HollyWillow

Sukulaisia meiltä tulee hyvin erilaiset määrät. Minun puoleltani n. 30 ja miehen puolelta n. 7. Ystäviä tulee suunnilleen saman verran kummankin puolelta.

Kaupungissa, josta olen kotoisin, käy usein niin että kumppani löytyy "kyliltä". Vannoin etten lähde tähän mukaan. Samoin työpaikassa jossa olin tuolloin, oli hyvin perinteistä, että työkaverit pariutuvat keskenään ja pian on koko suku samassa työpaikassa töissä. Perinteisesti työpaikkaromanssi vanhempien työntekijöiden mukaan alkaa siten, että kuljetaan samalla kyydillä töihin. Vannoin etten lähde tähän mukaan. No arvaatte varmaan loput. Olin tuolloin töissä 12 h päivässä (tai siis oikeastaan yössä) joten työkavereiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Yhden miehen kanssa etenkin synkkasi ja huomattiin että asutaan todella lähellä toisiamme, joten tietenkin aloin kulkemaan hänen kyydillään töihin. Tapasimme sitten sattumalta baarissa kun olin viihteellä kaasoni kanssa ja hän bestmaninsa kanssa. Siitä se sitten lähti. Saimme suhteen pidettyä salassa työpaikalla yllättävän pitkään (muutaman kuukauden). Ja kun olimme noin kuukauden viettäneet aikaa yhdessä selvisi, että olemme samasta kaupungista kotoisin. Tiivistettynä: vannoin etten koskaan seurustele miehen kanssa "omalta kylältä" tai työkaverin kanssa. Olen nyt menossa naimisiin "oman kylän miehen" kanssa, jonka tapasin töissä. Enkä voisi olla onnellisempi <3

Mieheni on minua 9 vuotta vanhempi. Meitä ikäero ei ole koskaan haitannut. Joskus naurattaa kun mietitään että minä olen ollut vasta ala-asteella, kun mies on mennyt armeijaan. Kaverit ja perheenjäsenet eivät ole koskaan ikäeroamme kommentoineet ilkeästi. Monet ovat yllättyneet kun ovat kuulleet ikäeron olevan "jopa" 9 vuotta, kun ajattelivat että sitä olisi ehkä 4-6 vuotta. Seurustelumme alkuaikoina tosin jotkut mieheni lapsuudenkavereiden vaimoista/tyttöystävistä olivat kohtaani melko kylmiä vaikka eivät suoraan mitään koskaan sanoneetkaan. Nykyisin tulemme jo ihan hyvin juttuun

Täällä suunnitelmissa puvun tekeminen itse. Pukuompelijan tutkinto löytyy. Kärsivällisyyttä tällä morsiammella on rajattu määrä etenkin ompelun suhteen, joten ajattelin aloittaa hommat jo vähintään 1,5 v ennen häitä, jotta ehtii pitämään hermojenlepuutustaukoja . Netistä olen haaveillut vintage/boheemityylisistä selästä avoimista unelmista joissa kirjailtu vyö ja/tai olkaimet. Ajattelin ainakin investoida muotoilunukkeen, joka on muutenkin tarkoituksena ostaa joskus. Kankaita tarkoitus etsiä ulkomaanreissuilla ennen häitä, sillä Eurokankaan valikoima aiheuttaa pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. Netistä tilaaminenkin epäilyttää... Kysymys teille, jotka olette mekkoa alkaneet jo ompelemaan tai mekon jo tehneet. Kävittekö sovittelemassa mekkoja ennen kuin päätitte millaisen mekon teette vai oliko malli jo alusta alkaen selvillä?

Kihlasormus saapui eilen pitkän (kahden viikon ) odotuksen jälkeen. Sormus on Kohinoorin Helene keltakultaisena kolmella kivellä. En voisi olla tyytväisempi Mies kosi ilman sormusta ja käytiin yhdessä valitsemassa. Olen niin nirso korujen suhteen, että mies ei edes harkinnut sormuksen ostamista ominpäin.