin. Luonnollinen valinta kaltaiselleni pukeutumispuristille.

23.7.2016 on alustava päivä. Varmistuu kunhan saadaan kirkko varattua. Paikka löytyy jo, Helsingissä kun ne täytyy varata hyvissä ajoin ennen kirkkoa. Ollaan ihan innoissamme jo suunniteltu mm. ohjelmaa häihin. Tänään oli pohdinnassa haluaako puoliso tulla luovutetuksi vaiko ei.

Kahdesti. Toinen vaikutti hienolta idealta 17-vuotiaana teininä, melkein neljä vuotta meni kuitenkin. Toinen kerta sitten 21-vuotiaana, siinä suhteessa vierähti yli kuusi vuotta. Molemmat ovat olleet turhan nopeita kihlautumisia, siksi sitä jopa vähän välttelee nykyisessä suhteessa. Päivä on jo, samoin juhlapaikka, mutta sormuksia ei vielä. Se kun on että kolmet kihlasormukset riittänevät, niin hankitaan ne vasta kun olen varma että neiti tietää tasan tarkkaan mihin on lähtemässä. Hauska sinällään, puoliskolla on takana vähemmän parisuhteita kuin mulla kihloja.