vadelmainen2015

Huomenta! Tässäpä tämä lehtiartikkeli nyt tulee, on siis Keski-Pohjanmaa- lehdestä päivältä 22.3.2015. Kirjoittanut Viki Salonen. Suosittelen lukemaan artikkelin kokonaan ja ajatuksen kanssa "AVIOEHTO VOI KAATUA MUOTOVIRHEESEEN" "Myöhästyminen ja todistajan esteellisyys ovat yleisimmät virheet. Pätemätönkin paperi voi ensin mennä läpi. Suomalaiset eivät lämpene avioehdolle, kertovat tilastot. Ylivoimainen enemmistö pareista säilyttää avio-oikeuden koskemattomana. - Naimisiin mennään yleensä sellaisessa elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole vielä omaisuutta, eikä niinä aikoina muutenkaan juuri mietitä liiton mahdollista päättymistä, asianajaja Tarmo Pietilä sanoo. Tulevaisuuden raha-asioiden varmistelun saatetaan myös pelätä latistavan häätunnelmaa ja keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä. Myöhemmin, kun liitto on jo pitkällä ja omaisuuttakin karttunut, avioehtosopimusta ei enää viitsitä tehdä. Avioehdolle voi kuitenkin syntyä äkillinen tilaus, kun puoliso päättää lähteä omille teilleen. Muotovirhe kaataa avioehtosopimuksen. Yleinen kömmähdys on kiikuttaa paperi kiireen vilkkaa maistraattiin vasta siinä vaiheessa, kun ero on vireillä. - Se on silloin jo myöhäistä. Avioliittolain mukaan sellainen avioehto ei tule voimaan, henkikirjoittaja Annamari Rouhe Sisä-Suomen maistraatin Tampereen yksiköstä kertoo. Pätemätön sopimus voi kuitenkin mennä läpi maistraatissa ja osoittautua merkityksettömäksi vasta myöhemmin, eron koittaessa. - Emme soittele käräjäoikeuksiin ja kysele, onko ero mahdollisesti jo vireillä, Rouhe sanoo. Avioeron katsotaan virallisesti tulevan vireille silloin, kun jompikumpi tai molemmat jättävät avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Prosessia ei siis voi lykätä avioehdon tekemisen ajaksi esimerkiksi tiedoksiantoa välttelemällä tai allekirjoitusta panttaamalla. Sitä vastoin eron harkinta-aika alkaa vastsa siitä, kun asian todetaan virallisesti tulleen tiedoksi toisellekin osapuolelle. Toinen tyypillinen virhe on todistajan esteellisyys, useimmiten lähisukulaisuus.. Maistraatti ei syynää mahdollisia esteellisyyksiä, mutta hyvällä tuurilla ongelma huomataan samasta sukunimestä. - Jos sukunimi on eri, emme voi millään arvata esteellisyyttä emmekä näin ollen informoida asiakasta siitä, Rouhe muistuttaa. Puoliso voi toki ilman avioehtoakin luopua osituksessa avio-oikeudestaan toisen puolison omaisuuteen tai osaan siitä. Avioehto tehdään yleisimmin avioitumisen yhteydessä tai hieman ennen, mutta sen voi laatia myöhemminkin. Jotkut soutavat ja huopaavat sopimustensa kanssa ja tehtailevat uusia aioehtoja pitkin avioliittoa. Avioehtosopimuksen pystyy tekemään omatoimisesti, mutta monimutkaisemmissa malleissa henkikirjoittaja Rouhe suosittelee kääntymään asianajajan tai muun lainoppineen puoleen. Yksinkertaisimmillaan sopimuksessa todetaan, ettei kummallakaan ole avio-oikeutta siihen, mitä toinen yt tai tulevaisuudessa omistaa. Asianajaja Tarmo Pietilän mukaan yleistyneet ovat sopimukset, joilla avio-oikeus poistuu vain eron muttei kuoleman seurauksena. - Eli avio-oikeus säilyy niin kauan kuin liitossa menee hyvin. Sehän on ihan luonnollinen ajatus, hän sanoo. Asianajotoimisto Matti Alasentiellä Forssassa työskentelevä Pietilä tekee toisinaan myös sopimuksia, joilla avio-oikeudn ulkopuolelle jätetään esimerkiksi yritys- tai maatalousomaisuus. - Avioehto voi tuntua yksinkertaiselta asialta, mutta se kannattaa tehdä huolellisesti. Sillä on toteutuessaan suuret taloudelliset vaikutukset. Avioehdosta: * Avioehdolla puolisot voivat kumota avio-oikeuden toistensa omaisuuteen joko kokonaan tai osittain eli sopia, että avioliiton (tai rekisteröidyn parisuhteen) päättyessä omaisuutta ei jaeta avioliittolain mukaisesti tasan. * Avioehdon voi tehdä niin ennen avioitumista, avioituessa kuin avioliiton aikanakin. * Avioehtosopimuksella voidaan myös muuttaa aiempaa avioehtosopimusta. * Sopimus astuu voimaan, kun maistraatti rekisteröi sen. * Maistraatin rekisteröintimaksu on 55 euroa."

Joo, varmaankin. Me tuossa alettiin miehen kanssa pohdiskelemaan syvällisemmin sitä, mitä siitä meidän avioehtopaperista voisi löytyä... Mieheltä tuli sitten tuo ajatus, että raukeaisi kuoleman kohdatessa.

Tossa taisi olla maininta siitä, että esim. omat vanhemmat eivät tehtävään käy. Läheiset ystävät eivät ole sukulaisia, joten uskon että he varmasti kelpaavat todistajiksi Etsin tuon lehden heti huomenaamulla ja kirjoittelen sanasta sanaan tänne

Juuri lukemani sanomalehtiartikkelin mukaan avioehdon voi tehdä myös itse, mutta tällöin kannattaa perehtyä huolella lakipykäliin jotta avioehto sisältää varmasti ne asiat/kohdat, jotka haluatte sen sisältävän. Toki jos kyseessä on esim. vaikka just se kokonaan avio-oikeuden poissulkeva avioehto, niin tämähän on avioehdossa varsin helppo ilmaista. Jos avioehdossa taas halutaan eritellä asioita, kannattaa perehtyä ja miettiä huolella. Lukemassani artikkelissa puhuttiin myös jotain kahdesta todistajasta (lehti löytyy meiltä, voisin etsiskellä tuon huomenissa ja kirjoitella tänne) ja siitä, etteivät nämä saisi olla ihan lähisukulaisia, jotta eivät ole "jäävejä". Muoks. Onko jollain tarkempaa tietoa tähän väliin?

Onko kukaan muuten lisännyt avioehtoon kohtaa, jossa todetaan avioehdon raukeavan kuolemantapauksen kohdatessa?

Mun on ollut tarkoitus alkaa tekemään paikkakortteja sitä mukaa, kun porukka ilmoittaa tulevansa, mutta kovinkaan moni ei vielä tähän mennessä ole ilmoittanut ja pahoin pelkään ne ilmoittautumiset menee hyvin pitkälti lähemmäksi sitä viimeistä vastauspäivää. Osan tiedän tulevan paikalle, vaikkeivät vielä ole ilmoittaneetkaan eli pakko kai niitä paikkakortteja on sitten vain alkaa hiljalleen vääntämään jotta ei tule liian kiire.

Minusta tulee rouva Nordström Minulle tämä sopii paremmin kuin hyvin, joskin mielenkiinnolla odottelen minkälaisia kirjoitusasuja tästä nimestä tulen vielä näkemään. Tuntuu että nimeä ei osata kirjoittaa automaattisesti oikein missään muualla kuin ruotsinkielisellä pohjanmaalla, jos minkälaista variaatiota miehen sukunimestä on kyllä tähän mennessä nähty.

Harmi, että maksut nousevat joka saralla... Meidän kaveripariskunta oli teetättänyt avioehdon jokin aika sitten (viime vuoden loppupuolella) ja jollen väärin muista, mies kertoi kaverinsa kertoneen hinnaksi 200 euroa. En tosin tullut kysyneeksi, missä tuo avioehto oli teetetty ja oliko tuohon hintaan sisältynyt myös rekisteröinti maistraatissa. Tätä voisikin ihan kysäistä tuolta pariskunnalta, jospa jonkinlaista osviittaa saisi siitä paljonko tähän pitäisi budjetoida.

Ihana mies! Mä en muuten tiedä, miten tuon mun vihkisormuksen kanssa menee. Että käytetäänkö siihen häihin valmiiksi budjetoituja rahoja vai kuinka toimitaan. Selvinnee lähiaikoina...

Tässä voisi olla sitä jotain, tätä voitaisiin hyödyntää oman vieraskirjamme suhteen!

Mustakin yhdysnimi tuntuisi vähän hankalalta, ja jotenkin se omalla kohdallani tuntuu täysin poissuljetulta (tämäkin oli kyllä tarkassa mietinnässä). Mies on ilmaissut toiveensa sukunimiasian suhteen hyvin yksiselitteisesti; toivoo minun ottavan hänen sukunimensä, mutta hyväksyisi myös yhdysnimen niin halutessani. Yhteinen sukunimi tuntuu kuitenkin mukavammalta vaihtoehdolta minusta, ja miehen sukunimi on ehkä "paremman" kuuloinen kuin nykyinen sukunimeni Miehen sukunimi on yleisempi kuin oma sukunimeni, eroa näiden välillä on pari tuhatta.

Lukaisin muuten vastikään paikallissanomalehdestä, että avioehdon rekisteröiminen maistraatissa maksaa 55 euroa. Minuakin kiinnostaisi nuo hinnat, jotta tietäisi vähän varautua. Ensi kuussahan tuo avioehto varmasti tehdään ja viedään sitten maistraattiin rekisteröitäväksi, jotta astuu voimaan samalla kun avioliittokin. Täytynee sitten tulla kertomaan myös oma kokemuksensa hintapolitiikasta Mtw, meillä avioehdon sisältö on selkiintynyt; tulee siis kokonaan avio-oikeuden poissulkeva Näin on meille selkeintä.

Voi ei, mun täytyy kanssa alkaa pikkuhiljaa käyttää kenkiäni pieniä aikoja, jotta eivät tosiaan sitten hääpäivänä hankaa. Hyvä kun sanoit, muuten olisin varmaan sujauttanut popot jalkaani vasta hääpäivänä ja kärsinyt sitten rakoista... Meille kotiutui myös hääkakunkoriste, mutta oli valitettavasti väärä. Olin tilannut hyvin samantyyppisen hääkakunkoristeen kuin tuo postissa tullut, mutta kuitenkin ihan eri koristeen. Otin yhteyttä hääkauppaan, katsoivat tilaustiedot ja totesivat että pakkaamossa on todellakin tapahtunut harmiteltava erehdys. Lupasivat, että palautuskuori sekä uusi koriste tulisivat meille pian, viime viikosta puhuttiin... mutta vielä mitään ei ole kuulunut. Ellei nyt huomiseen mennessä mitään kuulu tai näy, on varmaan oltava hääkauppaan yhteydessä uudelleen; onahn tässä totta kai vielä aikaa, mutta jotenkin sitä haluaisi tuonkin asian pois listaltaan ja varmistaa ajoissa, että oikeasti saa sen haluamansa koristeen. Toki tää on mulle vähän periaatekysymyskin; tilaamamme koriste oli kalliimpikin kuin se, mikä saatiin. Muutaman euron ero, mutta kuitenkin - toki sitä jokainen haluaa saada sitä, mistä maksaakin Toivon mukaan saadaan asia pois ajatuksista piakkoin. Tuosta istumajärjestysasiasta; mä alan nyt tosiaan kallistua sille kantille, että esim. enot puolisoineen sijoitetaan istumaan lähekkäin. Tapaavat toisiaan harvemmin mutta ovat keskenään hyvissä väleissä ja heillä olisi aivan varmasti juteltavaa keskenään. Ajattelin myös, että sijoittaisin aikuiset serkkuni puolisoineen/perheineen lähekkäin istumaan; serkut tulee keskenään tosi mukavasti juttuun ja tapaamisia ei ole liian tiuhaan. Juteltavaa riittäisi siis varmasti heilläkin. Kirjoittelinkin tuolla toisessa ketjussa, että pitää varmaan anopilta ja sulholta kysellä, keitä heidän suvustaan sopisi istuttaa toistensa läheisyyteen, koska en kuitenkaan kaikkia sukulaisia tunne. Mietinnässä oli aiemmin erään anopin ja miniän kireät välit tämän istumajärjestysasian näkökulmasta, mutta jaoittelu sisarukset/serkukset puolisoineen ratkaisisi tämänkin ongelman; anoppi ja miniä istuisivat tällöin toisistaan riittävän kaukana.

Jokainen ihminen on yksilö samoin kuin jokainen raskauskin. Oireet vaihtelevat, kaikki eivät pode samoja vaivoja - joiltakin ne voivat puuttua lähes kokonaankin. Onhan väsymys ja pahoinvointi hyvin tyypillisiä alkuraskauden oireita, mutta voi olla, etteivät ne vaivaa lainkaan. Tosin itse en voisi kuvitella itseäni omiin häihini alkuraskaudessa - kolmen raskauden perusteella nuo alut on menneet ihan järkyttävän väsyn kourissa, ilman että rauta-arvoissa tms. olisi ollut mitään häikkää. Pahoinvointia on ollut eniten kolmannessa raskaudessa, tosin se ilmeni lähinnä kuvotuksena ja herkistymisenä tuoksuille ja tiettyjen ruokien näkemiselle. Kannattaa noita asioita totta kai miettiä, mutta halusin vain sanoa että _välttämättä_ alkuraskaus ei millään tavalla laimenna juhlatunnelmaa; toki alkoholittomalla linjallahan sitä on sitten ilman muuta pysyttävä Mutta itse tuumin, että jos vauvakuume on kovin korkealla eikä ajatus häiden kannalta vaivaa, niin yrittämään vain! Meilläkin häistä tulee alkoholittomat (no, alkumaljoissa sitä kuoharia on, mutta noin muuten) mikä sopii sekä mulle että sulholle oikein hyvin. Imetän, joten mikään juomameininki ei tähän tilanteeseen sinällään sopisikaan tai tunnu muuten meidän jutulta. On ajateltu asiaa myös vieraiden sekä pikkuväen näkökulmasta. Tämä tuntuu meistä hyvältä eikä siis vaivaa mitenkään. Istumajärjestysasioiden suhteen alan tulla siihen tulokseen, että laitetaan appivanhemmat istumaan samaan pöytään. Joukossa on kaksi ulkomailta lähtöisin olevaa henkilöä, joilla on keskenään yhteinen äidinkieli; ajateltiin että heillä olisi toisistaan juttuseuraa koska kaikki seurueeseen kuuluvat eivät suinkaan puhu heidän äidinkieltään. Kaipa loput vieraat sitten istutetaan ihan suvuittain. Tuumailin, että esim. enoilla voisi olla keskusteltavaa toisensa kanssa ja aikuisilla serkuilla puolestaan toistensa kanssa. Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta tässäpä ajatusta... Pitänee sulholta ja kenties anopiltakin vielä kysäistä, ketkä olisi hyvä heidän suvustaan istuttaa toistensa läheisyyteen.

Kuulostaa surulliselta naisen kannalta. Minusta näistä asioista pitäisi pystyä keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti, eli tässä tapauksessa miehen sanoa ettei ole aikeissa astua avioliiton satamaan - ikinä. Huono vertaus, mutta tulee mieleen sellaiset pariskunnat joissa toinen haluaisi lapsia piakkoin ja toinen sanoo että "sitten joskus", vaikka salaa mielessään ajattelee että se "joskus" ei tule koskaan. Jokaisella on tietysti oikeus haluta tai olla haluamatta asioita, esimerkiksi avioliitto ja lapset, mutta kyllä näistä puolisolle pitäisi pystyä puhumaan ääneen koska turhat toiveet pitkällisesti eläteltyinä voivat aiheuttaa suurtakin katkeruutta ja ihan sillä tuomita suhteen tuhoon.

Jenna, aivan varmasti ärsytti! Tympeää tuollainen vänkääminen ja omien mielipiden liiallinen tuputtaminen. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että lähisukulainen tai hyvä ystävä ei ole omien ajatusten/unelmien jatke. Jokaisen tulisi saada tehdä ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ajatellen sitä, mikä itseä eniten miellyttää. Nykyaikana on mun mielestä muutenkin vähän sellainen meininki, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa ylitse muiden, esim. juuri tuon avioitumistavan suhteen. Niinpä onkin parasta kuunnella ennen kaikkea itseään, jotta saa sellaisen vihkimisen kuin itse toivoo; nuo kun on kuitenkin niitä hetkiä, joita kantaa muistoissaan koko loppuikänsä. Toki tuollaisten muistojen siis soisi olevan vain ja ainoastaan mukavia. Yksi mukava muisto voisi koskea juurikin läheisten reagoimista uutisiin; ei tuputtamista, ei painostamista tai negatiivisia ajatuksia, vaan vilpittömiä onnentoivotuksia! Mun on jotenkin todella hankala käsittää tätä avioitumisaikataulujen kauhistelua; milloin joku avioituu liian nopealla tahdilla, milloin joku taas liian hitaalla. Jokainen kun nuokin asiat näkee tavallaan; toisille kymmenen vuotta kihlautumista on lyhyt aika, toisista se taas tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi. Minusta on vain mukavaa, että käytännöt vaihtelevat; olisi aika tylsää, mikäli kaikki toimisivat aina samalla kaavalla. Meidänkin aikataulua moni lienee ainakin hiljaa mielessään kauhistellut tai päivitellyt, mutta siinäpä sitten vain: meille tämä tahti (joka on ollut verrattain nopea) on sopinut hyvin ja tuntunut luonnolliselta, joten muista viis.

Tämä kuulostaa jotenkin tosi hauskalta Haluatko ehkä valaista meitä muita lisääkin?

Ihanaa, pakko minunkin onnitella Jennaa tällaisista uutisista! Odottavan aika on pitkä, sanovat - mutta sanovat myöskin, että odotus palkitaan

Kuulostaa jotenkin mun anopilta. Hyvällä asialla sekin on, mutta tosiaan hössöttää liikaa mun makuun... Jotenkin hellyyttävä tuollainen yli-innokas appiukko

Mun polttareiden kustannukset tulevat olemaan noin 200 euroa. Tulossa hemmottelua sekä mulle että kaasolle

Tästä haluan ehdottomasti kuulla lisää

Ihania kampauksia! Minulla on tosiaan visio kampauksesta, jossa hiukset olisivat puolittain kiinni ja puolittain auki ja kampauksessa olisi sitten jonkinlaista kiharaakin. Mulle tulee huntu (kampakiinnitteinen) sekä hiuskukka, ja huntu on tarkoitus ottaa vihkimisen jälkeen pois joten totta kai tämä tuo omat haasteensa kuvioon. Musta vaan tuntuu, että pääni/kasvoni ovat sen malliset ettei mulle sovi yhtään mikään...

Kuinka moni toukokuun morsioista aikoo tehdä pöytiin istumajärjestyksen ja siihen tarvittavat paikkakortit? Minulla on päähänpinttymä tästä asiasta, vaikkakin sulho jaksaa muistutella että vähemmällä päästäisiin (=pääsisin) mikäli tuon jättäisin sikseen. Mutta tuntuu jotenkin selkeämmältä, että istumajärjestys paikkakortteineen on. Samalla minua kiinnostaisi kuulla, millä periaatteella olette istuttaneet tai istuttaisitte ihmiset, mikäli ajatellaan että pöytärivit ovat vieretysten, kaikki ihmiset sivusuunnassa morsiusparin pöytään nähden. Eli kuka mihinkin, istutetaanko ihmisiä perhekunnittain (esim. vanhemmat ja aikuiset lapset ja nämä mahdollisine lapsineen) vai mietitäänkö, kenellä olisi keskenään puhuttavaa? Toisaaltahan tuo istumajärjestys muodostuisi luonnollisesti, mikäli ihmiset saisivat vapaasti valita paikkansa...

Tämäpä olikin mielenkiintoinen aihe, hyvä että satuin aukaisemaan tämän ketjun! Minullakin kun on laahuksellinen hääpuku, ja suoraan sanoen jännittää, kuinka päivä tällaisen puvun kanssa sujuu. Pitkää pukua osaan "kantaa", mutta laahuksellisista helmoista ei ole kokemusta... Täältä saakin mukavasti vinkkejä siihen, miten toimia/ei toimia, jotta laahus säilyisi ehjänä ja hyvänä

Minä miellän allergiat nimenomaan allergioiksi ja erityisruokavaliot sitten vaikkapa kasvisruokavalioiksi tms. Itse en käyttäisi pelkästään sanaa "allergia", koska mietin että ehkäpä esim. juuri kasvissyöjät eivät sitten tulisi ilmoittaneeksi ruokavaliotaan. Minusta pelkkä "erityisruokavalio" voisi taas olla varsin riittävä; jonkinlaisia "erityisjärjestelyjä" kun allergiatkin aiheuttavat; esim. maidoton, laktoositon, gluteeniton jne.