Liljasi

Kaaso on yleensä ollut luotettava ja järjestelmällinen. Itsekin mietin, onko jotain tapahtunut, mutta ainakaan hän ei ole kertonut mitään muuta kuin positiivisia asioita. Sitä en voi tietää, onko jotain niin kipeää sattunut, ettei hän pysty asiasta puhumaan. Tällä hetkellä mietin vain, mahtaako häntä kaivella se, että hän on ollut hyvin kauan sinkku (vastentahtoisesti siis, muutenhan sinkkuus voi olla elämän parasta aikaa) mutta morsiusneidoilla, bestmanilla ja sulhasen avustajilla on kaikilla tyttö- tai poikaystävät. Hän oli "sisäpiirin" ainoa sinkku. Olisin itse asiassa ehkä huomioinut tämän asian järjestelyitä tehtäessä, koska tiedän kaason olevan aika herkkä ihminen, mutta kaksi morsiusneidoista ja yksi sulhasen avustaja pariutuivat vasta vähän aikaa ennen häitä. Bestman ja seremoniamestari ihmettelivät jälkeenpäin molemmat, miten en menettänyt malttiani kertaakaan. Samoin yksi morsiusneito piti tilannetta selittämättömänä. Juuri siksi olenkin niin pettynyt, luulin olevani erinomainen morsian kun en vaadi kaasolta mitään vaan kaikki perustui omaan jaksamiseen ja haluun.

Pakko tulla vähän purkamaan pahaa mieltä ja ehkä saamaan neuvoja ystävyyssuhteen korjaamiseksi. Häämme olivat jo helmikuussa, mutta minulla on edelleen paha mieli ja loukkaantunut olo kaason toiminnasta. Pyysin eri paikkakunnalla asuvaa ystävääni kaasoksi heti kun minä ja mies kihlauduimme. Aluksi kaaso oli melkeinpä yli-innokas (ei kuitenkaan ahdistavalla tavalla) ja suunnitteli valtavalla innolla ties mitä hääkarkkeja, limusiineja ja kukkakoristeluita. Lähdin alusta asti sillä ajatuksella liikkeelle että kaaso itse valitsee, kuinka paljon osallistuu. Askartelut, tuntien suunnittelut ja hankinnat hoidin kaikki sulhon kanssa kahdestaan. Kaaso itse kuitenkin soitti monta kertaa ja vaati saada auttaa. Annoimme hänelle kolme pientä tehtävää hääpäiväksi. Kaikki lähti alamäkeen polttareistani. Kaaso oli kolme kuukautta lupaillut polttareita, ja olin luvannut auttaa järjestelyissä kunhan vain kaaso kertoisi koska hän ehtii juhlia. Viikkoa ennen häitä kaaso ilmoitti, ettei järjestäkään polttareita. Tämä oli perjantaipäivä, joten olisin voinut joko hätäisesti haalia kasaan kavereita seuraavaksi päiväksi, pitää polttarit keskellä viikkoa tai luopua polttareista kokonaan. Valitsin viimeisen. Häitä edeltävänä päivänä kaason piti tulla auttamaan. Hän tuli tunteja myöhässä ja päätyi istumaan sohvalla lukemassa lehteä samalla kun minä ja sulhanen valmistelimme juhlia. Tuli hyvin vahvasti tunne että kaason auttamistarjous johtui siitä, ettei hän halunnut maksaa hotellista ja sai näin tekosyyn yöpyä meillä. Kaaso myös viljeli omituisia kommentteja, arvosteli ja vähätteli esimerkiksi hääpäivän tyylivalintojani (en nyt kerro tarkemmin tunnistusriskin vuoksi, mutta sovitaan vaikka että hänestä huulipuna korosti huonoja hampaitani ja itse kirjoitettu vihkivala oli teennäinen, ymmärrätte varmaan sävyn). Hääpaikalla kävi ilmi ettei kaaso ollut huolehtinut ensimmäisestäkään vastuualueestaan ja juoksutti morsiusneitoja ja jopa sulhasta omilla asioillaan niin että minä jäin kahden äitini kanssa vastaamaan koristelusta, kun meitä piti olla viisi lisää. Muutama suunnittelemamme juttu peruuntui kokonaan kun kaaso ei ollut tuonut lupaamiaan tarvikkeita. Useat ystäväni kysyivät toisistaan riippumatta jälkeen mikä kaasoa oikein riivasi, hän oli heistä vaikuttanut kylmältä ja tekohymyilevältä koko juhlan ajan. Loppuhuipennuksena kaaso oli vaatinut saada siivota juhlapaikan ilman meitä, mutta emme uskaltaneet luottaa hänen sanaansa aiempien mokien perustella. Hyvä vain, koska saimmekin aamutuimaan tekstiviestin jossa luki, että hän matkustaa jo nyt kotikaupunkiinsa. Jos emme olisi herätyskellon kanssa hääaamuna heränneet, olisimme saaneet maksaa sakkoa yliaikaisesta avainten palautuksesta... Polttarit, koristelut tai oikeastaan mikään ei ole hääpäivänä yhtä tärkeää kuin se, että saa astua avioon rakkaansa kanssa. Olen kuitenkin loukkaantunut ja surullinen siitä, että kaaso petti kaikki lupauksensa eikä muutenkaan tukenut minua, kun oli kuitenkin itse tuppautunut tehtäviin. Olen nyt vältellyt kaasoa pari kuukautta, kaasokaan ei kyllä ole yrittänyt ottaa yhteyttä. En oikein tiedä mitä tehdä asian suhteen. En haluaisi menettää ystävää, mutta toisaalta olen todella, todella pettynyt.

Työnnänpä lusikkani kasvissyöjäsoppaan. Itse olen ollut lakto-ovo-vegetaristi jo kauan. En ymmärrä, miten kasvissyöntiä voidaan pitää nirsoiluna, kyseessä kun tosiaan on moraalinen vakaumus. Lihaa rakastavalla hääparilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tarjota minulle sopivaa ruokaa omissa häissään, mutta siinä tapauksessa toivoisin, että minulle sanotaan ennen häitä, ettei tarjolla ole lihatonta ruokaa, jotta voisin syödä vatsani täyteen ja varata omaa ruokaa mukaan. Minusta on kyllä kiinnostavaa miettiä, mihin vetäisin rajan erityisruokavalioille. Meille on tulossa aika pienet häät, joten jos joku vieras syvästi inhoaisi jotain tiettyä ruokaa, ottaisin sen huomioon pääruokaa suunnitellessa (eri asia, jos vierasmäärä lähenisi sataa...) Myös uskonnolliset vakaumukset ottaisin huomioon. Sen sijaan Atkinsit sun muut dieettiruokavaliot ovat minulle hieman harmaata aluetta. Totta kai varaisin Atkinsillakin olevalle jotain syötävää, mutta en olisi valmis laittamaan koko menua uusiksi. Luulen, että tämä asennevamma johtuu siitä, että olen itse aikanaan laihtunut huomattavasti (yläasteella painoindeksi yli 30, lukion loputtua normaali) ihan tavallisella ruoalla jättämällä vain turhat jutut pois, ja me laihduttajathan usein suhtaudutaan siihen omaan ruokavalioon ainoana oikeana ja pidetään muiden metodeja hömppänä Mutta tosiaan, karppaajatkin saisivat (vhh)murua rinnan alle Miten te muut suhtautuisitte laihdutusruokavalioihin?

...

...

Mun mies vähän pahastui strippariehdotuksesta, koska ei ole mitään tapaa selvittää, onko nainen vapaaehtoisesti strippari, vai onko kyseessä velat, pakottaminen, aiempi seksuaalinen hyväksikäyttö... Oli mun mielestä erinomainen pointti, ja alkoi ihan hävettää se, miten kepeästi olin aiemmin suhtautunut stripparin mahdollisuuteen miehen polttareilla. Muuten olisi ollut ihan okei, jos katsoo eikä koske niin ei se mielestäni paljon pornosta eroa, ja pornon taas rinnastan mihin tahansa fantasiointiin.

...