mvs

Miten te saitte sormuksiin menemään noin paljon? Me teetettiin rouvalle kultasepällä sormus jonka vaimo ja seppä suunnittelivat yhdessä, materiaalina valkokulta, ja sekin maksoi vain 1200e. Tai siis, millaiset sormukset teillä oikein on?

Meillä oli pappi. Hänet valittiin sen takia, että mietimme tuttuja pappeja ja kuka heistä olisi mieluisin siihen hommaan. Koska teologina tiesin etteivät papin genitaalit näy vihkitoimituksen aikana, emme uhranneet sekuntiakaan ajatukselle sukupuolesta. Jos sillä jotain väliä on, niin miesten vessaa hän tietääkseni käyttää.

Voin lämpimästi suositella Andia: https://archephotography.com/project-tag/wedding/ Todella asiantunteva, osaava ja en ikinä uskonut että meidän häistä saisi niin hyviä kuvia kun keli oli mitä oli. Taiteellista silmää on todella paljon. Oli meidän saamien tarjousten perusteella toiseksi halvin, mutta ei oltu niin kamalan kiinnostuneita hinnasta, portfolio vakuutti ja olisi todennäköisesti päädytty samaan kuvaajaan oikeastaan hinnasta riippumatta.

Joo, oli se itsestäänselvää, mutta kun oli kaksi kertaa aiemmin mennyt ihan väärillä perusteilla sormuskauppaan, niin nyt halusi tehdä sen "oikein". Ainoa cold feet ennen häitä tuli siitä että haluanko oikeasti rouvan olevan mun kaltaisen ihmisen kanssa loppuelämänsä.

Järjestän tässä kaverille polttareita. Kaverilta ei ole kysytty yhtään mitään, morsiameltaan tasan päivä ja vieraslistaa. Tähän se jääkin. Musta tuntuisi aivan äärimmäisen kummalta lähteä jotenkin hyväksyttämään ohjelmaa sankarin puolisolla. Me otetaan mies hoitoon ja palautetaan sitten kun palautetaan (yksipäiväiset polttarit). Ei sitä ohjelmaa kysytä kuin korkeintaan koska haluaa lähteä kotiin. Turha siitä on miestä syyttää jos polttareissa on ohjelmaa joka ei tulevaa rouvaa innosta.

Mäkin voisin kertoa, polttarit oli jo heinäkuun alussa, mutta silti, ihan mahtavat polttarit! Oltiin sovittu että mennään bestmanini kanssa lounaalle, BM myöhästyi hieman paikalta niin ehdin siinä ottamaan Paavin polku-nimellä tunnetun pienen oluen (olen teologi, oli pakko ihan nimen takia kokeilla). Siinä syötiin lounas ja vaihdettiin kuulumisia. Lounaan jälkeen ilmoitettiin että nyt on polttarit ja mulle kaivettiin pilailukaupasta hankittu papin asu, kaapu ja iso muovinen risti kaulaan. Sitten mentiin huonepakopeliin johon tuli bestmanin lisäksi ala-asteelta asti ollut kaveri ja pari opiskelukaveria. Päästiin ajoissa pihalle, ja jatkettiin matkaa yhteen hyvään olutravintolaan parille, jonne kerääntyi lisää kavereita. Sieltä mentiin sitten sitseille (opiskelijoiden pöytäjuhla jossa juodaan paljon) ja lopulta viettämään iltaa yksityisiin tiloihin. Vihkipappikin tuli loppuillasta mukaan. Mukavaa ja rentoa yhdessäoloa kavereiden kanssa, kotiin tulin aamumetrolla, tuleva rouva vähän kyseli miten mä olen niin humalassa selvinnyt kotiin asti. Kaikilla oli kivaa ja budjetti oli sellainen ettei kenenkään tarvinnut miettiä voiko osallistua. Olen vähän vanhemmalla iällä aloittanut opinnot uudelleen, niin kaveripiirissä on valmistuneita töissäkäyviä ja opiskelijoita, joilla on erilaiset resurssit mitä voi käyttää. Polttarit olivat luonnollisesti sukupuolineutraalit kun bestmanini oli nainen. Pari kaveriani tapasivat siellä toisensa ensimmäistä kertaa, ja seurustelevat nyt, se on tosi ihanaa. Vieläkin hyvä fiilis siitä kuinka kiva päivä oli.

Eikös tämä ole se nykyaikainen tapa? Me soitettiin lähin perhe (tai piti soittaa, sisko soitti mulle noin 25sek sen jälkeen kun kuva oli facebookissa) ja muut saivat sitten tiedon somesta.

Nostanpa vanhan topicin purkaakseni omia tunteitani ja toisaalta ehkä antaakseni jollekin samaa pohtivalle kuvan siitä mitä ajatuksia tämä voi herättää. Mun (sulhasen) äitini kuoli toukokuun alussa aivan yllättäen, mitä on viestiliikennettä selvitelty niin oli yllätys hänelle itselleenkin. Tämä selvittely tehtiin hyvin suurelta osin siksi että ruumiin löysi poliisi (kun olin hätänumeroon soittanut, asuttiin eri paikkakunnilla) ja sattuneesta syystä haluttiin siskon kanssa tietää heti kun mahdollista oliko itseaiheutettua vai luonnollista.. Luojan kiitos jälkimmäistä aivan kaikesta päätellen. Äiti asui yksin, vanhempani olivat eronneet pidemmän asumuseron jälkeen viime kesänä. Kuolinsyyn selvittäminen vie kuukausia ja jos joku aikoo tuota sähköpostien lukemista paheksua niin voi miettiä omalta kohdalta haluaisiko olla epätietoisuudessa noin pitkään. Häät meillä on 23.7., äidin siunaustilaisuudesta on kulunut silloin kuukausi ja kolme viikkoa, kuolinuutisesta vajaa 2,5 kuukautta. Äiti odotti häitä todella innoissaan, vihkikirkkomme Temppeliaukion kirkko Helsingissä oli äidin ehkä suosikkikirkko, vaikka oli Helsingistä muuttanut pois jo 1983, samoin ensimmäistä kertaa olisi ollut ohjelmassa oman lapsen häät, ja puolisokin oli äidille mieleinen, kertoi useasti, jo ensitapaamisesta lähtien, että nyt on tyytyväinen, aiempien pitkäaikaistenkin suhteiden kohdalla näin ei ollut. Tämä on tullut kuultua useaan otteeseen äidin ystäviltä. Äidin menetys on vaikuttanut häihin huomattavasti. Toukokuussa hääjärjestelyt jäivät sivuun hautajaisjärjestelyjen tieltä, ja meni pitkälle kesäkuuhun ennen kuin sain avattua hääexcelin ja poistaa äidin osallistumisen sieltä. Se myös viivästytti kutsujen lähettämistä, päätettiin äitienpäiväviikonloppuna että kutsut lähtevät viimeistään seuraavana torstaina postiin ja olin itse poissa pelistä kun tiistaiaamuna sain kuulla äidin poismenosta ja maanantai meni lähinnä huolehtiessa mikä on kun äitiä ei tavoita. Eipä tullut paljon osoitteita selvitettyä. Samoin perinteinen vanhempien tanssi muuttaa meillä vähän muotoaan. Miten äiti sitten on mukana meidän häissämme? Kirkossa ennen vihkimistä käyn yksin sytyttämässä kynttilän, jonka jälkeen takaisin eteiseen ja morsian mukaan. Kirkosta poistuessa ajattelin siskoni voivan ottaa kynttilän mukaan juhlapaikalle, jossa kynttilä sytytetään uudestaan. Ei kuvaa, ei kukkaa, ei mitään. Vain se kynttilä. Asiasta ei tiedoteta mitenkään, mun sukuni luonnollisesti tietää ja osaa varmasti yhdistää, siinä vaiheessa vaimon suvusta läheisimmät tietävät ja jos eivät tiedä niin voivat sitten vaikka kysyä. Vanhempien tanssissa en tanssi isäni kanssa, vaan ajattelin pyytää äidin nuoruudenystävää, joka on kummitätini, sijaistamaan äitiä tässä. Kummitätini myös on sen luonteinen ihminen, että hänelle ei liene ongelmaa korjata jos joku puolison sukulainen menee juttelemaan olettaen että kyseessä on äitini. Emme puhu äidin poismenosta juhlissa, emme varaa paikkaa emmekä tuo asiaa mitenkään esille muuten kuin kynttilän kautta joka on enemmän minua kuin vieraita varten. Kynttilä menee juhlien jälkeen joko isäni tai siskoni mukaan ja otetaan se sama kynttilä mukaan äidin uurnanlaskuun, jossa vedän itse kasuaalikirjan mukaisen maahan kätkemisen rukoushetken. Tämä siksi, että päätökseni vajaa kolmekymppisenä tehdä totaalinen alanvaihto ja aloittaa pappisviran tavoittelu oli äidille todella suuri asia.. Äidin kynttilä saa palaa sielläkin kunnes rukoushetken jälkeen se sammutetaan ja laitetaan hautaan äidin uurnan mukana. Toivottavasti tästä viestistä on apua jollekin. Mulle sen kirjoittamisesta oli, sai selviteltyä vähän omia päässä pyörineitä ajatuksia ja hahmoteltua kokonaisuutta paremmin. Jaksamista myös kaikille muille jotka joutuvat miettimään poisnukkunutta läheistä hääjärjestelyjen aikana.

En tiedä tuleeko liian myöhään, mutta toivottavasti joku muu voi hyötyä tästä. Osaan sanoa mitään ainoastaan Tarjasta ja Jounista. Se, etten kommentoi muita, ei ole osoitus muusta kuin etten tunne heitä. Molemmat ovat mukavia, lämpimiä, rentoja ja avoimia ihmisiä. Jouni ehkä rempseämpi kuin Tarja, joka on hieman perinteisempi. Ero tosin saattaa johtua siitä että Jouni tekee pääasiassa nuorisotyötä Tarjan ollessa lapsi- ja perhetyössä. Kumpaakin voin suositella varauksetta. Tämä on ikivanha eikä kirjoittaja varmasti lue vastaustani, mutta kommentoinpa silti koska joku muu saattaa tämän lukea. Olen itse tavannut yhden oman kotiseurakuntani papin, ja se oli kun olin erikseen sovitussa sielunhoitokeskustelussa hänen kanssaan. Mukava mies. Seurakuntayhteyttä ei kotiseurakuntaan ole, olen käynyt varsinaisessa sunnuntaiaamun messussa kerran, pop-messussa muutaman kerran, mutta yleensä shoppailen kiinnostavia messuja välittämättä siitä missä ne järjestetään. On aivan normaalia että seurakuntayhteys kotiseurakuntaan ei ole erityisen vahva. Ei siinä ole mitään tekopyhää jos siitä huolimatta haluaa kirkollisen vihkimisen ja/tai siunauksen. Tämän kirjoitan nimimerkillä vakaumuksellinen kristitty ja tuleva pappi itsekin.

Vihkitilaisuuden musiikkia pohditaan ja google on laulanut aika iloisesti. Tilaisuuteen tulee vain yksi virsi, vihkimisen jälkeen kaavan kohtaan 12. Ongelma on vain että mikäköhän virsi... Toiveena olisi löytää virsi jossa puhutaan mahdollisimman vähän ainakaan suoraan Jumalasta, vaikka jättämällä jotain säkeistöjä pois. Ei vaan tahdo löytyä kun kirkkomusiikki ei ole omassa kiinnostuslistassa kovin korkealla. Onko täällä muita jotka ovat painineet saman ongelman kanssa? Millaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?

Me pyydettiin (mun) kaveria papiksi. Suostui kun sai omat työvuorot selville. Olimme suoraan yhteydessä (tai siis minä kysyin baarin pöydässä kun törmättiin sattumalta). Jos haluatte jonkun tietyn vihkipapin, kannattaa olla suoraan yhteydessä ettei mene työvuoroarvonnan mukaan.

Juuri näin. Aivan se ja sama alkavatko juhlanne kuudelta vaiko jopa ennen, omana hääpäivänä mies saa pukea ihan mitä haluaa.

No teidän häät, eli teette kuten parhaaksi näette. Kannattaa kuitenkin varautua siihen että ihmiset eivät ymmärrä että kutsutte vain toisen (öbaut kaikkien perinteiden ja etikettisääntöjen vastaista) ja tulevat silti vähintään kumppaninsa kanssa tai jos ymmärtävät niin jotkut jättävät kokonaan tulematta. Itse varmaan kuuluisin jälkimmäiseen porukkaan jos tosiaan vain mut kutsuttaisiin. Kyllä se varmasti joillekin on myös ihan ok

Vuosi, hahaa! Sori, pakko intoilla jonnekin -1-hääpäivästä.

Jos edes riittää. Yleensä kannattaa varautua että budjetti ylittyy noin 10%. Eikä tarvitse edes olla mitenkään ökyhäät. Kallista lystiähän tämä on, mutta eipä siitä halua kyllä säästääkään. Jotkut parit on ottaneet ihan suoraan lainaa häihin, ja jenkeissähän on tavallista että vanhemmat ottavat second mortagen lasten häiden rahoittamiseksi. Mitäköhän tuumaisivat Suomessa jos joku vanhemmilleen ehdottaisi asunnon laittoa lainan pantiksi...

No, jos luulee että helmikuun tilanne kertoo toivotuista kesähäistä niin ehkä mun on parempi etsiä sopivampaa keskusteluseuraa jostain muualta. Ihan sama siis se mulle on jos joku haluaa järjestää häät teemalla "tää oli ihan oikeasti ainoa paikka mikä löydettiin", eihän se mun häitäni pilaa.Anteeksi jos viestini jollain tavalla pahoitti mielesi : D Ei, ei se pahoittanut, jonkun muun mielen se saattaa pahoittaa jos joku ottaa neuvostasi vaarin ja yrittää järjestää kesähäät muutaman kuukauden varoajalla ilman ääretöntä budjettia ja halukkuutta ottaa ihan mitä vaan löytyy, koskien myös päiviä ja kellonaikoja : D Jos et usko, soitappa teidän hääpaikkaanne ja kysy ensi kesälle päivää. Ihan mitä tahansa päivää. Sitten otat pari muuta paikkaa ja teet saman.

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus. Kannattaa tosiaan huomioida että jos haluaa PK-seudulla naimisiin, puolitoista vuotta on lyhyt kihlausaika. Tai naimisiin kyllä pääsee mutta juhlapaikan kanssa voi olla nihkeämpää. Näitä voi sujuvasti vihjata miehelle.Kannattaa tosiaan huomioida että täällä on kirjoittelijoita muualtakin kuin pk-seudulta, meistäkin lainatuista molemmat, mikäli Aistiharhan paikkatieto pitää paikkansa. Eipä toki muuallakaan ole sanottua että kovin lyhyellä varoitusajalla saisi ainakaan suosituinta juhlapaikkaa, mutta silti. Elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin... Tähän ihan sivuhuomautuksena, että me varattiin juhlapaikka stadista 6kk ennen häitä ja mitä nyt eri paikkoja kyseltiin niin vapaita lauantaipäiviä oli muutaman viikonlopun sisällä jokaisessa. Muidenkaan palvelujen suhteen ei saatavuusongelmia ollut. Tosin me mentiin naimisiin helmikuussa, joku heinäkuu varmaan hankalampi. Pointti nyt oli vaan että PK-seudullakin saa kyllä mun kokemuksen mukaan häät muutaman kuukauden varoajalla pystyyn No, jos luulee että helmikuun tilanne kertoo toivotuista kesähäistä niin ehkä mun on parempi etsiä sopivampaa keskusteluseuraa jostain muualta. Ihan sama siis se mulle on jos joku haluaa järjestää häät teemalla "tää oli ihan oikeasti ainoa paikka mikä löydettiin", eihän se mun häitäni pilaa.

Me ilmoitettiin facebookissa. Sisko soitti noin puolen minuutin päästä, siitä päästyäni soitin faijalle jolle sisko oli kertonut, asuvat siis saman katon alla. Mutsille muutaman päivän päästä sähköpostissa "ai niin..."-tasoisena asiana. Puoliso taas pisti viesteillä tiedon omille sisaruksilleen ja vanhemmilleen.

Mahtavaa että onnistui noin! Sopiiko kysyä millaiset paikat valitsitte?

Kirkko: check Juhlapaikka (sis. kaiken): check Suunnitelma miten koko lysti rahoitetaan: check Mitä tässä enää, vieraat paikalle ja vaatteet päälle. Puoliso haluaa itse askarrella ja varmaan haluaa myös että mä en askartele. Ihan mahtavaa kun tietää nyt kellonajankin. Olisi haluttu 15:00 mutta joku kehveli oli vienyt sen niin aloitetaan sitten 16:00

Meillä päivän valitsi se koska tilatut sormukset tulivat. Olivat vähän etuajassa. Oltiin ennen sitä kyllä jo suunniteltu häitä mutta sillä varauksella että jos mennään naimisiin. Puhuttiin sormusten hankinnasta koodinimellä kello kun pohdittiin että pitäisikö hakea nyt vai odottaa palkkapäivää (kvartaalin loppu ja ASP-tili + häiden varausmaksu edessä) niin olisi kannattanut odottaa. Ei kyllä sitten maltettu...

Perussuomalaiset häät hymyilytti, heti tuli mieleen Soini puhumassa. Pilanneet koko sanan, vähän kuin fingerpori ja melkein kaikki muut sanat Kuulostaa mahtavalta! Todellakin poikkeaa perinteisestä ja olisin itse ainakin todella positiivisesti yllättynyt jos häissä olisi noinkin hyvää ruokaa.

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus. Kannattaa tosiaan huomioida että jos haluaa PK-seudulla naimisiin, puolitoista vuotta on lyhyt kihlausaika. Tai naimisiin kyllä pääsee mutta juhlapaikan kanssa voi olla nihkeämpää. Näitä voi sujuvasti vihjata miehelle. Kannattaa tosiaan huomioida että täällä on kirjoittelijoita muualtakin kuin pk-seudulta, meistäkin lainatuista molemmat, mikäli Aistiharhan paikkatieto pitää paikkansa. Eipä toki muuallakaan ole sanottua että kovin lyhyellä varoitusajalla saisi ainakaan suosituinta juhlapaikkaa, mutta silti. Elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin... Joo, niin on? Olen siellä muualla asunutkin yli 90% elämästäni. PK-seudulle veti työt, niin käy aika monelle muullekin, oma valinta se ei ollut. Naimisiin vaan en ole menossa muualla, niin en tiedä varauskalentereista enkä toisaalta viitsi käyttää kamalasti aikaa siihen että lähtisin selvittelemään mistä toinen kirjoittaja on saati paikkakunnan juhlatiloja. Kunhan totesin sen faktan millä ajalla nuo menevät ja ehdotin ihan hyväntahtoisesti että noita voisi vihjata sulhaselle niin ei tule tilannetta että ensimmäinen vapaa viikonloppu vapun jälkeen on syyskuussa. Me ajateltiin itse että varataan ensin kirkko ja sitten paikka, ei vaan toimi niin päin kun kirkon saa varata vasta vuotta etukäteen.

Komppaan Tipzillaa. Meillä anoppi vihjaili, puolisolle sanoi suoraankin, että mieluummin Itä-Suomessa kuin Helsingissä. Ei kuunneltu ja asia jäi. Jos Turku on teidän kotikaupunkinne, totta kai menette naimisiin siellä.

Joillekin kysyjille vastaan jopa, että hiihdon maajoukkueleirillä. Siskoni esim. katsoi aika hämmentyneenä kun mut saa hiihtämään ehkä jollain keinolla, kukaan ei vaan ole keksinyt sitä. Tarina on tavallaan tosi, kuulumme yhteen valtakunnalliseen yhdistykseen jonka foorumilla tutustuimme. Siellä pelaillaan roolipelejä, joissa on joku teema ja ensimmäinen kerta kun kommunikoimme oli mainitussa pelissä jonka taustatarinana oli Lahden MM-hiihtoihin valmistava leiri. Ei me kyllä tutustuttu vielä tuolloin, elettiin elokuuta 2011. Nuo pelit kestävät noin viikon ja niitä pelaillaan ehkä 10-15 vuosittain. Helmikuussa 2012 pelatun pelin aikana jo pudottuamme päädyttiin sitten vaihtamaan ajatuksia pelistä yksityisviesteillä, tuosta kaikki lähti. Päädyttiin sitten viestittelemään säännöllisen epäsäännöllisesti hyvinkin tiiviisti, ensimmäistä kertaa tavattiin kasvokkain 8.3.2013 ja mulla heräsi jotain pientä jo silloin. Olin kuitenkin parisuhteessa joten annoin asian olla. Välimatka oli lyhentynyt Kuopio-Helsinki-etäisyydeksi. Oltiin läheisiä ystäviä ja pystyttiin puhumaan toiselle ihan mistä tahansa, poislukien jostain syystä parisuhteet eivät olleet keskustelunaiheena koskaan, puolisolla oli vuoden suhdekin siinä välissä. Viime kesänä sitten päädyttiin taas viestittelemään aktiivisemmin ja huomasin siinä syyskuun alkupuolella että tuntemuksia on taas. Syyskuun loppupuolella meillä oli tämän yhdistyksen paikallisosastotapahtuma jossa itse tajusin mitä haluan elämältäni. Surullista sinällään kun olin kuitenkin edelleen parisuhteessa... Viestiteltiin koko matka sinne paikallisosastotapahtumaan ja koko matka sieltä pois, tämä oli sunnuntaina. Tapahtumassa moni piti meitä tuoreena parina, sen kuulemma näki meistä vaikka yritettiin peitellä sitä. Ei vaan kumpikaan itse tiedetty asiasta Torstaina kerroin sitten silloiselle avopuolisolleni täysin typerän riidan jälkeen että juttu oli tässä. Oltiin kasvettu erillemme, haluttiin ihan eri asioita elämältä mutta ei vaan osattu erota kun oltiin niin totuttu siihen että toinen on mukana seurana. Sen jälkeen baariin samaisen yhdistyksen peli-iltaan, jossa yksi kaveri kysyi mitä kuuluu, kerrottuani tiivistetyn version tunnissa sain ilmoituksen että tuolle toiselle pitää kertoa mun tunteistani, joko hän kertoo tai mä kerron. Valitsin jälkimmäisen, ensimmäinen "tykkään susta tosi kovasti"-viesti sai vaan vastauksen jossa kyseltiin kuinka paljon sitä on tullut juotua ja kyllähän hänkin tykkää musta. Tarkensin sitten että enemmän kuin kaverina ja sain kuulemma pelästytettyä. Ongelmana oli lähinnä silloinen avopuolisoni. Siitä sitten juttelemaan, seuraavana päivänä ostin bussiliput Kuopioon seuraavalle viikonlopulle ja lauantaina lopetin tupakoinnin koska tiesin että tämä kumppanikandidaatti ei pahemmin harrastuksestani pitänyt, saa hengenahdistusta tupakan savusta ja lääkärinä ei muutenkaan tykkää asiasta. Puoliso totesi että pitää edetä hitaasti, asia kyllä unohtui aika nopeasti ja ollaan edetty aika nopeasti.