Ampsu

Mulla on haaveena vaihtaa vihkisormus ja on ollut siitä lähtien kun tuo ostettiin. En ymmärrä, miksei kerralla panostettu kunnolliseen. Eikä sen kunnollisen hintakaan olisi ollut kuin 600e. Silloin se tuntui kalliilta. Ei enää, kun katselee päivät pitkät tuota ei-niin-hienoa sormusta. Onhan se niin, että miehen kanssa tässä ollaan naimisissa eikä sormuksen, mutta kun ihmiset aina haluaa nähdä sormuksen niin mieluummin sitä esittelis jotenkin muuten kuin häpeillen ja selitellen, että ei ole unelmieni sormus, aion vielä vaihtaa. Toisaalta en haluaisi vaihtaa sellaista sormusta, joka on alttarilta asti kulkenut mukana. Mutta kai se on silti mahdollista. Harmittaa vaan. :-/

Me alettiin katsella sormuksia 3vk ennen häitä ja 2vk ennen häitä se ostettiin - viimeisenä päivänä kun oltiin miehen kanssa yhdessä ennen kuin lähdin kotipaikkakunnalle valmistelemaan häitä. Kannattaa todellakin suunnitella sormusta paljon aikaisemmin, että varmasti saa haluamansa. Kokemuksesta oppinut....

Me ollaan miettitty sellaista, että ei ruveta lahjomaan toisia. Vaikka itse tykkään lahjoa ja olla lahjottavana, niin miehelle lahjojen miettiminen on hyvin tuskaisaa. Joten ei tehdä hääpäivästä tuskallista päivää vaan suunnitellaan aina yhdessä jotakin kivaa.

Meillä kutsuttiin reilut 50 henkilöä ja 3 jäi tulematta ja 2 tiedettiin jo etukäteen, että eivät tule, mutta se oli kai kohteliaisuussyistä se kutsu. Ja kutsut lähetettiin kuukautta ennen pippaloita, tosin moni oli etukäteen tiennyt asiasta ja varautunut.

Lähinnä siitä lasketaan kun alettiin seurustella. Ongelma vain on, kun sitä aikaa ei tarkkaan tiedetä paitsi "joskus silloin kesällä kai?" Nyt on ihanaa, kun on ensimmäistä kertaa tietty oikea päivä, jolloin voi juhlistaa yhteisiä vuosia. Luultavasti joskus vuosien päästä alkaa laskea naimisiinmenosta. Silloin kun ei enää meinaa muistaa, koska se epämääräinen seurustelunalkamisvuosi oli.

Meille soitettiin kirkkoherranvirastosta, että itse pitäisi ottaa pappiin yhteyttä. Omasta mielestäni olisi kuitenkin mukavampaa, jos pappi ottaisi meihin yhteyttä. Loppujen lopuksi asia meni niin, että kun meillä on kaksi pappia vihkitilaisuudessa (hellari ja lutku), niin hellaripappi, johon tulee muutenkin oltua paljon yhteydessä, ottaa lutkupappiin yhteyttä. Ja saa nyt nähdä saadaanko kuinka sovittua tapaamiset ja miten tämä homma etenee. No ainakin monimutkaisesti. ;D

Ampsun kesällä saaman sormuksen ei tarvitse olla enää yksin. Toinen sormus pujautetaan sormeen xxx kirkossa 11.2.2006 kello 15. Juhlallisuuksien jälkeen sormukset kulkeutuvat kantajansa mukana xxxlle. Perillä on tarjolla syömistä, olemista ja kenties jotain ohjelmaakin. Olette tervetulleita seuraamaan sormusten taivalta xxxn ja Ampsun kanssa. Ilmoitathan tulostasi tai poisjäännistäsi 27.1. mennessä, jotta emäntä tietää laittaa oikean määrän ruokaa. Voit myös lähettää ilmoituksen virtuaalisena postina osoitteeseen mikälie@minnelie.

Vanhemmat maksaa, vanhemmat kutsuu ja äidit ottavat ilmoittautumiset vastaan. Myös sähköpostin kautta voi ilmoittautua, mikä on mielestäni mukavampi ja helpompi tapa vastata esim. kavereiden kutsuun.

Korsetti ja sukat siihen kiinni. Vähän kyllä epäilyttää, mitä jos korsetti alkaa valua alaspäin. Ainakin siltä tuntui, kun laitoin sukat korsettiin kiinni. Mun kauhukuva on edelleen se, että häissä mun olkaimeton puku valahtaa alas. :-[

Meille tulee myös talvihäät. Kovin moni sukulainen ei pippaloista vielä tiedä, mutta yksi oli kommentoinut häistä kuultuaan, että "Onko teillä kiire naimisiin, kun talvihäät halusitte". Talvihäät lähinnä sen takia, että silloin on kylmä ja pimeää ja lunta ja kynttilöitä ja tunnelmaa. Ei hikeä ja vesisadetta (toivottavasti). Ja pidän talvesta paljon. Eipä ole mullakaan aikaisempia kokemuksia talvihäistä, kesähäistäkin vain hyvinhyvin vähän. Mutta eiköhän se tästä. Pihalle paljon tulia ja sisälle kynttilöitä.

Minä varasin. Mies kun ei kuulu luterilaiseen seurakuntaan, niin ajateltiin näin olevan parempi. Nakitin juhlapaikan varauksen sitten miehelle 8)

Täällä Etelä-Pohjanmaalla tavataan laittaa aina ensiksi lehteen kihlausilmoitus. Jos ei laita, ihmiset ajattelee "noi meni salakihloihin" ja kurkkii kulmien takaa. Sitten alkaakin tippua ihmisiltä paljon lahjoja. Ja lopuksi järjestetään kihlajaiset/kahvitus, joihin kutsutaan kaikki lahjan antajat sekä sukulaiset. Ja näin myös me toimittiin. Kihlajaiskahvituksella kävi reilut 100 ihmistä. Tosi monet ihmiset eivä päässeet tulemaan. Meillä molemmilla on sukulaisia myös muualla kuin täällä Etelä-Pohjanmaalla. He kuuntelivat ihan silmät ymmyrkäisinä, kun äitee kertoi miten täällä tavataan kihloja juhlia. He kun olivat tottuneet, että korkeintaan puhelimessa onnitellaan. Ei edes korttia tavata lähettää ja lahjojen antaminen oli heidän mielestään jotain ihan ennen kuulumatonta. Mutta siis. Näin kuitenkin meillä

Meillä kumpikaan ei pidä keskipisteenä olemisesta. Ei ehkä niinkään ole kyse jännityksestä, sillä musiikkiharrastuksen myötä on saanut esiintyä ihan tarpeeksi ja tottunut siihen. En vain tykkää olla esillä kaikkien pällisteltävänä, mieluummin sulaudun joukkoon. Joten tiedossa on toivottavasti 60-70 hlön häät, tosin sulhasen suku on kyllä aika suuri... Kaiken maailman sulhasen/morsiamen ryöstöt jää taatusti väliin. Haluan nauttia siitä päivästä ja parhaiten se onnistuu seuraamalla ohjelmaa, ei osallistumalla kaiken maailman leikkeihin.