diydiy

^Kansallispuku morsiuspukuna on hieno valinta! Mietin sitä itsekin, mutta se ei lopulta tuntunut omalta ratkaisulta eikä lähipiirissä olisikaan ollut sopivaa.

Mä näin unta, että ainoa ruoka, jonka olin muistanut järjestää häihin, oli xtra-sourcream-perunalastut (joita inhoan). Hävetti kamalasti!

Meillä on ...morsian ja sulhanen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit (osittain eli yhdessä kolmista kekkereistämme. Vihkilounaalla oli kolme ruokalajia ja ystävien pirskeissä kakkua ja kuohuvaa.) ...häävalssi, (sukujuhlissa Sjösala vals ) ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa (yksissä kolmista juhlista pari puhetta ja yksi kilpailu, lisäksi valokuvaus ja vieraskirja) Ja uupumaan jää: ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet (kuten kengät, laukku, viitta yms.) ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. ...vihkiminen kirkossa lauantaina ...hääjuhla sen jälkeen ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu ...hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta Ei niin perinteistä oli ainakin vihkipäivä viikolla, mun lyhyt ja ei-valkoinen puku, miehen epävirallisempi asu (pikkutakki ja suorat housut), kolmet erilliset juhlat. Meillä ei myöskään ole yhteistä sukunimeä tai sormuksia ja morsiamen kukkien virkaa hoiti yhdessä kemuissa seppele

Meillä avioitumisen syynä oli lopulta juridiset syyt. Olemme seurustelleet ja asuneet pitkään yhdessä ja alkoi tuntua pahalta, että jos jotain sattuu, on lain silmissä puolison sijaan läheisimmät omaiset vanhemmat. Avioliitto ei oikeastaan muuttanut muuta kuin tuon.

Kaikki pyöri miehen kanssa yhteisessä Google Driven dokkarissa tai siis oikeastaan taulukossa. Eri asioille aikatauluista vieraisiin, menuun ja häälahjalistaan oli oma sivunsa. Riittävän näppärää pieniin juhliin, jotka järjestettiin pääasiassa kahdestaan.

Meidän juhliin paniikkiostettiin aamulla Alkosta alkoholijuomia, tosin melko kohtuudella - ajateltiin virallisempien kahvien yms. jälkeen paikalle jäävän pariksi tunniksi parikymmentä henkeä. Noh, paikalle jäi vanhempien ja sisarusten lisäksi kaksi ihmistä, koska yhdellä vierasporukalla oli valmisteltavana juhlat seuraavalle päivälle ja muut lähtivät mökille tai kotiin tai remppahommiin. Juotiin sit jäljelle jääneellä porukalla vähän kuohuvaa ja muutamat oluet, että ei ollut ihan turhaa Kaappiin jäi sit kuohuvaa, useampia litroja viiniä ja muutamat väkevät. Pitänee pitää rapujuhlat tms. syksymmällä

Oma vaate- ja kaunistautumisbudjetti jäi kahteensataan, sulholla meni nelisen sataa. Lopulta laitoin toisiin juhliin viisi vuotta vanhan mekon päälle, se vaan tuntui paremmalta kuin vihkipäivänä päällä ollut vintagemekko, joka *khm* kiristi vyötäröltä nyt kesällä...

Meidän hääbudjetti jäi lopulta varsin kohtuulliseksi ja maksettiin se itse. Toisaalta saatiin lahjaksi jonkin verran rahaa, mutta periaatteessa käytetään ne muutamiin kodin hankintoihin ja yhteiseen matkaan (joka on käytännössä jo keväällä maksettu omasta kukkarosta). Juhliin meni kaikkineen noin 2000 euroa ja "hää"matkaan yhteensä 3000-4000 euroa meiltä molemmilta plus vähän varustehankintoja (omalla kohdallani noin viidellä sadalla, koska mun retkeilyvermeet vaati päivitystä ja äkkiä sitä rinkkaan ja kuorivaatteisiin uppoaa rahaa).

Mulla oli sukulaisille järjestetyssä hääjuhlassa seppele ja se oli ihana! Jos pitäisin nyt vain yhdet bileet, haluaisin seppeleen ehdottomasti. Luultavasti niitä tullaan myös näkemään ainakin mun siskojen häissä tulevaisuudessa

Meillä oli neljän tunnin ajan tarjolla vain alkoholitonta juotavaa, vieraita oli noin 40 ja keli lämmin. Soodavettä meni useampi litra, sitruunasoodaa arviolta 6 litraa, inkiväärilimonaadia noin 4-5 litraa ja cokista noin 12 litraa. Sitruunasoodaa oltiin varattu noin 12 litraa, inkiväärilimonaadia 25 litraa ja cokista 18 litraa eli yli jäi. Jääpaloja kului puolikas paketti eli jotain 150-200 kpl, olivat esillä kulhossa ja osa suli kyllä helteessä. "Jälkiruualla" oli kahvia ja teetä, mikä varmasti vähensi menekkiä, lisäksi luulen melko monen juoneen ruuan kanssa mieluiten vettä. Huomionarvoista oli myös, että meillä juomat tarjoiltiin laseista, joiden tilavuus oli hieman päälle kaksi desiä - isommilla laseilla menekkikin olisi varmasti ollut isompi. Mut jos noista menekeistä laskee, niin yhteensä meni noin 30 litraa erilaisia virvoitusjuomia, joka tekee vajaan litran per naama eli noin lasin per tunti. Varaisin siis alkoholittomille pienen pullon tai tölkin per tunti juotavaa.

Sukujuhliin päädyin ostamaan seppeleen kukkakaupasta. Se oli IHANA <3 Hintaa tuli 25 euroa ja oli aivan joka euron arvoinen, olisin voinut maksaa enemmänkin. Seppele säilyi kauniina vielä seuraavanakin päivänä, siinä oli harsokukkaa, päivänkakkaraa ja sellaista vahapintaista vihreää lehtikasvia. Ihan parhautta ja onneksi onnistui kahden päivän varoitusajalla.

Meillä oli vihkimisessä ja kavereille järjestetyissä juhlissa jakauma aika tasan, mutta sukulaisille pidettävissä kesäjuhlissa taas vieraita tulee noin 50, joista 7 miehen puolelta. Tuntuu vähän tyhmältä, mutta näinhän se välillä menee. Miehen suku on omaani huomattavasti pienempi ja heillä on enemmän esteitä.

Tuli vielä mieleen nämä: Vintagekirppis Facebookissa https://www.facebook.com/groups/1449174268681998/?fref=nf Vintageijas myy myös netissä pukuja http://www.vintageijas.com Helsingissä käytettyjä pukuja saa myös liikkeestä, http://www.lovebirds.fi/lovebirds/ Olivia Rouge tekee mittatilausmekkoja, mutta sijaitsee Tampereella. Niiden puvuissa on kuitenkin tota pin up – ja fiftarihenkeä. http://www.oliviarougeshop.com/mittatilausompelu-i-56.html Tuli muuten sairas mekkohimo kun selailin näitä: http://www.misswindyshop.com/fi/shop/mekot/50-luvun+mekot, pitäisiköhän sittenkin ostaa/ommella ihan pian oleviin hääjuhliin uusi mekko? Vintage-vihkijäismekko kyllä olis jo...

Unohdan olevani naimisissa. Sain viimeksi eilen itseni kiinni miettimästä "tässä miljöössä saisi hienoja hääkuvia".

^Sinuna tsekkaisin vintageliikkeet: esimerkiksi Play it again Samissa on Helsingissä paljonkin lyhyitä valkoisia pukuja, hinnat talvella käydessäni oli noin 300 e -> Toinen ehdottomasti Helsingissä suosittelemani on Hoochie Mama Jane: ihan mahtavia löytöjä tosi fiksuun hintaan, paikan omistava Irja palvelee tosi sydämellisesti Esim. Valkoinen upea fiftarisilkkimekko olisi alkuvuodesta irronnut hintaan 250 euroa ja sillä kertaa myös korjaukset olisi kuuluneet hintaan! Myös Mekkomaniasta olen kuullut hyvää, lisäksi on ainakin Ansa, Frida Marina ja Ruuturouva, jotka myy vintagea. Jos mielit yksinkertaista pukua, ei sen teettäminen ammattikoulussa tai ompelijallakaan luultavasti maksa maltaita - saattaisin selvittää sitäkin vaihtoehtoa. Lyhyen puvun materiaalit (esim. polyesteria oleva morsiussatiini, tyllit, vuorikankaat, pala pitsiä, vetoketjut, langat) saanee noin sadalla eurolla.

Ei ollut hiuskukkaa eikä kimppua, koska se tuntui lopulta turhalta.

Me jätettiin lopulta kokonaan kukat pois, eli 0 euroa. Tai noh, sulhanen osti kimpun neilikoita maljakkoon, eli olisikohan ollut kuitenkin jotain 5-10 euroa?

^Mies ei kehdannut sit enää säätää valokuvaajan kanssa, niin muutti alkuperäisistä värikuvista mustavalkoiseksi sit itse yhden toisenlaisella tekniikalla kuin valokuvaaja. Sai kulumaan yhden kuvan kanssa reilusti toista tuntia, vaan onko se nyt ihmekään, kun ei ole ammattilainen, harrastaja vaan ja yleensä kuvaa filmille ja säätää pimiössä. Omissa säädöissä on kuulemma harmaat "vähemmän tukossa" ja varmaan se sai vältettyä vihaamaansa "puhkipalamista". Kuviin ei harmi kyllä saa perspektiivivääristymiä kovin helposti kai korjattua (pari muuten kivaa kuvaa on otettu yläviistosta, muutamassa mun leuka korostuu koska kuva on otettu ilmeisesti vähän liian läheltä). Lisäksi mies ei kelpuuta niitä, joissa sen takki on rypyssä tai nappi vetää... Parissa kivassa kuvassa on valkoinen tausta ja muutamassa musta, ja se näyttää jotenkin hassulta, kun alun perin toiveissa oli harmaa. Lisäksi muutamaan potentiaaliseen kuvaan pitäisi saada rajaus vähän väljemmäksi ts. vähän lisää ylös tai sivuille näkyviin, kun taas useimmista kokokuvista ei pysty rajaamaan fiksua puoli- ja pystykuvaa, koska me ollaan kuvassa liian kaukana toisistamme ts. kuvasta ei saa rajaamalla tarpeeksi intiimin tuntuista. Periaatteessa noi on oikein hyviä kuvia, mutta kun ne ei vaan vastaa sitä, mitä toiveissa oli. Vähän kuin olisi toivonut kirkkaanpunaista mekkoa ja saanutkin samanlaisen, mutta pinkin. Ihan kiva, muttei vastaa sitä, mitä toivottiin. Noh, onneksi ne on vaan hääkuvat, kivoja yhteiskuvia kunnon suunnittelulla voinee ottaa sitten myöhemminkin Sillä kertaa otetaan kyllä myös kuvauspäivänä kaikki esimerkkikuvat keskustelun tueksi mukaan, ei ainoastaan suunnittelutapaamiseen... Oli muuten todella huono idea järjestää sukulaisille juhlat myöhemmin - yhtään ei ehtis tai jaksais kiinnostaa enää mikään juhlien järjestäminen. Periaatteessahan se varmaan olisi ihan hauskaa, mutta just nyt on tosi pahasti aika kortilla. Avioliittokin alkaa tuntua näin parin viikon jälkeen aika kaukaiselta jutulta, välillä itse asiassa unohdan koko jutun. Pitäisi kai hankkia sormus tai joku muu konkreettinen juttu muistuttamaan asiasta

Mä olen nyt sit vaimo ja rouva, ollut jo hetken. Koko juhlapäivä tuntui vähän feikkaamiselta, se vihkikaava lähinnä nauratti ja meni ohi hetkessä. Onnitteluihin oli vaikea suhtautua, koska ei tuntunut juuri miltään tai et mikään olisi muuttunut. Rennoin hetki päivässä oli ehkä kahvilakäynti ennen vihkimistä, saatiin rauhassa istua alas ja jutella. Toisaalta ehdittiin myös iltakävelylle, mikä oli tosi jees, koska oli nätti ilma. Ei päivästä jäänyt pahat muistot, muttei ainakaan mitään suuria tunteita. Itse asiassa näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut tehdä toisin - vihkiminen kahdestaan ja se kahvihetki olisi olleet ihan riittävästi, illaksi olisi voinut lähteä eväsretkelle. Noh, tulipa juhlittua ja syötyä, ravintola oli varsin ok, samoin muu ruokapuoli ja olihan se kiva nähdä niin sukulaisia kuin kavereitakin pitkästä aikaa. Lisäksi tällä järjestelyllä on nyt sit toivottavasti minimoitu happamat naamat. Aika monen asian suhteen tässä hääjutussa olen suhtautunut lopulta ilman suuria tunteita (aluksi on toki ärsyttänyt niin mekot kuin kukatkin ja ennen kaikkea uusiksi menneet visiot). Nyt taas ensireaktio on kiukku. Mies halusi tietyn tyyliset, mustavalkoiset, hyvin valaistut klassiset mustavalkokuvat. Vielä puolikuvat ja pystyyn oli se, mihin päädyttiin. Se kävi liikkeessä erikseen esittelemässä yhdessä katsottuja mallikuvia ja sai ajatuksilleen vastakaikua. Hääpäivänä siellä oli kuitenkin toinen kuvaaja ja jostain syystä oletimme hänen tietävän kaiken sovitun ja ottavan lisäksi vähän erikoisempia asetelmia. Nyt kun saatiin valmiit kuvat, niissä ei ole YHTÄÄN sellaista kuvaa, kuin toivoimme. Valaistus ei ole yhdessäkään kuvassa sitä mitä haettiin ja haluttua rajausta ei ole ainakaan valmiina missään kuvista. Harmittaa etenkin miehen puolesta, koska valokuvaajan valinta oli hänen vastuullaan ja asia hänelle tärkeä. Kai me kuitenkin sit eletään noiden kuvien kanssa ja otatetaan toiste ne "täydelliset klassiset potretit" :/ Oma vika tietysti, kun ei käyty sitä toivelistaamme uudestaan läpi kuvauksen aluksi. Onhan meillä toki nyt sata ihan jees –kuvaa, joista valita.

Tosta pukukeskustelusta tuli mieleeni: isäni on kuulemma ostanut mustan puvun. Nyt pelottaa, että se pukeutuu siihen meidän vihkimiseen, koska se olisi vähän ylipukeutumista ja todella outoa. Tai siis mieheni ei pukeudu pukuun, vaan suoriin housuihin ja irtotakkiin, joten etenkin tumma puku on vähän väärällä "asiallisuuslinjalla". Toisaalta meillä ei lukenut kutsuissa pukukoodia, koska ei osattu muotoilla sitä. Mut joo, jännä nähdä, onpahan sit jotain mitä jännittää Mua stressaa jutut, vaikka yritän ottaa iisisti. Eniten ehkä pelottaa, että olen juhlapäivänä tosi väsynyt. Juhlia edeltävät päivät vaan on töiden takia tosi kiire ja sitä ei tultu ennakoitua hääpäivää päättäessä (eikä olisi voinutkaan, koska etenkin mun työt tuli ihan puskista). Olen luultavasti nukkunut vihkipäivää edeltävät neljä yötä liian vähän ja huonosti - buu :/

Mä meinasin skitsahtaa tänään laukkuasiasta - haaveilin 50-luvun mekkoon sopivasta pienestä söpöstä kukkarolaukusta, vaan en ole muistanut tuunata tai hankkia sellaista. Nyt asialla alkaa olla liian kiire, eli pitänee skipata, valita joku ihan jees ja olla stressaamatta. Kumman vaikeaa! Vihkilounaspaikan ruokalista oli kuitenkin ilmestynyt vihdoin, joten ainakin se vaikutti hyvältä - eikähän näistä siis hyvät kemut tule: mekko on kuosissa, tärkeimmät tyypit tulossa ja jääkaappi täynnä shamppanjaa Vähän häähankintoja sentään tein perjantaina: löytyi järkevällä hinnalla sellainen sydämenmuotoinen leivosstanssi, jota olin etsinyt Kivat lautasliinat taitaa vaan harmi kyllä hävinneen kaupasta, mut ei senkään pitäisi maata kaataa. Budjetti taas paukkuu, koska mies ei näköjään viitsi yhtään katsoa mitä ollaan sovittu. Toisaalta kyse on tässä vaiheessa onneksi vain yhteensä parista sadasta muutamassa eri kohtaa - en jaksa niistä skitsota, kun menevät vielä varmaan käytännössä miehen kukkarosta.

^Hidas valssi on varmasti hienon näköinen, mutta se on niin hankala tanssia, että me päädyttiin valitsemaan helpompi eli nopeampi kappale. Tosin tanssitreenimotivaatiotakaan ei just nyt ole, että oiskohan siitä sit kiinni meidän kohdalla kuitenkin...? Kadehdin kyllä vähän tyyppejä, joilta tanssiminen sujuu!

Satuin saamaan kysymättä töitä loppukevääksi ja nouduin pyytämään vihkipäivän vapaaksi (se on arkipäivä). Kun pyysin sitä, selvisi että vihkipäivä on palkallinen vapaa. Mulle maksetaan siitä, että menen naimisiin

^Huhtikuussa ei ole vielä niin kovin paljon luonnonkukkia, muuten kiva ajatus Sukulaisille järjestettäviin kesäjuhliin yritän nakittaa siskoni sitomaan mulle seppeleen ja keräämään lasipulloihin kukkia, katotaan onnistuuko... Kesäkuussa kun löytynee aika paljon jo niittykukkia. Mulla on myös kuviollinen mekko päällä vihkimisessä, niin siihenkin kukkien yhdistäminen alkoi tuntua vähän haastavalta - kesäjuhliin olisi sittenkin ihanaa löytää joku kunnon hippimaksimekko, koska se sopisi kukkaseppeleen kanssa yhteen! Kysyin lähipiirin kampaajalta vinkkejä kukkien kiinnittämiseen ja hän kehoitti sitomaan kukkiin pienet lenkit, joista pinnit kiinnitetään. Näin kukkien varsia ei tarvitse runnoa niin paljoa ja kukat "elää" hiuksissa ja liikkeessä paremmin.

Pienen kiukuttelun jälkeen päätin lopulta skipata kukat ja sijoittaa rahat ostamalla pari pulloa skumppaa lisää Tämä on taas vähän "story of my life", tuhlaan ruokaan ja juomaan.