JuiceFani

Nyt se iski, stressi ja paniikki ja ei ketään kenen kans panikoida ja stressata joten kirjotan sit tänne... Joo tilannehan on että naimisiin ollaan menossa. Tunnettu ei olla kovin pitkään mutta molemmille kolahti heti ja tuntuu kun ois ikuisuus oltu yhessä. Joo fraasi.... Stressaan ja panikoin nyt että ketä sinne häihin kutsutaan. Toisaalta ois kiva vaan mennä salaa korkeintaan muutaman kaverin läsnäollessa mut sit taas toisaalta kun kerran lopultaki pääsen naimisiin ja minutki joku huolii, niin pitäs kai sinne sukulaisiaki kuttua. Hmmm.... Ja mihin se raja sitte vedetään... En osaa päättää... Mies nyt ei näihin sano juuta eikä jaata eikä aio kuttua vissiin ketään. Sillä ei kauheesti oo sukua joihin pitäs yhteyttä jne. No lähinnä tuo julkistaminen ja asian kertominen on se paniikki stressi jne. Valmisteleeko kaiken ja kutsuu ketä sit kutsuuki vai kertooko jo ja saa apua vai miten se ois viisainta. Äitiki varmaan tahtos hössöttää kun mä olen sen ainut lapsi... Joo en tiiä miten käynee... Niin ja ikääki on jo neljänkympin molemmin puolin, mulla vähä alle ja miehellä vähä päälle. Kiitos ja anteeks ja sanokaa nyt jotain ja kyselkää jotain. Koetan muistaa tulla tänne purkamaan päätäni ja panikoimaan... tässä nyt oli aluks vähä jotain. =)