Jump to content
Naimisiin.info

hali_2015

Aktiivijäsen
  • Viestit

    26
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Viestit posted by hali_2015

  1. En pidä yllätyksistä ollenkaan ja haluan aina varautua asioihin etukäteen. Ylläripolttarit olisi vain turhan suuri stressin aihe ja ihana kaasonikin tämän varmasti ymmärtää. Sovitaan siis päivä yhdessä, ohjelma saa olla ylläriä, sillä luotan siihen, että kaaso tuntee minut ja tietää mistä tykkään :)

     

    Sama itsellä. Että haluan aina varautua asioihin. Päädyttiinkin siihen kaasojen kanssa, että painotin heille, että haluan tietää etukäteen polttaripäivän, mutta muuten saavat järkätä sellaiset kun itse haluaa :)

  2. ▲ Meidän kutsuissa ei ainakaan lukenut kutsu-sanaa missään kohdassa erikseen. Tosin kutsu olikin yksiosainen (ja yksipuolinen) kortti, eli erillistä kansilehteä ei ollut. Kutsu alkoi yksinkertaisesti toivotuksella tulla todistamaan tärkeää päiväämme ja ihan hyvin tuntui viesti menneen perille. ;)

     

    Meilläkään ei ollut kutsun kannessa "kutsu" sanaa.

  3. Onneksi me selvittiin hyvin koko hääpäivästä, ainoa "moka", jos sitä nyt voi edes mokaksi sanoa, mikä jälkikäteen tuli mieleen, oli se, että kun astelimme kirkon käytävää kohti alttaria, niin unohdimme polvistua hetkeksi papin eteen. Eihän se tietenkään mikään pakollinen juttu ollut, mutta taidettiin kumpikin olla niin jännityksestä jäykkinä, että unohdettiin koko homma. :grin: Pappi ei missään vaiheessa viittonut, että polvistukaa, niin eipä sitä siinä muistettu.

  4. Itse olen aika herkkis/itkuiivari, itken ilosta, että surusta :D Hääpäivänä kaikki sujui hyvin, eli ei siis itkettänyt, siihen asti, kunnes lähdin kävelemään kirkon portaita päin, jossa isäni odotti komeana valmiina ottamaan minut käsikynkkäänsä. Kaikki sen aamun jännitys ja valmistelut purkautui ja itkuhan siinä tuli. Oltiin sovittu siuntion kanssa, että kirkon salin ovia pidetään kiinni ennen kuin sisääntulomarssi alkaa, joten sain siinä aikaa koota itseni. Kun häämarssi alkoi soida, lähdettiin kävelemään pitkin alttaria ja sitten kun näin kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät, niin en voinut enään pidätellä kyyneliä... Kun pääsin alttarin päähän tulevan mieheni viereen, rauhoituin. Papin puheen aikana tuli muutama kyynel, ajattelin, että selviän loppuun ilman itkua, mutta sieltähän se taas alkoi sormuslupausten jälkeen esitetyn Suojelusenkeli -kappaleen aikana, mikä soitettiin ihanasti sello&viulu -duetolla :tender:

     

    Sitten menikin tovi ilman itkuja ja kiitos meikkaajani, ripsari ja meikki oli pysynyt hyvin. Muutamat kyyneleet tuli vieraiden kättely/halaus jonossa, mutta loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. Ruokailun ja kahvien välissä oli morsiamen isän puhe, joten siinä avautuivat taasen kyynelkanavat :D Jossain vaiheessa juhlissa äitini luki minulle ihanan runon, joten siinäkin tuli itku. Illal viimeinen itku tuli häätanssimme aikana. Meillä oli aivan ihana laulaja, joka lauloi Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna biisin. Heti kun kuulin alkusäveleet niin hanat aukes :girl_cray3:

     

    Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että jos itkettää, niin sitten itkettää.

  5. Kihlasormus on 15. Sen verran jänskätti mennä korukauppaan, joten sormet saatto olla hieman nihkeet kun siinä kokeili sormuksia, enkä uskaltanut ottaa pienempää. Mutta talvisin olen huomannut, että kun sormet kylmenevät, niin sormus saattaa olla hieman iso. Tämän takia valitsin vihkisormukseen 14,5, jotta se pitää toista paikallaan. Täytyy katsoa pitääkö sitä kihlaa joskus pienentää... :blink:

  6. Itse käytin myös korttien leikkaamiseen tuota giljotiinia, esim. Fiskarsilta löytyy kätevä, jossa samassa mitat yms. nimellä "paperileikkuri". Ovathan ne hieman tyyriitä yhdelle käyttökerralle...mutta jos yhtään enempään itse askartelee niin se tulee hyödyksi. ;)  Tietysti esim. Sinelli -liikkeistä löytyy mahdollisuus leikata heidän laitteilla papereita.

×
×
  • Create New...