vadelmainen2015

Missä te olette teetättäneet avioehdon? Käsittääkseni näitä tekee myös esim. maistraatti, mutta oletteko tehneet siellä vaiko kääntyneet yksityisen lakimiehen puoleen? Meillä on avioehto tähtäimessä myöskin. Tarkoitus on, että kaikki tuleva ja oleva omaisuus pysyy kummankin omina, samoin velat.

Avioliiton esteiden tutkintaa voi pyytää aikaisintaan neljä kuukautta ennen hääpäivää, tai viimeistään viikkoa ennen. Me pyydettiin esteiden tutkintaa kolmisen viikkoa sitten. Koska meillä oli vaikeuksia päästä kirkkoherranvirastoon yhdessä, saatiin sieltä kotiin täytettäväksi lomake, joka kahden todistajan piti sitten allekirjoittaa ja siten todistaa meidän allekirjoitukset oikeiksi. Meidän häät on toukokuun lopulla, joten kaiketi oikein sopivaan aikaan tämä nyt sitten. Jos halusi, että kirkossa kuulutetaan, sai itse valita päivämäärän. Lehteen kuulutuksia ei tästä seurakunnasta jostain syystä laiteta. Meillä tuo kirkossa kuulutus tapahtuu noin kaksi viikkoa ennen hääpäivämäärää...

Me sanottiin alunperin, ettei olla vielä tehty minkäänlaista vieraslistaa. Ensimmäisten kyselyjen aikaan ei oltukaan. Nyt kutsut ovat jo saapuneet vastaanottajilleen. Ehkä osa sukulaisista toivoo saavansa kutsun, mutta kaikkia emme kutsu... Aiomme kertoa ihan suoraan, että rajanveto on ollut meillä melkoisen tiukka ihan jo tilojenkin vuoksi. Ensimmäiset "Enkö minä nyt voisi kuitenkin tulla?"- pyynnöt on jo meille tulleet. Mielenkiinnolla odotellaan, kuinka moni loppupeleissä suivaantuu kun jää kutsumatta... Ketäänhän ei tietenkään haluta tieten tahtoen loukata, mutta kun johonkin raja on kuitenkin pakko vetää.

Meilläkin on pienet lapset. Vanhin lapsi on 4v, keskimmäinen kohta 3v ja nuorimmainen häiden aikaan neljän kuukauden. Anoppi on luvannut hoitaa lapset juhlissa, ja tokihan tuonne tulee myös muita läheisiä jotka pyytämättäkin tarjoavat apuaan ja "osallistuvat" kaitsemiseen. Juhliin tulee myös omien lasten ikäisiä lapsia, joten heille lienee sitten heistä leikkikaveria

Emme ole millään tavalla peitelleet sitä, että avioitumassa ollaan. Olen myös avoimesti kertonut muunmuassa siitä, kuinka häävalmistelut etenee - koska nuo tapahtumat nyt on olennainen osa minun elämääni ja päivieni sisältöä tällä hetkellä. Kuitenkin ollaan myös tiettyjen asioiden osalta pidetty vähän sellaista "hyshys"-linjaa. Ollaan esimerkiksi vaiettu siitä, että kutsut on lähetetty - ihan vain siksi, että vältyttäisiin enimmiltä kiukunpuuskilta, loukkaantumisilta ja "Miksi mua ei kutsuttu?"- valituksilta.

En ihan kaikkia. Joukossa on muutama sellainen miehen sukulainen, jota en ole ehtinyt vielä tapaamaan - mutta nythän sille on korkea aika. Näin on myös joidenkin minun sukulaisteni ja miehen suhteen; eivät ole kaikki tavanneet. Ei tämä meitä häiritse.

Meillä sekä minä että sulho otetaan vastaan ilmoittautumisia. Molempien puhelinnumerot laitettiin niin kutsuihin kuin hääinfokortteihinkin. Tosin jo nyt näyttää siltä, ettei tämä ihan kaikille kuitenkaan jostain syystä auennut. Eräs miehen sukulainen esimerkiksi oli soittanut anopille ja kysäissyt, mitä tarkoittaa kun kutsukuoressa lukee että "Maija ja Matti Meikäläinen perh.", tarkoittaako se lapsia myöskin? Anoppi oli huuli pyöreänä taivastellut että kyllä, hänen ymmärtääkseen tämä tarkoittaa lapsia myöskin. Me miehen kanssa kummasteltiin, miksi hämmentynyt vieras ei ole ottanut meihin yhteyttä, mikäli kutsussa on ollut jotain epäselvää. Anoppi on kyllä ollut mukana, kun on mietitty vieraslistaa, mutta me ne lopulliset päätökset ollaan tehty ja kutsut myöskin valmistettu sekä matkaan laitettu. Eli...

Nämä eivät ole järjestyksessä, mutta tällaiset asiat mieleeni tulee: 1. Ulkonäkökokonaisuus (Meikki, kampaus, puvut jne.) 2. Paikat (Kirkko ja juhlatila) 3. Valokuvat

Hmm... Tämä onkin asia, jota täytyy alkaa oikeasti kohta pohtimaan. Meillä on lapsia, joten tarkoitus on että sulho hoitaa heidät anoppilaan sillä aikaa kun minä olen kaasoni kanssa kampauksessa ja meikissä ja haetaan kukat. Tarkoitus on myös, että bm ja sulho poistuvat kotoa hyvissä ajoin ennen kuin minä alan pukeutumaan. Toiveenani on, että sulho näkee minut täydessä tällingissä vasta sitten kirkossa... Yhdeksältä aamulla on minun kampausaikani. Sen jälkeen kaasolle tehdään kampaus. Meikkiin mennään toisaalle, saman paikkakunnan sisällä kylläkin. Ajatuksissa onkin ollut, olisiko järkevämpi tehdä niin, että minä hyppään oman kampaukseni jälkeen autoon ja kurvaan meikkiin ja haen sitten kaason meikattavaksi vai kuinka meidän oikein tulisi tehdä. Kampauksessani menee tunnin verran, sitä en taas tiedä kuinka kauan meikissäni kestää. Vihkiminen meillä on klo. 15:00... Tiukka aikataulu taitaa tulla meillekin.

Meidän kutsut ovat olleet perillä eilen. Häämme ovat toukokuun lopulla. Eli reilu kaksi kuukautta ennen häitä. Toki vastauspäivämäärä on sitten ihan toukokuun alulla, muutamaa viikkoa ennen h-hetkeä. Näin ehditään sitten tarpeen vaatiessa soitella ihmisten perään ja kysellä, elleivät ole aiemmin ilmoittaneet itseään tuleviksi. Lisäksi ehditään tehdä loput paikkakortit ja olla hyvin yhteydessä pitopalveluun vieraiden lopullisesta määrästä.

Me emme maininneet häälahjatoivetta itse kutsukortissa emmekä liittäneet mukaan mitään häälahjalistaakaan. Teimme erilliset hääinfokortit, joihin tuli tietoa mm. juhlapaikoista, juhlapäivän kulusta jne. ja sitten myös tästä häälahjatoiveesta otsikolla "Muistaminen." Toivoimme rahaa ja liitimme mukaan myös tilinumeron, jolle haluamansa summan voi halutessaan sitten tallettaa. Toimme lahjatoiveen yhteydessä esille myös sen, että meillä tavaraa on jo ennestään eikä enempää tarvita. Näin onkin. Toki me varmasti tulemme lähitulevaisuudessa esim. täydentämään parempia astiasarjojamme, mutta teemme sen mielellämme itse ja omakustanteisesti. Häämatka on toiveissa, joten siksi se raha tuntui meille hyvältä vaihtoehdolta. Harmi kun mulla ei nyt tässä ole enää yhtään kutsujen mallikappaletta, mutta käytettiin kuitenkin sanamuotoa "Mikäli haluatte muistaa meitä, toivomme..."

Ehkä tämä kuuluu tänne? Meillekin on tullut näitä "Mutta totta kai teidän täytyy kutsua myös Se ja Se"- kommentteja mutta sitten on ollut myös näitä itse itsensä kutsuvia henkilöitä, jotka myös todennäköisesti tulevat pahastumaan siitä ettei heitä kutsuta. Suurin osa kutsuista on ollut perillä vastaanottajillaan jo eilen, loput ovat saapuneet todennäköisesti tänään. Osa tuppautujista on jäänyt kutsumatta - meillä rajanveto kutsuttavien suhteen on ollut aika tiukka ajatellen ihan rahapolitiikkaa ja toisaalta sitäkin, paljonko juhlatilaan väkeä mahtuu. Samalla on myös ajateltu, että vain sellaiset halutaan paikalle, jotka ovat oikeasti lähellä/läheisiä tai joiden kanssa pidetään aktiivisesti yhteyttä. On myös paljon sukulaisia, joita ei ole nähnyt tyyliin kymmeneen vuoteen tai joita näkee vain pakollisissa sukujuhlissa, jotka eivät tiedä meistä tai meidän nykyelämästä yhtään mitään. Kyllä mun on sanottava - kuten sanoi mieskin - että emme me häihimme sellaisia henkilöitä halua. Ensimmäinen valitusvirsi kuultiin jo eräältä, joka jäi kutsumatta. Kovasti kyseli silloin kun ilmoitimme "julkisesti" päättäneemme hääpäivämäärän, että tuleeko hän sitten kutsutuksi myöskin. Kerrottiin tuolloin, ettei toistaiseksi olla ehditty miettiä koko asiaa eikä tehdä mitään vieraslistojakaan. Aikaa hääpäivämäärään oli tuolloin puolisentoista vuotta, joten ihmekös tuo, ettei siinä hetimmiten ole vierasasiat olleet mielessä. Kutsumatta hän nyt sitten kuitenkin jäi, ja koska sana joidenkin muiden sukulaisten saamista kutsuista oli kiirinyt hänen korviinsa, hän päätti ryhtyä kerjäämään hääkutsua. Siis oikeasti; kerjäämään. Hän on kysellyt, jäikö hänen kutsunsa ehkäpä johonkin matkalle vai onko se vielä tulossa. Rehellisesti kerroimme, että rajanvetomme on ollut tiukka (kuten tosiaan aiemmin sanoinkin) ja että kaikkia ei ole valitettavasti ollut mahdollisuus kutsua. Hänelle tämä asia ei oikein mennyt jakeluun, vaan sain kuulla pitkän listan pyyntöjä siitä, kuinka ihanaa olisi päästä meidän häihin ja kai me nyt heidän perheensä voidaan kutsua. Juttu vain on niin, että jos poikkeus tehdään tämän yhden perheen kohdalla, niin muiden kanssa pitäisi noudattaa samaa kaavaa ihan periaatesyistä eikä se tietenkään ihan niinkään voi mennä, koska tällaiseen ratkaisuun nyt on päädytty. Mitä tässä nyt sitten oikein pitäisi tehdä? Minä olin ajatellut, että ihmiset ymmärtävät mikäli jäävät jostain syystä kutsumatta; en minä ainakaan loukkaantunut taannoisista serkkuni häistä, joihin en kutsua saanut - emme ole kovin läheisiä ja yhteyttä pidämme hyvin harvakseltaan, olisin ihmetellyt mikäli kutsu olisi postin mukana meille tullut. Ajattelin siis että muut tuumivat samoin omalla kohdallaan.

Meiltä tulee puuttumaan: - Häävalssi/häätanssi - Hääbändi - Booli/alkoholitarjoilu (paitsi tervetuliaismaljoissa) - Saippuakuplat - Morsiuskaari - Erillinen sormustyyny - Kirkkokoristeet - Kirkko-ohjelmat - Sukkanauhan heitto Pohdinnassa on vielä hääkarkit ja istumajärjestys sekä siihen liittyvät nimi/paikkakyltit. Saippuakuplien asemasta meillä heitellään ihan vain riisiä

Me laskettiin, että meidän perhe mukaan luettuna häissä olisi paikalla noin sata henkeä, mikäli kaikki kutsutut saapuisivat. Saa nyt nähdä, kuinka moni saapuu paikalle tai jättää sitten tulematta, kutsut on vastikään saapuneet vastaanottajilleen ja täällä nyt odotellaankin ensimmäisiä ilmoituksia siitä, ollaanko häihin tulossa vaiko ei.

Ei voi sanoa, että suorastaan menisi hermo, mutta kyllä pinna kiristyy aika ajoin oikein olan takaa. Välillä ollaan kyllä anopin kanssa hyvinkin samoilla linjoilla ja positiivinen yllätys on ollut, että on paljon sellaisia asioita joista ollaan yhtä mieltä. Anoppi on myös monessa kohtaa ottanut huomioon minun mielipiteeni - joskin hänellä on, ehkä huomaamattaan, vähän sellainen tapa että pyrkii tuomaan välillä niitä omia ajatuksiaan esille turhankin voimakkaasti ja tulee sitten samalla ikään kuin talloneeksi minun varpailleni. Riidellä ei ole tarvinnut, sillä olen pitkälti pitänyt ajatukseni - ja kiehumiseni - omana tietonani. Olen siis kyllä sanonut eriävän mielipiteeni asioista tai luvannut pohtia asiaa anopin ehdottomalla tavalla (mikä on varmaan lähtökohtaisesti ihan hyväkin asia) mutta olen sitten pitänyt pääni, mikäli siltä on tuntunut. Anoppikin on kohtelias ja ystävällinen, tosin väillä yli-innokas ja liikaa tuputtaa omia näkemyksiään siihen nähden, että nuo nyt kuitenkin on meidän häät eikä hänen. Pukeutumiskysymys - eli se, miten minä, morsian, pukeudun - on ollut anopille todella iso asia ja sen tiimoilta erimielisyydet onkin tainneet olla suurimmat mitä tässä nyt on ollut. Siitä kirjoittelinkin toisaalle, joten en sen syvällisemmin asiaa ala tässä purkamaan Joka tapauksessa anopilla on siis ollut mielipiteensä siitä, miten minun tulisi pukeutua tai miten minun ei tulisi pukeutua - ja minä taas olen nähnyt itseni hyvinkin perinteisen näköisenä morsiamena. Pidin myöskin pääni, ja olen pukuvalintaani tyytyväinen. Anoppikin kaiketi tykkäsi puvusta, on kylläkin jälkikäteen (siis siinä vaiheessa kun oltiin jo ostettu puku) jäkättänyt miehelle, ettei ymmärrä miksi minulle mentiin ostamaan noin kallis puku. Mistään poskettoman kalliista puvusta ei ole kysymys, hinta on ihan normaalin rajoissa kun uusien morsiuspukujen hintaa miettii. Minä en kuitenkaan ymmärrä, mikä idea tuota puvun hintaakin oli nyt sitten lähteä kommentoimaan; pukuhan oli tosiaan tuossa vaiheessa jo ostettu. Mitä anoppi tuolla ajatteli saavuttavansa ja mikä siinä häntä niin häiritsi? Meidän raha-asiat on mallillaan ja puvun kustannukset tulivat meiltä itseltämme. Vaikea siis ymmärtää, mikä ongelma tässä oli. Minäkin kun lähinnä pahoitin mieleni, voi kun löytäisi tavan jolla sanoa anopille että joskus ne mielipiteet voisi tosiaan pitää ihan vain sisällään... Hössöttäminen on myös ajoittain sangen hermostuttavaa.

En tiedä, mihin asiasta kirjoittaisin tai kenelle aiheesta puhuisin. Parina päivänä olen mielessäni ihmetellyt, minkä ihmeen takia me ylipäätään järjestämme häät. Ajatus ei siis tunnu mitenkään vastenmieliseltä tai inhottavalta, tulossa on sinällään juuri sellaiset ja sen kokoiset pippalot kuin olemme sulhon kanssa toivoneetkin. Mutta... Ajatus on ollut, että juhlan pääpaino on seurustelulla ja mukavalla yhdessä ololla. Olin toivonut, että joko tanssittaisiin häävalssi/häätanssi tai että juhlassa olisi jokin mukava hääleikki. Että jonkinlaista "ohjelmaa" olisi edes vähän, meille kun ei bändiäkään ole tulossa soittamaan. Häävalssia harjoiteltiin, mutta sulho on ollut alusta saakka pessimistinen ja hokenut ettei tule valssia oppimaan. Ei toki tulekaan, mikäli harjoittelu tapahtuu puoli tuntia kerrallaan, kerta viikkoon... Olen tietysti sanonut miehelle ettei meidän tarvi tanssia, jos ajatus tuntuu epämukavalta. Mies on sanonut että tanssii kyllä oikein mielellään, mikäli oppii, mutta kun ei opi. Häätanssi huojuntamenetelmällä ei kelpaa, kuulemma silloin on sama olla tanssimatta ollenkaan. Tiedän, että asia tulee harmittamaan minua jälkikäteen koska olen pitänyt jonkinlaista tanssia/valssia tärkeänä ja aika isonakin asiana hääjuhlassa. Mutta pakko kai antaa sitten olla vain. Hääleikit sen sijaan... No, sulho ei halua häihin minkäänlaista hääleikkiä vaan toivoo että häät painottuisivat täysin seurustelulle ja juttelulle. Minä taas haluaisin, että juhlassa olisi edes jotain. Joku ihan pienikin juttu. Kaikkea olen ehdotellut, mutta mikään ei kelpaa. Ehkä tässä painaa häitä edeltävä stressi ja jännitys, sekä muu arjen väsymys (useampi pieni lapsi, joista nuorimmainen vauva) mutta jotenkin tässä on parina päivänä tullut pyöritelleeksi mielessään, että miksi hitossa me edes järjestetään mitään sadan hengen juhlia. Miksi me ei vain käydä vihkiytymässä kirkossa ja juhlita keskenämme tai vanhempiemme kanssa? Onhan avioituminen iso askel, hieno ja ihana asia jota juhlistaa kannattaakin, mutta jotenkin en enää tiedä, miksi järjestää isoja juhlia jos siellä ei kerran "mitään" ole. Tuntuu jotenkin, että onko järkevää kutsua sata ihmistä syömään ilman, että juhlassa on mitään muuta ohjelmaa... Äh. Muuten toki odotan avioitumista ja häitä ihan hyvillä mielin, tuntuu että nämä asiat on nyt vain jotenkin paisuneet mun mielessä vuorten kokoisiksi möykyiksi. Sulhokaan ei oikein tunnu ymmärtävän ajatuksiani enkä kyllä tiedä, ymmärränkö itsekään itseäni. Vertaistukea? Tai muita ajatuksia?

Meillä kaaso ja bestman maksavat itse asunsa, mutta heillä on myös vapaat kädet asujensa suhteen. Toki tietävät, että tulossa on sangen perinteiset häät, joten tuskin mitään kovin erikoisia asukokonaisuuksia heidän päällään nähdäänkään... Mikäli edellyttäisimme heiltä jotain erityistä/tiettyä, niin tällöin olisi mielestäni velvollisuutemme kustantaa heidän asunsa. Minä haluan bestmanille samanlaisen vieheen kuin sulholle, ja kaaso puolestaan tulee saamaan samanlaisen hiuskukan kuin minä. Ajatus on hyväksytetty kaasolla ja bestmanilla, mutta koska ajatus on lähtöisin meiltä/minulta, tulee näihin kukkasiin kustannuksetkin meiltä eikä heiltä.

Diydiy, kuulostaisi siltä että teillä on hommat hallussa Meilläkin kyse on enää lähinnä pikkuasioista, toki aikalailla tässä piakkoin ne on kaikki tehtävä... Meidän akuutein asia lienee hääkutsujen lähettäminen, jonka tarkoitus olisi tapahtua huomenna

Eli kuten otsikko jo kertookin, kuulisin mielelläni, mitä te joilla häät ovat lähiaikoina (kevään tai kesän aikana) olette jo ehtineet tehdä ja mitä on vielä tekemättä? Meillä on häät toukokuun lopulla ja tehty on seuraavat asiat: - Kirkon ja juhlapaikan varaus - Pitopalvelun varaus - Kaason ja bestmanin valinta - Sovittu tehtävistä ylipäätään - Kyyditys kirkosta juhlapaikalle - Sulhasen puku asusteineen - Morsiuspuku ja melkein kaikki asusteet - Morsiuslasten (omiemme) vaatteet - Kampaaja ja meikkaus varattu, sovittu koemeikki ja koekampaus - Mietitty sulhon kanssa häämarssit - Tavattu pappi - Pidetty palaveri pitopalvelun kanssa ja sovittu häiden menusta, käyty osin läpi aikataulua jne. - Tehty vieraslista - Valmistettu kutsut ja infokortit - Luonnosteltu menukortit ja paikkakortit - Pohdittu häiden ohjelma - Pyydetty avioliiton esteiden tutkinta - Sovittu kukkakaupan kanssa vieheistä ja hiuskukista - Hankittu hääkakkukoriste sekä muuta pientä rekvisiittaa Tekemättä on ainakin: - Morsiuspuvun loppusovitukset - Kutsujen lähetys (lähtevät huomenna) - Menukorttien ja paikkakorttien valmistaminen - Vieraskirjan ja muutaman muun jutun hankkiminen - Vihkisormuksen osto - Hunnun osto - Vihkikaavan läpikäyminen papin johdolla

Mulle tulee pisaranmuotoinen kimppu, lyhyehkö. Ajattelin ensin toisenlaista väriyhdistelmää, mutta nyt onkin niin että kaikki kuvat tulevat olemaan valkoisia. Kimppuun tulee liljoja ja freesioita, mahdollisesti neilikkaakin. Tarkentunee ensi kuun aikana...

Me jätettiin pyyntö tänään, häät ovat toukokuun lopulla eli reilu pari kuukautta aiemmin hääpäivää. Saatiin itse valita päivä, jolloin kuulutukset luetaan kirkossa (vai luetaanko) ja valitsemamme päivämäärä on pari viikkoa ennen häitä.

Minä menin morsiuspukuliikkeeseen ja katselin pukuja odottaessani, että myyjä saa lopeteltua edellisen morsiamen kanssa. Kun myyjä tuli luokseni, kerroin, millaista pukua olen etsimässä. Samalla silmäini osuivat yhteen tangolla roikkuvaan pukuun ja sanoinkin, että "esimerkiksi jotain tällaista." Toinen samantyyppinen puku löytyi läheltä, ja päätettiin että sovitan niitä kahta. Kokeilin aluksi ensimmäisenä huomaamaani pukua, ja se oli upea. Seuraavaksi kokeilin sitä toista pukua, mutta vaikka sekin oli kaunis, niin jotenkin mun käsitys edellisen puvun upeudesta vahvistui. Kokeilin sitten vielä kertaalleen sitä ensimmäistä pukua, ja tuumasin, että tämä se on. Mun mielestä puku löytyi helposti ja kun moni on sanonut, että oikean puvun sattuessa kohdalle sen vain tietää, niin sellainen tunne minulla tuli tuon puvun kanssa...

Meidän häät eivät vielä ole olleet, osa asioista on tehty ja osa tekemättä... Meillä on tähän mennessä panostettu: - Juhlatila. Ajattelimme alunperin juhlia häitämme ihan kotioloissa, sillä täälläkin tilaa kyllä olisi niin sisällä kuin ulkonakin. Päädyimme kuitenkin lopulta varaamaan tietyn, idyllisessä miljöössä sijaitsevan juhlatilan joka oli just meidän makuun. Kodin remontoimisstressit sun muut poistuu sitten tästä Samalla ratkesi pitopalvelun asia... - Ruokapuoli. Halusimme, että ruoka on laadukasta ja maukasta, ja että sitä on tarpeeksi. Halusimme myös ettei kenenkään yksittäisten ihmisten (esimerkiksi minun ja anopin) tarvitse ruveta itse kokkailemaan tai leipomaan ja stressaamaan sitten, onnistuuko tarjottavat ja missä niitä säilytetään jne., joten varattiin paikallinen, kovasti kehuja saanut pitopalvelu jonka tiloissa hääjuhlaa tullaankin viettämään. - Sulhasen ja morsiamen puvut asusteineen. Miehellä ei sopivaa pukua ollutkaan (kun ei ole aikoihin sellaista tarvinnut) ja itselleni morsiuspuku oli tahtomattanikin niin iso asia, että halusin ostaa oman sillä ajatuksella, että puku on sellainen kuin haluan. Ollaan vielä tässä vaiheessa tyytyväisiä Pihistellään: - Alkoholitarjoilu. Meille tulee tervetuliaismaljoihin sekä alkoholiton että kuohari-vaihtoehdot. Muuten alkoholia ei kuitenkaan meidän häissä tarjoilla. Ajatuksena ei tosin alunperin ollut pihistely vaan mukavan tunnelman säilyttäminen; joukossa on joitakin sukulaisia, jotka enemmälti päihtyessään alkavat haastaa riitaa ja se taas on omiaan pilaamaan häiden tunnelman. Sitähän emme luonnollisestikaan halua. Tietysti ne alkoholit olisivat myös isona menoeränä, joten ehkä voi sitten sanoa että tuosta pihistellään kun ei sitä niin tärkeänä pidetä - Hääbändi. Sitä meille ei tule ollenkaan. Me tanssitaan häävalssi, joka soitetaan ihan levyltä. Serkkuni esittää meille kauniin kappaleen joko kirkossa tai juhlapaikalla, riippuen nyt siitä mitä pastori asiaan tuumaa. Meille ei tosiaan sitä alkoholia tule joukkoon ja vieraiden joukossa ei ole ns. tanssijatyyppisiä ihmisiä. Lisäksi meidän juhlat loppuu verraten varhain, nimenomaan omien lastemme vuoksi. (Kymmenen korvilla viimeistään.) Aikaakaan tuohon ei siis oikein jää. - Kutsut, hääinfokortit ja paikkakortit. Nämä tehdään itse. Olisivat maksaneet teetettyinä maltaita, tosin kutsuja valmistetaankin vain se nelisenkymmentä kappaletta että jos niitä pitäisi hirveästi enemmän tehdä, tulisi työmääräkin ehkä vastaan näisä oloisuhteissa. Mahdollisesti teemme myös menu/ohjelmakortit.

Meidän on tarkoitus järjestää häät, joissa pääpaino olisi mukavalla yhdessäololla. Jutustelulla, rennolla fiilingillä. Ihan muutamaa "ohjelmanumeroa" ollaan häihimme ajateltu; hyvin lyhyttä ja ytimekästä (=muutama lause, jotta kukaan ei pitkästy) tervetuliaispuhetta maljoineen, häävalssia sekä mahdollisesti miehen isän pitämää puhetta (joka olisi hieman muutamaa lausetta pidempi, mutta kuitenkin mitaltaan sellainen että kukaan ei ehtisi kyllästymään) koska tämä osaa puhua humoristisesti mutta asiallisesti. Mukana myös ehkä joku hääleikki, mitään ei olla vielä päätetty... Tuota vieraiden toisilleen esittelyäkin on mietitty.

Täällä on sulhon huomenlahja-asia vielä mietinnässä. Tuumin ensin antavani miehelle kellon, mutta muistin ettei hän ole kello- tyyppiä. Häneltä löytyy myös näyttävän näköinen, ns. parempaan käyttöön tarkoitettu kello, jota ei kuitenkaan ikinä muista laittaa ranteeseensa... Eli ehkä ei sitten kelloa Kysyessäni huomenlahjatoivetta mies ei osannut suoralta kädeltä sanoa, mitä haluaisi, joten pyysin miettimään vaikka useammankin mieluisen asian, joista voin sitten valita jonkin toteutettavan. Mutta kun kello on poissa laskuista, mitä näitä perinteisiä nyt sitten jää? (Nimenomaan perinteisempiä vaihtoehtoja mietinnässä, koska sellaisista mies pitää...)