Noora_85

Meillä oli huvittava häävideotöppäys kun isäni kuvaa vihkimistä ja filmi katkeaa juuri ennen kuin sanomme tahdon ja jatkuu sitten taas. Vitsailemme aina että mitään todisteita oikeasti naimisiin suostumisesta ei ole

Ja muuten koin kyllä vähän rasittavaksi passin, ajokortin ym. nimenvaihdon ja maksamisen, mutta kerrankos sitä nimensä vaihtaa.

Taisi olla uusi pankkikortti pari viikkoa hääpäivän jälkeen. Mutta tosiaan koko perheelle osoitetutu kortit liikuttavat edelleen.

Taisin hymyillä siihen asti kun näin ystäväni onnenkyyneleet ja nousi jo pala kurkkuun itselläkin, mutta onneksi sain koottua itseni alttarille päästessä (ja pillahdin itkuun vasta takaisin kävellessä ). 

Ei tullut masennusta, mutta toisaalta olisin voinut mennä maistraatissakin naimisiin eli ehkä suhteellisuudentaju pysyi. Ja muutenkin lähtökohta oli järjestää rennot ja kohtuuhintaiset juhlat eli ei turhia paineita. 

Nyt kun on yhteinen lapsikin niin korostuu entisestään se että ollaan yhtä perhettä ihan virallisestikin.

Vähän tiukat olivat uudet nahkaiset korkkarit, mutta yllättävän hyvin niillä koko päivän pärjäsi. Halusin muutenkin kengät, jotka ovat käytössä häiden jälkeenkin ja ovat olleet mm. lapsemme ristiäisissä jalassani ja tuntuneet edelleen hyviltä.

Itsellä ei kyllä käynyt mielessäkään että ei kutsuisi lapsia tai antaisi kunkin itse päättää ottaako heitä mukaan. Miehelläni on iso perhe ja sisaruksilla pieniä lapsia, mutta juhlat olivat maalla ulkona ja ilma kuuma, joten olimme varanneet ulko-ohjelmaa lapsille ja toimi hyvin.

Täytyykö puku aina viedä pesulaan pestäväksi? Itseä vähän jännittäisi miten sille pesussa kävisi ja toisaalta uskaltaako sitä itse koittaa pestä..

Avasimme lahjat hotellihuoneessa illalla. Tosin moni oli laittanut rahaa tilille, joten lahjakasa ei ollut suuren suuri.

Itse olin aika rento koko päivän kun tiesin että hommat oli hoidettu jo etukäteen. Iloitsin vaan yhteisestä ihanasta päivästä ja yritin muutenkin ottaa rennolla asenteella mahdolliset vastoinkäymiset ja muutenkin ettei vieraidenkaan tarvitse jäykistellä.

Kun mieheni äiti piti meille puheen ja mieheni puhkesi kyyneliin. Hän ei yleensä pahemmin kyynelehdi (itsehän olin jo vollottanut kirkossa riittämiin)

Itse ei tarvinnut miettiä vessakäymisiä kauheasti kun oli suht lyhyt puku ja tietysti jännitti niin ettei saanut juuri syötyä ja juotua

Meillä oli vihkiminen pari kuukautta ennen juhlia. Vihkimisessä oli mukana perhe ja lähimmät ystävät ja juhlissa lisäksi sukulaisia, mutta pieni määrä joka tapauksessa oli molempiin kutsuttu ja muutama ei päässyt tulemaan, mikä tietysti tuntui pienessä joukossa (kutsu kävi lyhyellä varoitusajalla kun itsekin päätettiin mennä naimisiin kuukausi ennen hääpäivää).

Itseä harmitti hiukan hormonimuutoksesta johtuva orastava akne (olin tietämättäni raskaana hääpäivänä), mutta luonnollisestikaan en muuttaisi sitä asiaa että olin raskaana

Maksettiin kaikki omilla rahoilla ja ruuissa avustivat vanhempani. Meillä oli pienet häät maalla joten suurta budjettia ei ollutkaan. Itse en pystyisi ottamaan suurta lainaa hääpäivää varten, vaikka varmasti täydelliset prinsessahäät siten saisikin. En kyllä ehkä prinsessastakaan kävisi  

Olen tyytyväinen, vaikka aikamoinen jahkailija päätöksissä yleensä olenkin. Sormus on hyvin samantyyppinen kuin kihlasormus eli sopivat hyvin yhteen. Valitsin ja maksoin sormuksen itse, mitä mieheni ihmetteli ja päivitteli että hankinko nyt liian halvan sormuksen Sain kauniin ja yksinkertaisen sormuksen kuten halusinkin

Itkin kuin lapsi alttarilta pois kävellessä (hävettää vähän jälkikäteen ), olen muutenkin sellainen herkkis ja oli niin intiimi tunnelma kirkossa jossa oli vain perhe ja läheisimmät ystävät (joista suuri osa itki myös). Liikutti myös se, että 12 vuoden ja monen vaikeuden jälkeen todella pääsimme mieheni kanssa naimisiin <3 onneksi en tiennyt vielä silloin olevani raskaana, olisin liikuttunut siitä varmaan vielä enemmän, tosin se ehkä selittääkin tunnekuohua.

Nimikoidun ja käsintehdyn pienen eräkirveen, mies kun on ulkoilmaihminen ja kyllä tykkäsikin siitä, vaikka miettikin että raaskiiko edes käyttää niin hienoa ja taidokkaasti tehtyä esinettä  

Sain Kalevalan Lumikukka-kaulakorun <3

Itse myös painiskelen aiheen kanssa. Oma pukuni on valmiiksi polvipituinen ja kotelomallinen, joten sen voisi hyvinkin uusiokäyttää mallinsa puolesta. Toisaalta on se sen verran jäykkä ja juhlava, etten tiedä tulisiko sitä oikeasti käytettyä ja värjääminenkin tuntuu aika riskialttiilta. Itse ei uskalla värjätä ja tulee kai aika kalliiksi alkaa värjäyttää. Onko kokemuksia värjäämisestä?