BlueBellKlaudia

Meillä on tulossa häät 22.8.2020 Hyvin kerkiää vielä siis suunnitella ja kerätä budjettia kasaan!

Ei tarvi odotella enää! Niin se sitten otti ja kosi, Turun linnan yleisöltä suljetussa länsitornissa vetäisi polvilleen ja kaivoi mitä kauneimman timanttisormuksen taskustaan. Kesää 2020 odotellessa!

Jaa, kuulemma se vaan kiusasi mua. Olin vaan liian herkässä mielentilassa, kun kaikki kihlautuu ympärillä mutta minä en

Ollaan paljonkin, säästetäänkin häihin ja oon hommaillut vähitellen aleista joitain juttuja jo - sehän tässä niin jännää onkin. Hän tietää, että oon täysin valmis vastaamaan myöntävästi, ja molemmat ollaan ehdottomasti sitä mieltä, että avioliitto on suhteessa itsestäänselvyys. Ainakin aiemmin mies on ollut täysin varma, että haluaa mun kanssani naimisiin. En sit tiedä onko tullut toisiin ajatuksiin vai mitä...

Jahas, mies juuri tänään päivitteli sitä, kuinka jotkut ikäiseni menevät "näin nuorena" kihloihin - sittenhän on pakko mennä naimisiinkin, kuten hän asian romanttisesti ilmaisi. Ilmeisesti kosintaa ei ole vähään aikaan odotettavissa... :/

En tahtoisi isääni minua saattamaan, vaikka vanhanaikainen ihminen olenkin. Toisaalta en myöskään halua kävellä alusta asti miehen kanssa, vaan kohdata hänet vasta alttarilla... Ehkä sitten pitää kumminkin päätyä siihen isään, en tiedä :/ Toisaalta en yhtään tiedä, tahtooko hän: läheisiä sinänsä olemme, mutta hän ei varsinaisesti nauti huomion keskipisteenä olemisesta

Itselläni on ihan hyviä kokemuksia sokeroinnista, wanhoja varten kävin aikoinani sääret hoitelemassa. Mun saatanallisella karvankasvullani sänki oli kuitenkin jo parin päivän päästä... Osaatteko sanoa, kuinka kauan menee, että karvojen laatu ja kasvunopeus muuttuvat? Montako vuotta ennen häitä tarvii aloittaa, ettei edellisyönä tarvi käydä kaikkea poistatuttamassa?

Yritän laihduttaa hiukan. Solariumia ei, hiustenpidennyksiä ei ainakaan näkyviä (ehkä vähän ekstraa omien sekaan tuuheuttamaan kampausta), toivottavasti kynteni ovat silloin siinä kunnossa että niitä kehtaa näyttää sellaisenaan. Ehkä hiukan tekoripsiä, niin että kuitenkin näyttää aidolta. Mies on opettanut mut arvostamaan luonnollisuuttani, tuskinpa meikkaankaan ihan kamalasti

Oih, eli ajatus ei oo mahdoton! Olisi kyllä aika unelmien täyttymys tuo, vähän leffafiilistä, toisaalta kuitenkin yhdistyy siihen rakkauslauluun eikä silti oo imelä. Juuri sopiva kombo meille!

Jos mietityttää pitäiskö muutoksia tehdä, silloin niitä pitää tehdä. Se on kuitenkin mekko, joka on sulla koko sun suuren päiväsi Et saa viettää sitä päivää miettien, saako solmu sut näyttämään pulskalta. Miettikää ompelijan kanssa, minkä muutoksen siihen vois tehdä tai jotain, mutta sulla on oikeus sellaiseen hääpukuun, jossa ei tarvi miettiä näyttääkö hyvältä vai ei!

Itse näkisin, että voit kyllä ihan vapaasti pyytää kaason siitä huolimatta Itselläni tulee varmaan olemaan sama ongelma: ainakaan vielä ei ole ketään, kenet kaasokseni haluaisin. Saatan toki tyytyä johonkin serkkuun tai puolituttuun, tai sitten mennä kokonaan ilman... Saa nähdä, tai sitten vaan yrittää tehdä ystäviä siihen mennessä.

Niin, ja siis tietysti sekä soittaja että kitara omasta takaa. Tuo olisi vaan niin unelma, suudelman aikana pärähtää kunnon Slash-aloitus ja sitten teeman tahdissa ulos

Meille tulee punaista, valkoista ja hiukan mustaa ja hopeaa. Aika klassista, mutta en vain halua mitään muuta

Onko kenelläkään kokemuksia, miten kirkossa suhtaudutaan sähkökitaroihin? Haluaisin kovasti kirkosta poistumisen ajaksi soimaan Kummisetä-teeman, tietysti sähkökitaralla. Hiukan vaan huolestuttaa, millainen kanta kirkoilla mahtaa tähän olla: vaihtelee toki varmaan kirkon mukaan, mutta noin yleisesti?

Itse olen samoilla linjoilla: periaatteessa kihloissa ollaankin jo (selvää, että naimisiin mennään ennen pitkää ja puolisalaa itseltämme siihen säästetäänkin) mutta "virallinen" kihlaus, se legendaarinen sormuksien vaihto, tarkoittaa häävuoden lähes varmaksi lukkoon lyömistä. En anna kamalasti painoarvoa näille kihlauksille, joiden ainoa tarkoitus on näyttää vähän virallisemmilta kuin pelkkä parisuhde. Jos mennään kihloihin, mennään naimisiinkin

Millaisella budjetilla te olette olleet liikenteessä? Meilläkin häämatkasuunnitelmana tällainen, eikä yhtään tiedä, paljonko pitäisi varata... Ei ökyilyä muttei varsinaista kituuttamistakaan, motelleissa ja hostelleissa ajateltiin yöpyä ja syödä suht halvasti. Ja kuinka pitkään olette reissussa viettäneet? Meillä on ollut mietinnässä kaikkea kahdesta viikosta kuukauteen, mutta en sit tiedä. Vaikeaa

Täälläkin odotellaan. Tai periaatteessa me kai ollaan jo kihloissa, kun on molemmille selvää että naimisiin ollaan menossa ja häitä varten säästetään vaikkei siitä puhutakaan, mutta se sormus. Se sormus, se sormus. Enhän minä vielä kauaa ole odottamaan joutunut, mutta olisin jo ihan täysin valmis suostumaan...

Ooh, kiitos! En olekaan tuota ketjua ennen huomannut, vaikka oon oikein yrittänyt etsiäkin

Eli tilanne on se, että mieheni on luterilainen ja itse näen itseni lähinnä wiccana. Tahtoisin seremonian osaksi kättenliittämisen (handfasting), mutta osaako kukaan sanoa, suostutaanko luterilaisessa kirkossa sellaista suorittamaan? Onko kukaan ollut häissä, joissa kyseinen rituaali olisi ollut mukana?

Juuh, täälläkin eriparisia. Tosin vähän enemmän kuin suurimmalla osalla, mies on luterilainen ja itse olen wicca... Lähinnä luterilaisella kaavalla mennään, mutta itse haluan ainakin kättenliittämisen osaksi seremoniaa. Toki joku miekka ja malja -rituaalikin olisi kiva, mutta saa nyt nähdä onko liian häröilyä miehen mielestä Itseäni ei onneksi haittaa luterilainen vihkiminen, pohjimmiltaan samana kaikki uskonnot kuitenkin näen. Ongelma sen sijaan on siinä, että meitä ei taideta suostua ihan vihkimään kirkossa kun en kirkkoon enää kuulu, vaan kyseessä olisi pelkkä siunaaminen? Mies taas haluaisi kovasti nimenomaan vihkimisen, ei siunaamista. Saa nähdä mitä tehdään, pitääkö sitä liittyä siksi aikaa kirkkoon (tekopyhää, tiedän) vai miten tehdään... Mutta kommentoidakseni vielä, kuulostaa kivalta nuo suunnitelmat luterilaisen ja ortodoksisen perinteen yhdistelystä. Tärkeää kuitenkin on kunnioittaa molempien uskoa, iso osa elämää

Moikka! Onko kenelläkään hyvää ehdotusta Tampereen lähimaastossa olevasta juhlapaikasta, johon saisi viedä omat ruat ja juomat ja about 90 henkeä mahtuisi mielellään samaan tilaan? Sisustus saisi olla mahdollisimman neutraali, mieluiten valkoista. Karllundin kivinavettaan ihastuin, mutta on vähän turhan kaukana - joku samantyylinen paikka, mutta lähempänä? Kiviseinistä tai rappauksesta pidän kovasti! Plussaa rantasijainnista, muttei välttämätöntä

Moikka! Osaattekos arvioida, paljonko muratista ja ruusuista koostuva, "roikkuva" hääkimppu (tyyliin http://factorydirectcraft.com/pimages/20100127120908-354847/ivory_lily_hydrangea_with_pearls_and_ivy_cascading_bouquet.jpg, mutta punaisista ruusuista) mahtaisi maksaa? Entä paristakymmenestä punaisesta ruususta tiukasti sidottu heittokimppu?

Kiitoksia taas vastauksistanne! Tuota 14 karaattia olen hiukan ajatellut, mutta eipä tavallinen pulliainen näistä mitään ymmärrä En tiedä mikä minulla on titaania vastaan, se ei vaan tiunnu yhtään houkuttelevalta vaikka valkokultaa muistuttaisikin. Sitä olen kyllä harkinnut, että olisiko valkokullassa parempi rodinoitu vai rodinoimaton - vaikeasanoa, kun ei ole eroa kunnolla nähnyt.

Okei, eli ehkä valkokulta olisi kuitenkin parempi. Titaani materiaalina ei houkuttele. Millaisen karaattilukeman valkokulta olisi kannattavaa, kun kuitenkin ajatus olisi sormusta liki tauotta pitää?

Hei! Mietin tulevan sormukseni materiaalissa hopean ja valkokullan välillä. Hopea miellyttäisi ajatuksena enemmän, onhan se tavallaan "aidompi" ja klassisempi, jotenkin itselleni läheisempi materiaali, mutta entäs käytäntö: liittyykö hopeaan paljonkin huonoja puolia valkokultaan verrattuna? Haaveissa olisi ohut, yksinkertaisehko sormus. Entä timantin kanssa, onnistuuko upottaminen yhtä hyvin kumpaan tahansa materiaaliin? Kiitos! -BBK-