Otin miehen sukunimen, kun yhdistelmänimikään ei olisi toiminut. Lisäksi meillä oli jo lapsi naimisiin mennessä, joten tuntui helpommalta, että koko perheellä on sama sukunimi.
En ollut "ohjeistanut" miestä mitenkään. Ja mielestäni kosinnan ei tarvitse olla mitenkään erikoinen vaan se, että molemmat tahtoo olla toistensa kanssa on tärkeintä. Arkinenkin kosinta voi olla todella kaunis ja ikimuistoinen.
Minua kosittiin ilman sormusta ja lähdimme kosinnan jälkeen sitten yhdessä etsimään mieleistä sormusta. Helmpompi mielestäni ilman sormusta molemmin puolin.
Meidän poikamme oli 7kk kun menimme naimisiin. Kirkon ajan poikaa oli hoitamassa isovanhemman hyvä ystävä kotonamme. Kirkon jälkeen isovanhemmat hakivat pojan juhliin, jossa sain imetettyä ja oltua pienen kanssa. Illalla hänet vietiin takaisin kotiin isovanhemman ystävän hoitoon ja isovanhemmat hoitivat poikaa yön yli. Kaikki meni todella hyvin. Isovanhemmista oli siis suuri apu.