Skananoja

Suosittelen pitopalvelu Jaana Sojakkaa! Ystävällinen henkilökunta, hyvät ruoat, ihana kakku, hyvä yhteydenpito ja joustavuutta löytyy Ei vältyämättä kaikkein halvin mutta joka pennin väärti.

Alustava budjetti kun tehtiin, laskimme, että rahaa palaa ilman häämatkaa 8500€. Kutsuttuja reilu 80kpl. Meillä siviilivihkiminen juhlapaikalla, joten siksi ei kulu rahaa mm. hääautoon. Olen shoppaillut paljon hääkirppiksillä ja ostanut paljon käytettynä. Luulin siis pysyväni budjetissa kunnes uskalsin laskea... Häihin on 20 päivää ja näin on rahaa palanut/tulee menemään: - tila viikonlopuksi 450€ - tilan siivous 180€ - dj 410€ - siviilivihkijän lasku 250€ - valokuvaaja 400€ - morsiuspuku 1100€ (Kengät ja laukku vanhat, käytetty suutarilla 20€) - morsiuspuvun muutokset, vannehame, pukupussi 150€ - alusvaatteet 100€ - rannekoru ja korvikset 60€ - meikki ja kampaus kokeiluineen 240€ - kynnet 40€ - hiuslisäkkeet 80€ - sulhasen pukukokonaisuus 410€ (Kengät vanhat) - sormukset 740€ - morsiuskimppu ja heittokimppu 106€ - vieheet 80€ - noutopöydän kukat 50€ - muut kukat 20€ - alkoholi & holittomat sis. noutomatkan 790€ - karkkibuffet karkkeineen, kippoineen, kauhoineen ja pusseineen 100€ - hotelli kahdeksi yöksi häiden jälkeen 300€ - kaasojen ja bm:n lahjat 250€ - morsiuslasten lahjat 35€ - muiden avustajien (4kpl) kiitoslahjat 50€ - kaikki koristeet, tarjoiluastiat, rekvisiitta, askartelukaupan ostot 845€ (Maljakot, tuikkukipot, kaitaliinat, tuolihuput, tuolinauhat, timantit, terälehdet, korit, sangot, photo booth, vieraskirja, hääalbumi, hääkarkit, pom-pomit, saippuakuplat, puuhaa lapsille, liitutaulut, kakkukoriste, opaskyltit, lintuhäkki, ruusukaari, tyllit, ruusukoristeet, servetit, kerttikset, kutsutarpeet, pitsi- ja satiininauhat, kartongit, tarrat, teipit, liimat...) - pitopalvelun kokonaispaketti 80 henkilölle 3800€ Laskin, että ilman pitopalvelua rahaa menee yhteensä 7270€. Eli budjetti paukkuu yli hiukan yli 2500€. Hirvittää niin, että pahaa tekee. Toki ostoja on tehty vuoden päivät pikkuhiljaa mutta silti summa on aika jäätävä. Tuohon kun lisätään häämatka, kokonaissumma on hiukan yli 16 000€. Suorastaan hävettää tämä tuhlaus. Onko jollakin muulla lähtenyt mopo käsistä?

Me kutsuimme 84 henkilöä, joista 8 lapsia. Uskoisimme häihin tulevan 50-60 henkilöä. Ystäviä tulee paljon

Maksoin itseni kipeäksi. Puku maksoi 1200€, muutostöitä tulee 90€ ja pukupussi+vannhameen vuokra yht 65€. Tiedän, ihan sikahinta mutta... Se oli mulle täydellinen ja tunsin oloni nätiksi ja solakaksi, vaiika puku oli kokoa 46/48. Toivottavasti saan sen myytyä häiden jälkeen

Haluan pitää nimeni, koska se on minun nimeni

Meille tulee avioehto molempien toiveesta. Se rajaa sitten pois perinnöt, vaikkei ne kovin kummoisia tule olemaankaan. Mutta loskaan ei voi tietää, millainen toisesta tai itsestä tulee, jos elämä kriisiytyy ihan kunnolla. Mistäs sitä tietää, vaikka itsellä menisi kuppi nurin ja muuttuisi kauheaksi akaksi On tässä toisaalta sekin, että minulla ja miehellä on tavallaan erilaiset elämäntilanteet. Itse olen vakityössä, omistan asunnon, auton ja kaikki irtain on minun omaani. Mies on koulutettu mutta valmistunut vasta kaksi vuotta sitten ja käytännössä työtön. Hänellä ei ole mitään omaisuutta. Sen verran haluan pelata varman päälle, että jos huonosti käy, minä saan pitää ennen avioliittoa hankkimani omaisuuden itsellä. Olen kuitenkin nähnyt lähipiirissä aivan järkyttäviä kohtaloita ja epäreiluja tilanteita omaisuuden suhteen erotilanteessa niin en halua itse kokea samaa, vaikka en tietenkään nyt niin usko tapahtuvan.

Täällä hiukan sama tilanne. Valinnan miettiminen sai välillä hulluksi ja mieli muuttui pariinkiin otteeseen. Nyt kuitenkin päädyin pitämään oman nimeni. Minäkään en ole enää mikää nuori morsio ja myöskin tuo työelämänäkökulma painaa. Minut tunnetaan tällä nimellä ja taas toisaalta olen kovin kiintynyt nimeeni. Nuorena en siitä kauheasti pitänyt mutta nyt olen siitä ylpeä. Nimi on osa minua ja nimen vaihtaminen tuntuisi samalta kuin joku pakottaisi minua vaihtamaan etunimeni. Nimeni on suht harvinainen, meitä on noin 120. Toisaalta meheni nimi on superharvinainen, heitä on vain 20. Joten koska meillä kummallakin on vahvat perusteet oman nimen pitämiselle (miehelllä sen harvinaisuus + perinteet), kumpikin pitää oman nimensä. Jos sitten lapsia siunaantuu, he saavat isänsä nimen

Me pidetään häät meidän tämänhetkisellä asuinpaikkakunnalla Jyväskylässä. Syitä tähän on monia. Ensinnäkin koen, että tämä paikka on jo koti, koska olen asunut täällä 16 vuotta. Toisekseen tuntuu helpommalta järjestää häitä, kun itse asuu paikkakunnalla. Tähän tosin saattaa vaikuttaa myös se, että haluan itse päättää melkeinpä kaikesta tiedän mitä haluan, enkä halua kenenkään tekevän suunnitelmia "selkäni takana". Pikku bridezilla Lisäksi vieraat tulevat ympäri Suomen ja suuri osa asuu tällä seudulla. Osa on autottomia, joten jonnekin perämettään on hankala tulla juhliin, kun ei maalla ole julkisia. Omalle kotipaikkakunnalle on täältä 250km, joten jos järjestettäisiin häät siellä, joutuisimme miehen kanssa asumaan häiden alusajan kotonani. Tulisin hulluksi, sillä äitini on aikamoinen häseltäjä ja päällepäsmäri. Lisäksi ongelmaksi tulisi kolmen kissamme hoito tuona aikana, eivät kestä noin pitkää automatkaa plus kotona on myös sisäkissoja, joten tappelut olisivat varmaan melkoiset. Tuntuisi myös hullulta järjestää häät siellä, kun vieraista vain 10/80 on asuu kotipaikkakuntani lähettyvillä. Niille ihmisille, jotka eniten häihin haluan, tulisi todella pitkä matka tulla häihin. Majoitusvaihtoehtoja maalla ei ole niin paljoa ja useat juhlapaikat ovat kaukana taajamasta, eli miten vieraat kulkisivat juhlapaikalle. Ei siisnyt mennä perinteiden mukaan ja vihitä morsiamen kotipaikkakunnalla

Pilttipurkista tehty tuikkukippo saattaa räjähtää... Jos suuaukko on pieni, niin kuin pilttipurkeissa on, kuuma ilma ei välttämättä pääse purnukasta ulos. Sitten se kerääntyy purnukan sisälle ja pamahtaa. Nimim. Kerran todistin kun tällainen tuikkukippo räjähti ja lasia lensi kauas. Olkaa varovaisia, ettei käy hullusti

Meillä vastaanottaa sulhanen. Laitettiin kutsuihin hänen puhelinnumero ja s-postiosoite. Itsellä riittää hommaa muutenkin, samaten kaasoilla. Enkä halua, että kutsut ottaa vastaan minun äiti. Ihan vain siksi, että hän alkaisi takuulla kutsua sellaisiakin, joita me emme halua kutsua Ja myöntyisi kaikille tyyliin "tottakai serkun kummin kaiman viisi rasavillia lastakin saa tulla" Anoppia taas ei siksi, että ylipäätään miehen puolelta häihin tulee vain 7 ihmistä. Ajattelin, että "pakotan" vieraat, osan ensimmäistä kertaa, olemaan yhteydessä tulevaan mieheeni plus haluan, että mies hoitaa edes joitain häihin kuuluvia käytännön asioita. Olenpas minä ilkeä

Me emme kutsuneet esim serkkujen lapsia, koska silloin olisi kutsuttujen lista räjähtänyt käsiin. Jotenkin oletin, että ihmiset tajuaisivat kutsun koskevan kuoressa mainittuja henkilöitä mutta mm pari kaveria kysyi, saako tuoda avecin, jos sellainen ennen häitä löytyy! Silleen että hmm... Halutaanko me maksaa siitä, että paikalle tulee joku randomipano, jota me ei olla edes koskaan tavattu. Ja jota ei vielä tällä hetkellä ole olemassakaan... Olin tästä todella yllättynyt. Myös yksi kaveri kysyi, voiko tuoda häihin nykyisen seurustelukumppaninsa, jonka tavannut pari viikkoa aiemmin, koska hän on "elämäni mies". Ei hyvää päivää. Onko häät oikeesti sellainen tilaisuus, jossa pitää näyttää, että on mullakin mies?!? Minä en kehtaisi edes kysyä. Ilmoittautumisaika meidän häihin päättyy puolentoista viikon kuluttua ja vain 10/80 on ilmoittanut joko tulosta tai esteestä. Saas nähdä, kuinka vieraslista alkaa paisua,mjos sukulaiset eivät ole ymmärtäneet, etteivät kutsut koske heidän lapsiaan. Emme siis halua lapsia häihin (paitsi kummipojan sisaruksineen ja pari muuta tutuksi tullutta ystävän lasta), emmekä ole lasten tuloon erityisesti varautuneet. Jännitys tiivistyy

Hankalaa laittaa järjestykseen mutta mutta 1. Morsiusparin "ulkonäkö" Eli morsiuspuku, sulhasen pukukokonaisuus, sormukset, kimppu, morsiamen meikki+kampaus+kynnet. Haluan olla päivän prinsessa 2. Ruoka ja juoma Ruoan pitää olla hyvää ja sitä pitää olla riittävästi. Baarin pitää toimia. Jälkkärit ja karkkipöytä on itselle erityisen tärkeät. 3. Juhlapaikan "ulkonäkö" Juhlapaikan pitää olla itselle mieluisa ja koristelut on minulle itselle todella tärkeät. Haluan kaiken olevan nättiä.

Minä ostin kasan sydäntikkareita ja päällystin silkkipaperilla. Sidoin kiinni lahjanarulla ja liimasin päälle koristeeksi tarran. Tuli söpöjä

Meille tulee Ikeasta - Galej-tuikkukipot - Ensidig-maljakot - Knoppa-lakanoita, joista ompelen tuolihuput - valkoisista pitsireunaisista tarjottimista opaskyltit - Mjöd-laseja - hääaiheiset servetit - Kulört- koristekivimurskaa tuikkukippojen pohjalle - huopia viileän illan lämmikkeeksi - kannellisia purnukoita karkkibuffaan

Äiti i mielestä meillä on tulossa pienet häät, kun kutsuttuja on 85. Mieheni mielestä häät ovat "helvetinmoinen sirkus" tuolla määrällä. Ehkä siksi, että hänellä on lähisuvussa vain äiti, 2 enoa puolisoineen sekä täti. Hänellä ei ole sisaruksia, eikä serkkuja. Ei siis ole tottunut väenpaljouteen. Kun äidiltäni kysyin, että eikö meidän häät oo ihan tavallisen kokoiset hän kertoi, että hän ja isäni kutsuivat häihin aikoinaan 270 ihmistä!!! Siis melkein 300! Kysyin, että ketä ihmeen ihmisiä sinne kutsuitte, että eihän meidän suku ole noin iso. Mutta "siihen aikaan" ja "siellä maalla" oli kuulemma tapana kutsua myös naapurit, työkaverit ja kaiken maailman puolitutut

Voi luoja mitä juttuja Onneksi ei itsellä anoppi ole tuollainen. Luojan kiitos anoppini on mukava ihminen, hiljainen ja toisille tilaa antava. Sen sijaan minun äitini on aikamoinen pakkaus, mitä mielipiteisiin tulee... Kun aikoinaan sanoin, ettei minulle tule kirkkohäitä niin reaktio oli "herranjumala, kyllä pitää" jne. Tästä käytiin aika vääntö. Kun sanoin, että en kuulu kirkkoon niin äitini mielestä minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon uudelleen, että saisin kirkkovihkimisen... Sitten kun sanoin, ettei sulhaseni ole koskaan kirkkoon kuulunutkaan niin äitini oli sitä mieltä, että hänen pitää pikimmiten mennä rippikouluun Kuulinpahan myös tuolloin, että äidillä on oikeus suunnitella tyttärensä häät, että se kuuluu tehdä niin. Huoh. Sitten kun oltiin hääpäivä lyöty lukkoon, alkoi äidillä vauhti taas kiihtyä. Hän suunnitteli, että häät pidettäisiin hänen omalla kotipaikkakunnallaan, jossa hänet ja isäni on aikoinaan vihitty. Itse en siis em paikkakunnalla koskaan asunut. Kun tämän tyrmäsin, äitini halusi, että häät pidetään minun kotipaikkakunnallani, koska niin kuuluu tehdä. Kun kerroin, että ajattelimme pitää häät täällä, missä nyt asumme, oli reaktio taas "voi herranjestas, voi voi, ei kuule niin kuulu tehdä". Mutta perustelin asian ja onneksi pidin pääni! Kerrottakoon, että olen 35-vuotias ja asunut nykyisellä paikkakunnalla 16 vuotta, tulin tänne opiskelemaan ja sain täältä vakityön. Meillä on kolme kissaa, joita ei voi 300km autossa kuljettaa, eikä täällä ole ketään, kuka voisi kisut häiden aikaan hoitaa, koska kaikki varteenotettavat on kutsuttu häihin. Ja vieläpä sekin, että suurin osa vieraista asuu nykyisen kotipaikkakuntani alueella tai lähellä. Vanhalta kotipaikkakunnalta häihin on tulossa 10 kutsutusta 85 vieraasta. Vihoviimeinen perusteluni oli, että en halua asua äitini ja isäni kanssa saman katon alla häitä edeltävää viikkoa. Tulisin hulluksi! Oli äiti aika pettynyt, ja samoin isä. No, kun paikkakunnan valinnasta oli kohu laantunut niin alkoi muu show. Äitini sanoi, että haluaa meidän kulkevan vihkimisen jälkeen hevoskärryillä. Ei auttanut, vaikka sanoin tämän olevan turhaa, koska meidät vihitään juhlapaikassa (siviilivihkiminen siis). Seuraavaksi hän halusi häihin humppaorkesterin. No, meistä kumpikaan ei voi sietää iskelmää, emmekä halunneet laittaa rahaa humppabändiin vaan meille tulee dj. Seuraavaksi tuli vaivihkaa viestiä, että minun pitäisi pukeutua kansallispukuun... Ei tod Äiti meinasi saada myös slaagin, kun kerroin meneväni vihille mustissa kengissä. Kuulemma pitää olla valkoiset, mielellään satiinia tms. Tähän totesin, että ok: jos löydät minulle alle 100€ valkoiset satiinikengät koossa 43, voin sellaiset laittaa. Sanoin myös, että sellaiset pitää luult tilata Hollannista tai Jenkkilästä ja että tuo summa tuskin riittää. Siihen loppui voivottelu tästä Ruoasta ja juomasta ei kumma kyllä tullut "noottia" ja juhlapaikkakin kelpasi. Sen sijaan häiden ohjelma on aiheuttanut päänvaivaa. Äitini ehdotti häihin erilaisia nolaavia leikkejä, kuten että sulhasen pitäisi silmät sidottuna tunnistaa morsian sääriä tunnustelemalla rivistä, jossa on muitakin naisia. Varmaan joillekin ihan kiva leikki mutta ei meille, koska sulhanen inhoaa huomion keskipisteenä olemista. Tässä vaiheessa sanoin painokkaasti, että meidän juhliin ei tule mitään nolaavia ohjelmanumeroita, ihan tiedoksi vain! No, toistaiseksi ne on unohdettu. Kai. Toivottavasti Mutta juu. Oon tyytyväinen, että kerrankin uskalsin pitää pääni, enkä suostunut mihinkään, mikä itsestä tuntui huonolta ratkaisulta. Ja vieläpä kiin, etten onnistunut äitiä pahasti suututtamaan. Ei sillä, etteivätkö ideat kelpaisi tai apu mutta äitini tuntien en halunnut antaa hänelle valtuuksia mihinkään isoon asiaan tai muuten homma karkaisi kunnolla käsistä. Sen verran annoin valtuuksia, että äiti suunnittelee juhlapaikan pihan koristelua. Ja siitä avusta oon erittäin kiitollinen.

Täällä on siis muitakin netistä toisensa löytäneitä Onnea teille kihlauksen johdosta! Me tavattiin netissä 4,5 vuotta sitten, en olisi sieltä uskonut aviomiestä löytäväni Yhdessä ollaan asuttu kaksi vuotta ja kihlauksesta on aikaa vuosi. Häät kesäkuun lopussa.

Meillä taas muihin poiketen menee niin, että melkein kaikki ovat minun puoleltani. Tuntuu se hassulta mutta minkäs sille voi, kun miehen suku on tosi pieni, isänsä on jo kuollut, ei ole sisaruksia, eikä serkkuja. Miehen puolelta tulee 6 sukulaista, minun sukua 40. Lisäksi minun kavereita yli 30. Mieheltä vain 1 kaveri. Kovasti kyselin, että etkö ketään muita halua kutsua mutta ei kuulemma halua. Näillä siis mennään

Meillä sama periaate. Ehkä oon vanhanaikainen ja juntti mutta minun mielestä on niin jenkkiä, että kaasoilla pitää olla samanlaiset tai -väriset puvut. Ajateltiin, että kukin saa tulla juhliimme sellaisena kuin on, kunhan ei verkkareissa Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten moni maksaa kaasojen tai bm:n vaatteet. Tuli sellainen olo, että ollanko me nyt jotenkin mokattu, kun ei käynyt mielessäkään. Mutta eipä tätä kukaan lähipiiristä odottanutkaan meiltä, kun asiasta tuli puhetta. On kuitenkin mielestäni kohtuullista edes pienellä osuudella osallistua kustannuksiin, jos kaasoilta/bm:ltä vaatii jotain tietynlaista asua.

Täällä myös pari käpyä Minä olen hääpäivänä 35 ja mies 33. Lapsettomia ollaan ja ekaa kertaa kumpikin menossa naimisiin.

Onpas täällä ihmiset aikaisin aloittaneet suunnittelun Itse aloimme miettiä juhlapaikkaa ja päivää noin puoli vuotta kihlauksen jälkeen. Todenteolla hääsuunnittelu alkoi lokakuussa 2014 ja kiivaimmillaan minä surffasin netissä korusteiden yms vuoksi marraskuussa. Juhlapaikka ja päivä varmistuivat myös marraskuussa 2014 , kun häät ovat nyt kesäkuun lopussa. Tosin meillä ei ole kirkkovihkimistä, joka mahdollisti myöhäisen lähdön suunnitteluiden osalta. Kovasti tässä kevään aikana on kaikkea tehty ja nyt kun kuukausi häihin on aikaa, asiat ovat ihan hyvällä mallilla. Kiire saattaa tulla mutta kaikki isot asiat ovat jo hoidossa. Jos jokin koristehomma ei mene niin kuin piti niin ihan sama Välillä kieltämättä oli aika tuska kaiken kanssa mutta helpotti huomattavasti, kun delegoin hommia muillekin ja sain mieheltä, jankkaamisen jälkeen, kaivattua apua.

Meillä päivä ei ole mitenkään "erityinen". Halusimme kesähäät ja kun kihlauduimme maaliskuussa 2014 päätimme, että häät ovat kesällä 2015. Aika paljon vaikutti se, milloin pitopalveluilla oli vapaita aikoja kalentereissaan ja milloin katsomamme juhlapaikat olivat vapaina. Minä taas halusin, että olen lomalla häiden aikaan ja koska lomani on aina tiettyyn aikaan, oli valittava kesä-heinäkuulta joku päivä. Juhannushäitä ei haluttu, koska pelkäsimme, että ihmiset ovat silloin festareilla yms. Päädyttiin sitten kaiken tämän jälkeen päivämäärään 27.6.

Meillä tilanne se, että ollaan oltu kihloissa reilu vuosi ja yhdessä 4,5 vuotta. Saattaa joistakin tuntua aikaiselta mennä naimisiin tässä vaiheessa mutta toisaalta, ei tästä enää nuorruta Kun tapasimme, mieheni oli opintojensa loppuvaiheessa. Ei ollut takana yhtäkää podempää parisuhdetta tai yhdessä asumista kenenkään kanssa, eikä ollut vielä lainkaa työkokemusta. Itsellä taas oli takana melkein 10 vuotta kestänyt parisuhde, kihlaus ja olin ollut työelämässä jo pitkään. Hiukan oli erilaiset elämäntilanteet mutta yllättävän nopeasti silti suhde eteni ja puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen mies muutti luokseni. Joissain asioissa huomasi, ettei toisella ollut kokemusta yhdessäasumisesta ja hiukan piti takuta. Kuitenkin tässä sitä nyt ollaan ja häät ovat pian Lähinnä minä olen suunnitellut ja organisoinut töiden ohella, mies on pitänyt kotia pystyssä ja tehnyt pätkätöitä. Tämän vuoksi myös iso osa kuluista menee minun lompakostani mutta mielestäni se maksaa, kuka pystyy. Lapsia meillä ei ole kummallakaan mutta jossain vaiheessa tämäkin tulee ajankohtaiseksi. Kunhan on nämä häät pidetty pois alta Ikäkin tulee pian vastaan, joten vuosikausia ei voi odotella. Meille tulee ihan normikokoiset 60-80 hengen häät ja pidetään ne "tavoista poiketen" tämänhetkisellä asuinpaikkakunnalla, eikä esim minun kotiseudullani. Kutsutaan perhe ja lähisuku sekä kavereita. Meidät vihitään juhlapaikalla ja sitten jatketaan yömyöhään, toivottavasti, dj:n johdolla. Saisi vain niitä ilmoittautumisia pian alkaa tulla, hiukan hirvittää, että tuleeko meidän häihin ketään

Voin suositella lämpimästi sekä Tapiolaa että Valorinnettä. Molemmat lähellä Jkl keskustaa, joten vieraille majoituspalveluita lähellä pilvin pimein. Molemmissa hyvät ja siistit tilat, halpa vkl-vuokra (450€) ja ei ole A-oikeuksia. Eli omia juomia saa viedä. Itse pidetään häät tänä kesänä Valorinteessä ja saatiin just se päivä, mitä mietittiin, vaikka varattiin paikka vasta marraskuussa. Meille tulee reilu 80 vierasta ja em. paikkoihin mahtuu kyllä enemmänkin.