vadelmainen2015

Kyllä sulhanen näkee minut hääpäivänä. Mutta meikissä, kampauksessa ja hääpuvussa sulhanen ei näe minua ennen kuin kirkossa Bestmanin kanssa ollaankin sovittu, että bestman kierrättää sulhasta "ympäri maakuntaa" sillä aikaa, kun kaason kanssa hoidetaan pukeutuminen.

Meillä kättelyjonoon ovat tulossa meidän lisäksi myös meidän vanhemmat. Osalla on uudet puolisot, jotka ovat kuitenkin kaikki olleet kuvioissa mukana hyvän aikaa, ja heillä on myös oleellinen osa meidän elämässä. Niinpä ajattelemme, että heidänkin paikkansa on siellä kättelytilanteessa, onniteltavina. Kaikki vieraat eivät tätä "ydinjoukkoa" tunne, joten ehkä heidät kaikki pitäisi jollakin tavalla esitellä, koska ehkäpä vieraista voi tuntua erikoiselta kun käteltäviä on niinkin monta

Meillä minä ja mies olemme kutsuja. Jotenkin emme silti osaa kuvitella itseämme pitämässä minkäänlaista tervetuliaispuhetta. Isäni on ilmaissut toivomuksensa siitä, ettei hänen tarvitsisi puheita pitää - ei siis ole sellaista puheenpitäjätyyppiä. Samaten sulhon isällä. Koska kuitenkin haluaisimme jonkun sanovan tervetuliaismaljojen kohdalla jotain lyhyttä ja ytimekästä ja koska jostain syystä molemmat kuvittelen tämän puhujan olevan mies, jää vaihtoehtoja oikeastaan vain yksi; bestman. Hänkään ei mikään suupaltti ole, mutta on luvannut tuon annetun tehtävän hoitaa ja hyvä niin

Tämäkin vielä. Meille (hääparille) tulee erillinen, oma pöytänsä. Vieraat istutetaan sitten sivusuunnassa hääpariin nähden, pöydät sillä tavalla pitkittäin... Minä olen ajatellut, että ensin haetaan ruokamme me, ja sitten ne "tärkeimmät" vieraat eli meidän vanhemmat ja isovanhemmat, ehkäpä myös bestman ja kaaso. Sitten hakekoot muut vieraat missä järjestyksessä tahansa, liekö helpoin sillä tavalla niin sujuu mahdollisimman luonnollisesti sitten. Istumajärjestys noin muuten on vielä miettimättä, mutta ehkä se antaa vieraillekin vinkkiä, missä järjestyksessä mennä..

Elokuun häät, musta tuntuu että tosi moni alkaa häiden kynnyksellä miettiä, onko se oma ajatus juhlista ollut sittenkään niiin hyvä idea. Olen ajatellut, josko tämä on jonkinlaista häästressiä/jännitystä tulevasta vaan. Ihmehän se toki olisikin, ellei tuleva tärkeä päivä jollakin tavalla jännittäisi tai pientä stressinpoikasta aiheuttaisi... Kunhan voisi vain ottaa rennosti ja pitää hauskaa valmistelujen keskellä, itseään liiaksi väsyttämättä

Myös minusta tuntuu toisinaan, ettei anoppi ihan aina muista, että hänen poikansa ei ole hänen - tai hänen ajatustensa - jatke, ja ajattelee joissain kohdin hyvinkin eri tavalla kuin hän itse. Tosin anoppi tuntuu välillä myös olettavan, että miniäkin on kuin ajatus ja että kaikki näkemykset ovat samanlaisia. Taitaa anopeilla olla se "vika", että ovat niin tolkuttoman innoissaan häistä etteivät malta olla sanomatta ja tyrkyttämättä (välillä liiaksikin) mielipiteitään. Meillä anopin sana painaa jonkin verran, hänkin kun osallistuu pitopalvelukustannuksiin. Eli anopin mielipide on kuunneltu, kun on mietitty, mitä ruokaa/tarjottavia hääjuhlaan tulee. Anopin mielipidettä on kuunneltu myös, kun on ajateltu kutsuttavia vieraita. Ruokiin liittyvissä asioissa anoppi on kyllä osannut kuunnella meidän mielipiteitämme todella hyvin, samoin vierasasioiden suhteen; toisaalta näkemyksemme eivät ole toisistaan juurikaan eronneet. Lähinnä närkästystä (puolin ja toisin) on aiheuttanut nämä hääpukuasiat, anopilla kun näistä on erilainen näkemys kuin minulla. Nyt silläkin rintamalla on hetken ollut hiljaista, joten ehkä anoppi nyt viimein alkaa tajuta että ihan kaikesta hänkään ei sentään päätä. Mä olen sitä mieltä, että anoppia voi kyllä kuunnella. Mutta jos anopin mielipide tai ajatus ei tunnu omalta, niin se ei sitten tunnu ja anopinkin pitäisi pystyä tämä ymmärtämään. Kyseessä on kuitenkin jonkun toisen, kuin anopin häät. Ajoittain tuntuu, että anoppien olisi myös syytä laittaa jäitä hattuun - onhan se mahtavaa, että oma poika avioituu, mutta ei se silti sitä tarkoita että ihan joka asiaan pitäisi ylipäätänsä sanoa jokin mielipide

Pink Girl, saatan kuvitella tunteesi. Minä en ole tällä hetkellä kiinni töissä, mutta lastenhoidossa sitäkin enemmän (meillä siis kolme lasta, joista kaksi vanhempaa ovat sopivasti uhmaiässä ja nuorimmainen puolestaan vauva) eikä aika todellakaan riitä olla jatkuvasti esimerkiksi puhelimen äärellä katsomassa, mitä se anoppi milloinkin viestittää - saatika puhumassa puhelimessa milloin mistäkin häihin liittyvästä asiasta. Monesti käykin niin, että puhelin ei joko ole ulottuvillani kun anoppi soittaa, tai sitten en yksinkertaisesti voi juuri sillä hetkellä vastata, ja anoppi ei malta odottaa että soittaisin takaisin, vaan rinkuttaa vielä pari hätäistä kertaa kunnes soittaa sitten pojalleen, tulevalle miehelleni. Joka on välillä hänkin aika kypsä äitinsä hössöttämiseen, vaikka on sanonut itse asiassa samaa kuin sinä; näin asiat eivät pääse unohtumaan meiltä. Eli onhan siinä tosiaan se hyvä puoli. Kestäisi vain tämä oma pinna Minä odotan myös tuota itse avioliittoa; sitä että minusta oikeasti tulee miehen vaimo. Kyllä minä hääpäivääkin odotan, vihkimistä sen jälkeisine juhlineen, mutta koska se pointti tuossa naimisiin menossa on kuitenkin täysin muualla kuin siinä että saadaan kivat juhlat, niin toki ne odotuksetkin on sitten suurelta osin muualla... Mekin haluttiin tuolla tavoin kunnioittaa perinteitä ja toisaalta kutsua tärkeät/läheiset ihmiset juhlimaan tätä isoa askelta kanssamme, joten kutsuttiin mielestämme sopiva määrä ihmisiä. Kirkkovihkiminen oli molemmille itsestäänselvä asia, jotain perinteikästä tuossakin. Muoks. Ja joo, meiltäkin lähti yksi kutsu ulkomaille, Bulgariaan. Toivotaan myös, että kutsu menee perille kun se osoite saatiin sulhon mummolta ja oli muutenkin vähän erikoisen oloinen. Toki ainahan ne Mutta on meillä onneksi sitten puhelinnumerokin vieraallemme, mikäli ei vastausta kutsuun jostain syystä alkaisi kuulua. Päivämäräänkin tämä vieraamme tietää jo valmiiksi ja on tosin aiemmin ilmoittanutkin häihimme tulevansa

Me olemme hankkineet lapsia ennen naimisiinmenoa. Naimisiin mennään parin kuukauden kuluttua, tässä vaiheessa elämää lapsia on kolme kappaletta. Meille tämä on sopinut hyvin, mutta arvostan ja kunnioitan myös toisenlaisia ratkaisuja. Meilläkin oli mietinnässä, miten hääjuhla sujuu meidän osalta, koska kaikki lapset ovat vielä aika pieniä. Anoppi lupautui kuitenkin ihan vapaaehtoisesti hoitamaan heitä koko hääjuhlan ajan ja mahdollisesti kahta isompaa sitten hääyönäkin. Juhlassa on myös muita lapsille tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat itse luvanneet olla apuna ja anopin käsipareina, mikäli se tarpeen on (ja miksipä ei olisi). Toistaiseksi tämä tuntuu hyvältä järjestelyltä, täytynee tulla hääjuhlan jälkeen kertoilemaan, kävikö todellisuus yksiin kuvitelmien kanssa...

Mies kutsuu häihimme yhden työkaverinsa. Tosin ovat tunteneet toisensa työn ulkopuolellakin jo pitkään, eli varmasti saisi kutsun joka tapauksessa vaikkeivät työkavereita olisikaan. Muita työkavereita ei ole halunnut kutsua vaikka jonkin verran on tekemisissä heidän kanssaan vapaa-ajallaankin, ei koe heitä niin tutuiksi tai läheisiksi, että toivoisi heitä häihimme. Minä olen kyllä kertonut, että minulle heidän kutsumisensa sopii miehen niin halutessa. Minä elän tällä hetkellä kotielämää lasten kanssa, mutta ajattelen samoin kuin mies ja toimisin omalla kohdallani samalla tavalla

Meillä tuli kutsujen mukaan hääinfokortit, jossa mainittiin myös ilmoittautumisesta. Pyysimme ilmoittamaan mahdollisista allergioista ja erityisruokavalioista. Tähän mennessä on tiedossa kaksi maidotonta (siis nimenomaan maidotonta, ei laktoositonta) ruokavaliota, toivon mukaan mitään kovin "haastavaa" allergiaa ei kenelläkään ilmenisi

Kirkosta juhlatilaan on matkaa noin kymmenisen kilometriä. Tämä ei ole vieraiden kannalta ratkaisevaa, koska suurin osa tulee joka tapauksessa muualta, vähintään 50km päästä Aikaa ajomatkaan kuluu ehkä viitisentoista minuuttia.

Me varasimme ensin kirkon. Haluamaamme juhlatilaan olimme yhteydessä jo hyvissä ajoin ja kyselimme, missä vaiheessa mahdollinen varaus kannattaa tehdä, jotta ehtii varmasti saamaan haluamansa päivän. Kyseinen juhlatila on hyvin suosittu - eikä pelkästään häiden, vaan myös muiden juhlien suhteen. Kirkko sijaitsee pienellä paikkakunnalla, ja kun asukkaita on suhteellisen vähän verrattuna esimerkiksi isoihin kaupunkeihin tyyliin Helsinki, ei hääparejakaan riitä ihan joka lauantaille - ei tietenkään siis myös joka tunnille. Niinpä kirkon olisi varmasti halutessaan ehtinyt varaamaan vaikka vasta tässäkin vaiheessa (eli noin kahta kuukautta ennen häitä) mutta tuntui hyvältä saada tämäkin asia hoidetuksi ja varmaksi jo hyvissä ajoin. Liikkeellä oltiin noin vuosi sitten

Meidän juhlapaikkana on kiinteistö, joka on pitopalvelun omistuksessa. Tontilta löytyy varsinaisen päärakennuksen lisäksi myös pari pienempää kiinteistöä, joita voi halutessaan hyödyntää. Pihalla on mukavasti tilaa. Meillä tilavuokra on 600 euroa. Koristelemaan saa mennä jo edellisenä päivänä, pitääkin vielä tarkistaa tuo siivouspuoli että kuinka sen kanssa. Omat härpäkkeet sieltä on tietysti kerättävä pois, ja eiköhän se hoidu sitten seuraavana päivänä...

Minäkin luulen, että se ryöppy tulee sitten lähempänä vastauspäivää... kun työvuorot sun muut selkiintyvät Meinaatteko te soitella niille, jotka jättävät ilmoittamatta vai annettako vain olla? Meillä keskusteltiin aiheesta juuri tänään ja tulimme siihen tulokseen, että kaipa ne vieraat on sitten vain soiteltava läpi (siis jos sellaisia ilmoittamatta jääneitä ylipäätään löytyy) koska olisi noloa ja harmillista, mikäli esimerkiksi ruokaa sun muita tarjottavia ei riittäisikään kaikille - ja vain siksi, ettemme tarkistaneet heidän tuloaan. Luultavasti joukossa on väkeä, jotka ajattelevat tulonsa jonkinlaisena itsestäänselvyytenä meille, eivätkä siksi ilmoita.

Mun on vaikea kuvitella, että bestman järjestäisi miehelle esim. stripparin hänen polttareihinsa - bm ei jotenkin ole yhtään sen tyyppinen. Toisaalta uskon, että ihan naiskauneuden näkökulmasta mies voisi tällaisesta ohjelmasta pitää, vaikkakin esim. sylitanssista saattaisi vaivaantua. Mies tosin on kysyttäessä sanonut toivovansa rauhallisia polttareita, kenties saunomista ja jonkinlaista tissuttelua. Vaikka tiedä häntä, ehkä mä otan yhteyttä bestmaniin ja kehotan järkkäämään jotain ekstraa... Minä en oikein tiedä, mitä ajattelisin, mikäli strippari nyt siellä miehen polttareissa sitten olisi. Toisaalta ajatus toisen naisen tuijottelusta hieman vaivaa, mutta toisaalta ajattelen että eihän se strippari siellä ole mun miestäni itselleen haluamassa vaan tekemässä työtään, viihdyttämässä. Eli ehkä hetken saattaisi vaivata ja harmittaa, mutta tuskin tuosta mitään ongelmaa tulisi. Asia erikseen olisi, jos mies tämän johdosta ryhtyisi istuskelemaan jatkuvasti strippibaareissa. Siitä en pitäisi. Omiin polttareihini ei ole tulossa stripparia, enkä sinne sellaista haluaisikaan. Polttareistani on tulossa rauhalliset ja rennot, sellaiset kuin olen toivonutkin

Minusta allergiat ja erityisruokavaliot ylipäätänsä pitää huomioida, edes jotenkin. Ei välttämättä niin, että kaikki voisivat syödä kaikkea - se voi mennä turhan vaikeaksi järjestää. Kuitenkin ajattelen, että jokaisen olisi hyvä saada suuhunsa edes jotakin - on aika ikävää istua kuivin suin ja katsoa, kun muut nauttivat pöydän antimista. Eli sekä ruoka- että kahvitarjoilun osalta olisi hyvä olla edes jotain, mitä voi syödä. Ruokia ja leivonnaisia voi toki ajatella lähtökohtaisestikin valmistettavan esim. maidottomina, laktoosittomina ja gluteenittomina, mikäli näihin ruokavalioihin liittyviä allergioita vieraiden joukossa paljolti on. Mikäli taas on niin, että jotakin ruokavaliota tai allergiaa ei kertakaikkiaan voi huomioida, täytyy tästä ilmoittaa vieraille etukäteen. Minä esimerkiksi olisin muutamissa juhlissa ollut tällaisesta ilmoitukseta kovin kiitollinen; yhdellä lapsistani kun on melko voimakasoireinen maitoallergia ja pari kertaa ollaan oltu sellaisissa juhlissa, joissa tätä allergiaa ei ole huomioitu koska "sehän on vain maitoallergia, kyllä sitä nyt voi vähän ottaa." Vaan kun ei voi; oireilu ei suinkaan rajoitu mihinkään lieviin, yksittäisiin vatsanväänteisiin (niidenkään epämukavuutta milään tavalla väheksymättä) ja yhteen päivään; paljon vaikeamman kaavan kautta mennään, useamman päivän ajan. Niinpä toivoisinkin, että meille edes ilmoitettaisiin mikäli maitoallergiaa ei aiota huomioida, jotta voitaisiin järjestää lapsellemme itse jotain purtavaa...

Minä koetin kysellä morsiuskimppujen hintaa, mutta mulle ei osattu sanoa mitään tiettyä summaa, sanottiin vain että siinä 100-200 euron välillä se hinta liikkuu ja että helpostikin kimpulle tulee se 150 euroa hintaa. Tuolloin en toki tiennyt tarkalleen, millaisen kimpun haluan. Nyttemmin, ajatusten selkiinnyttyä ja varmistuttua täytynee mennä kukkaliikkeeseen uudelleen ja selvittää nuo hintatiedot, jotta osaa sitten varautua.

Tipzilla, ihana ajatus tuo itse tekeminen! Kunpa omat taitonikin (ja hermoni...) riittäisivät tuollaiseen. Mutta koska epäilen näitä molempia, tilataan sitten kukkakaupasta. Tuossa "meidän" kukkakaupassa kerrottiin kysyttäessä, että täällä viehe on kukan hinta + 1-2 euroa. Alkuun pidin edullisena, mutta tuumin sitten että hintoihinsahan nekin tulee kun kyse on kuitenkin niin pienistä kukkakoristuksista... Minkä hintaisia vieheet ovat muualla päin?

Meilläkin meinaa anoppi välillä olla liiankin innokas hääjärjestelyjen suhteen. Toki hän saa osallistua eikä sitä ole missään vaiheessa kyseenalaistettukaan; lähinnä tosin tekisi mieli kysyä että kai anoppikulta nyt kuitenkin muistaa, että kyseessä ovat meidän häät - eivät hänen Närää aiheuttaa lähinnä puuttuminen pukeutumisasioihin ja toisaalta liika hössöttäminen, mikä tosin kertoo vain siitä että tämäkin anoppi haluaisi esikoispoikansa suuren päivän menevän mahdollisimman hyvin. Sitähän mekin tietysti toivomme, mutta välillä vähempikin vouhkaaminen riittäisi. Tätä en tosin ole sanonut anopille, koska hän todennäköisesti loukkaantuisi - ja sitähän minä/me emme tietenkään halua. Kuinka moni on tähän mennessä vastannut teidän kutsuihin? Meillä tosiaan häät ovat lähempänä toukokuun loppua, ja kutsut on lähetetty ja perille ovat menneetkin. Ihan kourallinen ihmisiä on tähän mennessä vastannut, tosin viimeinen vastauspäiväkin on vasta tuolla toukokuun alussa. Tietysti ymmärrän, ettei kovin moni voi vielä tässä vaiheessa luvata tulevansa. Toisaalta toivoisin, että mahdollisimman moni koettaisi reagoida nopeasti, koska tällä on merkitystä siihen, kuinka me ehdimme loput asiat saada valmiiksi ja toisaalta olisihan siinä taas yksi stressi vähemmän. Me olemme kutsuneet noin sata henkeä, ja mielenkiinnolla odotellaan täälläkin, kuinka moni paikalle lopulta saapuu. Kutsuttujen joukossa kun on sellaisiakin, joiden kohdalla osallistuminen taitaisi olla enemmänkin yllätys kuin itsestäänselvyys - vaikka tietysti toivomme heidän tulevan paikalle, kun kerran kutsuttu on.

Eipä tätä tosiaan meinaa tajuta, vaikka koko ajan aika käy vähemmäksi ja vähemmäksi... Vielä vastahan meidän hääpäivä siinsi kaukana tulevaisuudessa, liki kahden vuoden päässä. Yhtäkkiä aikaa olikin kulunut niin, että tajuttiin häihin olevan aikaa ensin puoli vuotta, sitten viisi kuukautta, sitten neljä kuukautta... ja nyt kaksi kuukautta. Välillä meinaa iskeä paniikki kun tuntuu, että niin paljon on vielä tekemättä ja aikaa loppupeleissä suht vähän. Ehkä me kaikki kuitenkin ehditään... 23.5. on meidän päivämme

Minä pidän enemmän siroista sormuksista. Tuo kihlasormus on ihan perusmallinen, keltakultainen sormus vailla krumeluureja. Vihkisormukseeni haluan kuitenkin timantin - tai useamman. Eli haluan, että se kaikessa siroudessaan on myös näyttävä hieman eri tavalla kuin kihlasormus - vaikka kuitenkin niin, että sopivat sitten kokonaisuutena yhteen

Mies maksoi kihlat, aikoo maksaa myös vihkisormuksen. Vaikka ei meilläkään rahoja sen kummemmin erotella.

Me ei olla vielä ostettu vihkisormusta, häät ovat kahden kuukauden kuluttua. Ensi kuussa olisi tarkoitus mennä kultasepänliikkeeseen

Minusta kaasolle - tai sen kummemmin bestmanillekaan - ei ehdoin tahdoin tarvitse keksiä tekemistä, jos sitä ei kerran ole. Minusta näistä tehtävistä ja niiden määristä kannattaa myös keskustella etukäteen; näin voidaan välttyä riidoilta tai ylipäätään estää se, että joku pahoittaa mielensä. Meillä on häät kahden kuukauden kuluttua, ja tähän mennessä kaaso ja bm eivät ole joutuneet tekemään yhtään mitään. Kaasoni ei ole näpertelijä/askartelijatyyppi, joten en luonnollisestikaan olettanut hänen tulevan askartelemaan kanssani esim. kutsukortteja. Kaaso on tähän mennessä auttanut lähinnä keskustelemalla, mikä on iso apu ollut sekin. Ensi kuussa hän järjestää minulle polttarit, mutta muutoin tehtävälista on kokolailla tyhjä hääpäivää lukuunottamatta. Jossain vaiheessa pidetään palaveri, johon kaasokin osallistuu ja jossain vaiheessa on myös harjoitukset kirkossa. Sinne en edellytä kaason tulevan, mikäli esim. työvuoro ei mätsää ajankohdan kanssa, mutta kaaso on luvannut tulla mikäli suinkin vain pääsee. Meillekin kaaso ja bestman ovat tärkeitä vieraita, joita emme halua kuormittaa tai väsyttää häävalmisteluissa. Haluamme myöskin, että heillä on mahdollisuus nauttia juhlasta eikä vain pyöriä ja hyöriä ympäriinsä niiden tehtävien parissa, joita me ollaan heille annetu. Hääpäivänä kaaso kulkee mukanani (tulee itsekin kammattavaksi ja meikattavaksi) kirkkoon saakka. Hääpäivälle tiedossa on vain lyhyitä alustuksia ja muutamia hääleikeissä mukana toimimista. Leikit eivät ole vielä selvillä, mutta kunhan selviävät, kysellään toki kaasoltakin, mitä tämä ajatuksistamme tuumii

Meidän häät on parin kuukauden kuluttua. Paljon on tehty, mutta vielä on tekemättäkin Pitäisi väkerrellä muunmuassa menu- ja ohjelmakortit, paikkakortit ja istumajärjestys. Viimeistellä tilaus kukkakauppaan. Suunnitella hääjuhlan ohjelma. Ostaa ja kaiverruttaa vihkisormus. Hankkia morsiustytöille kengät. Käydä ensimmäisessä sovituksessa (morsiuspukuuni tehdään se nyöritys) ja vielä lyhennyttääkin morsiuspuku. Ostaa huntu. Hankkia vieraskirja. Viimeistellä sulhon huomenlahja. Pitää jonkinlainen palaveri anopin, sulhon, bestmanin ja kaason kanssa. Saada vastauksia vierailta. Minulle helpottavaa on ollut asioiden yliruksaaminen pitkähkössäkin tehtävälistassa ja se, että on saanut jotain konkreettisesti aikaan...