Sylvi

Virrethän on uskonnollisia kaikki Meillä vihkiminen oli juhlapaikalla, mutta vihkijänä pappi ja vähän kierrettiin asiaa (miehen toiveesta) ja otettiin virren sijaan veisu Tuulien teitä. Meillä oli vieraita monesta eri uskonnosta, joten tämä sopi niihin kaikkiin. Jos kovasti ei tahdo Jeesus-virsiä, onko mahdollista mennä naimisiin muualla kuin kirkossa?

Me emme suunnitelleet juhliin mitään, mikä kuvastaisi ammatteja tai harrastuksia. Kuitenkin muiden järjestämien yllätysnumeroiden joukossa oli mun entiseen kansantanssi-harrastukseen liittyvä poloneesi-yhteistanssi. Jälkikäteen kuulin, että äitini oli suunnitellut miehen harrastukseen liittyen vuokraavansa sumopaini-puvut, mutta ihan hyvä, että tämä jäi toteuttamatta. Idea sinänsä kiva, mutta ympäristö antoi rajoitteensa tälle. (Nyt huomautan, ettei mieheni ole sumopainija...)

Mekään ei kutsuttu kaikkia, keiden häissä ollaan oltu. Ainakin itse jätin kutsumatta erään ystävän, jonka häissä olin ihan kaason roolissa. Mitään draamaa ei tässä välissä ollut, ei vaan pidetty enää yhteyttä. En kuitenkaan nähnyt järkeväksi ottaa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen yhteyttä esittämällä hääkutsua.

Tehkää rohkeasti oman näköiset häät! Me saatiin muutamilta jo etukäteen ja isolta joukolta jälkikäteen kiitosta nimenomaan siitä rentoudesta. En tiedä mitään kamalampaa, kuin pönötyshäät, jotka on rakennettu sellaisiksi vain sen takia, kun "kyllä niin pitää tehdä". Kun on uskollinen itselleen ja tyylilleen, rentoutuu helposti itse ja se rentouttaa vieraatkin. Meillä kukin sai tulla ja olla sellaisena kuin on ja päivä rakennettiin niin, että oli puuhaa jos sitä halusi tehdä, mutta muutamaa yllätysnumeroa lukuunottamatta kenenkään ei ollut pakko nakottaa paikoillaan (paitsi jos halusi syödä). Rentous sai ihmiset juttelemaan keskenään ja sitä oli ilo katsella! Erityisesti 24-vuotiaan serkkupojan ja 6-vuotiaan miehen siskontytön kasuaali ja pitkäkestoinen keskustelu saippuakuplista sai tämän morsiamen sydämen sulamaan. Ihmiset uskalsivat minglailla ja nauttia olostaan ja toisistaan. Meidän tapa ei ilmeisesti aiheuttanut närää tai hämmennystä, sillä juhlan luonne selvisi hyvin juhlaohjesäännöstä. Kaikki suunnittelut kommelluksineen ja hääpäiväkertomuksineen löytyy tuolta hääpäiväkirjojen puolelta jos haluaa käydä kurkkaamassa

Nyt kun häät ovat ohi pitää tulla korjaamaan edellinen lausunto. Loppujen lopuksi kustansin molemmille kaasoille kampaajan, koska se tuntui parhaalta tavalta kiittää ilman varsinaista materiaa. Molemmat olivat siis varanneet itselleen kampaajan hääviikolle ja yllätyksenä he sitä maksaessaan saivat kuulla, että lasku on jo hoidettu.

Me päädyttiin plaseeraamaan kaikki paikat kuitenkin, kun pöydistä tehtiinkin pitkiä. Ei menty mitenkään järkevästi, mutta käytännössä kuitenkin niin, että jokaisella istui puoliso/kaveri/lähisukulainen vieressä ja saman henkisiä ihmisiä vastapäätä.

En tuntenut. Miehen kummitäti puolisoineen, serkku puolisoineen ja yksi kaveri olivat ennestään tuntemattomia. Olivat kaikki oikein mukavia ja olin jo etukäteen päättänyt heihin tutustua juhlan aikana edes jonkin verran.

Me kutsuttiin kaikille kaveri. Eli muutama kutsu lähti avecittomana, mutta heillä oli sitten vähintään yksi läheinen kaveri tulossa mukaan joka tapauksessa. Esimerkiksi kaksi entistä työkaveriani kutsuin toistensa seuralaisiksi, vaikka molemmilla olisi ollut puoliso ja lapsi kotona. Olin myös keskustellut tästä asiasta etukäteen heidän kanssaan ja he suhtautuivat siihen tosi kivasti ja heillä oli keskenään mukavaa. Pöytäjärjestyksessä huomioin, että heillä olisi yksi puolituttu siinä heti vieressä ja saman henkisiä ihmisiä toisella puolella ja myöhemmin kuulin, että heillä oli ollut oikein kivaa.

Mikä/kuka on toastmaster? Lähtökohtaisesti siellä edessä nököttää ne, jotka te haluatte sinne!

Musta on hyvä, että jokaiselle on tarjolla istumapaikka. Eihän se itsessään luo sitä pönötystä! Meillä oli jotenkin todella rennot häät (mihin pyrittiinkin) ja mietin etukäteen pitkään, miten sen fiiliksen saa aikaan kun kuitenkin on juhlapaikka, koristeet, plaseeratut paikat pitopalveluineen. Tulin siihen tulokseen, että hääpari itse viitoittaa sen, mihin suuntaan mennään. Jos te olette rentoja ja epäformaaleja, todennäköisesti teidän vieraat osaa rentoutua myös ja silloin muulla ei hirveästi ole väliä. (Olen ollut mukana myös rennoissa kartanohäissä, joissa ei pönötetty, mutta hääpari suhtautui mutkattomasti, kierteli ihmisten seassa ja itse loi sen fiiliksen päivään.)

Nukuin vähemmän kuin normaalisti, mutta sen minkä nukuin, nukuin hyvin. Tästä olin aika yllättynyt, sillä jännitys vie multa unet kokonaan. Oltiin ihan ajoissa kotona koristeluiden jälkeen ja nukkumaankin olisi päässyt ajallaan, mutta ei vielä väsyttänyt. Tiedän kuitenkin nukkuneeni kuusi tuntia, joista ensimmäiset neljä putkeen kunnes heräsin siihen, että luulin kellon soivan kohta. Odottelin kellon sointia tovin ja sitten tarkistin oikean ajan ja nukuin vielä kaksi tuntia. Ei väsyttänyt onneksi.

Meillä oli iltapalana lihapullia (ja ohessa tofupullia ja pinaattimaissipullia), ruualta jäänyttä kalaa kastikkeineen (ei ollut siis ehtinyt olla tarjolla), pastasalaattia, vihersalaattia ja patonkia levitteineen. Kelpasi.

Meillä oli kutsulistalla noin 70 henkeä ja juhlissa noin 65. Noin luvut siksi, että yksi pääsi vain juhlan alkuun ja kaksi juhlan loppuun muiden juhlien vuoksi. Muutamalla oli terveysesteitä, muutamalla oli työpäivä tai toiset juhlat. Mutta he kaikki tulivat, joiden tiedettiinkin tulevan eli kukaan ei ensin ilmoittautunut ja jättänyt sitten vaan tulematta tai jättänyt ilmoittautumatta ja tullut vain paikalle.

Meillä oli yksi Urpå, joka kuulemma oli pienessä sievässä jo vihkimisen aikana. Ei tosin siinä kohtaa aiheuttanut ollenkaan hämminkiä. Myöhemmin kuulin, että hän oli kehoittanut toistakin ystäväänsä ottamaan oman pullon mukaan, vaikka olimme ilmoittaneet tarjoilevamme alkoholia. No tästä sankarista huomasi, että oli naamat, mutta ei sentään öykkäröinyt. Toki kaikki vieraat varmasti huomasivat, kuinka Urpå kiersi vieraina olevia naisia läpi vokotellen kaikkia ja kaikkea. Onneksi häneen osattiin suhtautua silmiä pyöritellen ja naureskellen ja mitään kohtausta ei varsinaisesti saatu aikaan. Ihme tyyppi. Tosin oli kuulemma kehunut kaverille, joka ei häihin päässyt työesteiden vuoksi, kivoja juhlia...

Meidän pukukoodi oli niin vapaa, että melkein mitkä tahansa ehjät ja puhtaat vaatteet sopivat siihen oikein hyvin. Onnekseni kukaan ei tullut sortseissa, vaikka kuuma päivä olisi siihen mahdollisuuden tarjonnut. Meillä miesten pukeutuminen vaihteli verkka-asusta (uusi ja yllättävän tyylikäs, tiedettiin tästä myös etukäteen ja sille siunaus annettiin) perinteiseen pukuun taskuliinoineen ja naisten pukeutuminen arkivaatteista juhlamekkoon. Meillä ohje oli, että kukin saa pukeutua parhaaksi katsomallaan tavalla ja samalla kerrottiin, että mies jättää kravatin ja puvun takin kotiin, mikä itsessään antoi osviittaa tietystä epävirallisuudesta.