Morsian71

Kiitos vastauksesta! Kyllä varmaan onnistun hyväksymään, ja ymmärrän myös sen, että jos toinen on kokenut ne jutut jo useamminkin, niin sellaista ei enää kaipaa. Ehkä tämä on joku viime hetken häästressi vain. Olen itkeskellyt jo monta päivää sen jälkeen, kun tajusin, että tältä minusta tuntuu. En ole ikinä itselleni aikaisemmin tätä edes myöntänyt ja olen uskotellut itselleni, etten kaipaa perinteisiä häitä minäkään. Kai kyse on loppujen lopuksi huonosta itsetunnosta, kun en ole uskaltanut ilmaista, että minäkin haluaisin samanlaiset häät kuin muutkin. Tietenkään tämä ei ole ollenkaan sulhasen vika. Se on oma vikani, kun automaattisesti aina tyydyn vähempään näissä parisuhdeasioissa ja oletan, etten tarvitse tai ansaitse samoja asioita kuin muut. No varmaan niistä tulee ihan hyvät häät, mutta toivottavasti asia ei jää kaivelemaan jälkeenpäin, että jäi jotain tärkeää kokematta.

Vai olenko ainoa, jonka sulhanen ei tunnu olevan ihastuksissaan häistä? Jo alku meni pieleen, hän ei kosinut minua vaan minä häntä. Vaikka se on niin modernia nykyään muka, niin en suosittele kenellekään. SIitä jäi tunne, ettei hän erityisemmin halua kanssani naimisiin. Hän lupasi kosia myöhemmin minua "jonain sopivana tilaisuutena", mutta taisi unohtaa tai muuten jättää tekemättä sen, kun siitä on jo melkein vuosi ja häihin on enää pari viikkoa. Häistä sulhasella oli heti sen tyyppinen linja, että pitäisi lähes salaa mennä naimisiin kaksisteen, eikä missään tapauksessa mitään isoja juhlia. Hän on ollut naimisissa ennenkin, joten tavallaan ymmärrän, että ehkä nolottaa pitää monta kertaa isot "oikeat" häät, mutta minulle se on eka kerta. Tuntuu vähän epäreilulta, että minä olen siinä jatkumossa sitten se morsian, joka niitä häitä ei tarvitse tai saa, kun edelliset ovat saaneet. Tuntuu siltä, etten ansiatsisi samoja juttuja kuin muut naiset. Sain lopulta käännettyä tuon "vain me kaksi salaa"- hääjuhlan sellaiseksi, että on pieni kahvitilaisuus lähimmille sukulaisille ja muutamalla ystävälle, mutta ei muuta. Mutta ei ole siis iltajuhlaa, ei häävalssia tai musiikkia ylipäänsä. Olen lukenut häälehtiä salaa, jotten vain saisi miestä ahdistuneeksi. Kerran yksin kotona askartelin koristeita pöydille, mutta piilotin varmuuden vuoksi, ettei vaan alkaisi häntä ahdistamaan. Olen siis yrittänyt tehdä näistä niin epähäät kuin mahdollista, ettei vain sulhasta ala ahdistaa, että minusta on alkanut tuntua, että menetän ison tilaisuuden elämässä, jollainen kaikilla muilla on. Nyt on alkanut vaivaamaan, että minulla ei ole edes morsiuspukua. En ole uskaltanut lähteä edes sovittamaan sellaista kauppaan, kun pelkään että alan itkeä, ja eihän siihen meidän "tilaisuuteen" edes mikään perinteinen morsiuspuku sovi ja homma on ohikin ihan hetkessä. Kysyin sulhaselta illalla, että haluaisiko hän perua häät ja kenties etsiä jonkun toisen, jos vaikka minä en olekaan se oikea hänelle. Hän sanoi, että kyllä hänestä tuntuu naimisiinmeno "ihan hyvältä". Minä rehellisesti sanoen olen itkenyt melkein joka päivä näitä surkeitä hään korvikkeita. Onko se yleinen tunne sulhasilla, että naimisiin meno on ihan ok juttu? Ehkä mulla on epärealistisia odotuksia, olisi kiva jos miehestä tuntuisi, että hän on onnekas, kun on saanut minut... No ehkä tämä on vain jotain häästressiä, joka purkaantuu viime metreillä.