Natte-15

Ja voithan ottaa sen lähtökohdan tuohon että sanoo meikkaajalla, että panostaa siihen pohjustukseen ettei esim meikit pääse leviämään jos itku tulee. Ja hyvin kevyt silmämeikki. Itse voit sitten fiksailla silmämeikkiä myöhemmin jos tarvitsee lisätä jotain. Se nimittäin mitä itse kotikonstain ei pysty toteuttamaan on oikeasti se sään ja itkun kestävä meikkipohja joka ei leviä! Se on ehdottomasti hyödyntämisen arvoinen asia. Telkkariohjelmissahan sitä törmää kaikkiin kauheuksiin, mutta pääsääntöisesti suomessa on kyllä todella ammattitaitoista porukkaa alalla! Täällä kun siihen vaaditaan oikeasti tutkinto. Minä voin ilokseni todeta että mieheni otti ja sai vihdoin aikaiseksi kosia. Sormukset sillä oli poltellu taskussa kai jo pidempäänkin mutta mitä lie oikeaa hetkeä odottanut ja eilen sitten kosi ihan polvillaan. Raukka oli kuulemma ollut ihan paiseissa koko päivän ja jännitti niin että siltä itku pääsi kosiessa. Enkä kyyneleittä jäänyt itsekään. Ihana mies! <3 Nyt voi oikeasti jo rauhassa alkaa suunnitella kun ei tarvitse kaupoissa kurkkia olan yli tuleeko joku tuttu vastaan hääosastolla.

Mun suurin toive hääautoksi olisi BMW Isetta, eli se kolmipyöräinen pikkuauto jossa ovi on edessä Tai sitten perinteinen vanha Mini <3 Mutta budjettisyistä taidetaan päätyö jompaankumpaan omista autoista. Meillä seisoo kuitenkin kaksi oikein käypää menopeliä pihassa. Pitää vaan valita mitä tyyliä halutaan edustaa ja sen mukaan valitaan auto. Maasturi vs farkku.

Me periaatteessa maksamme kaiken itse. Äidilläni on pitopalveluyritys joten hän on luvannut tarjota ruoat ja tarjoilijat, maksan kyllä tarjoilijoille palkan tunneista, mutta on varmasti monta kertaa halvempaa kuin tilata erikseen jostain muualta tarjoilijoita. Sitä kautta tulee myös esim pöytäliinat ym pikkujuttua mistä juhlapaikka muuten velottaisi vuokramaksun eli rahan arvoista etua kaikin puolin. Muualta tuskin tulee sen suuremmin mitään avustusta enkä oikeastaan haluakaan. Helpompi jotenkin järjestää isoja juhlia kun kaikki on omasta pussista niin ei tarvitse miettiä kenenkään mielipiteitä ja saa pidettyä homman vielä vähän kauemmin salassa suvulta...

Hahaha Öööhh... Puoli vuonna ennen kihlautumista! Ja ihan yhdessä suunnitellaan. Kihloihin asti ei olla vielä ennätetty ja tiedän että jonkun mielestä ollaan jo kihloissa koska suunnitellaan häitä, mutta mies haluaa virallisesti kosia. En oikeastaan ymmärrä miksei ole sitä jo tehnyt?

Nyt kun näitä omia ketjuja kuukausille 2015 alkaa olla niin kuinkas moni sanoo tahdon syyskuussa? Missä vaiheessa suunnittelut ovat ja monellako lähtee STD:t postiin? Tänne siis turinatupa samoihin aikoihin avioituville. Me juhlimme häitämme mieheni kanssa lauantaina 19.9 Paraisilla. Hoidettuna/varattuna on nyt: -kirkko -juhlapaikka -pitopalvelu (tulee äidiltäni) -kuvaajat -siskoni (kaaso) on hoitanut kampaajan ja meikkaajaan -suuri osa koristeista äitini kautta tai juhlapaikasta -oma hääpuku pitkän pohdinnan ja monen sovittelun jälkeen tilattu -STD & kutsujen materiaalit hankittuna (vain motivaatio väkertämiseen puuttuu) -kaasoilla kiivas etsintä mekoistaan käynnissä Ja varmasti moni muukin juttu on tehtynä joita en nyt muista... Ja hei!! Yhtenä suurena pointtina tähän: Minua ei ole vielä kosittu!! Virallisesti siis... Sormuksia ei ole sormissa eikä oikein kukaan tiedä vielä suunnitelmistamme mitään. Tämä hääsuunnittelu lähti vain aikoinaan käyntiin kun kummallekin oli selvää mitä halutaan ja jossain kohtaa mies tajusi että senhän pitää kosiakin että "voidaan" naimisiin mennä. Sormukset, myös vihki, ovat teetetty ja valmiina olleet jo hetken aikaa, joten on vain ajan kysymys koska saan pujottaa sormeeni sen sinetin tälle kaikelle ja alkaa varovasti kertomaan myös tutuillekin aiheesta. Vielä täytyy pitää suu supussa.

Missä kohtaa jalkaa vanteen tulisi suunnilleen olla? Nilkan korkeudella? Voin varmaan vaihtaa sen toiseen jos tuntuu ettei kävelystä tule mitään. Nythän se on edelleen siellä liikkeessä odottamassa kun pukukin tulee vasta 3-5kk päästä niin sovittiin että otan kaiken kerralla sitten mukaan.

Muutto hoidettu ja nettiyhteys palautettu. Onkohan mulla jotkut ihme asetukset koska en koskaan saa noita liitettyjä kuvia auki?? Mutta nuo vip-kortit kuulostaa kyllä todella hasukalta idealta. En voi kertoa miehelleni tuosta ollenkaan koska hän varmaan varastaisi idean. Mulla on onneksi tutut kampaaja ja meikkaaja niin toivottavasti pääsen vähän halvemmalla. Itsekään en kauhean vahvaa meikkiä tahdo, mutta pelkäänpä että hääpäivästä tulee niin itkunsekainen, että paras olla kunnon pohjustus ettei kaikissa kuvissa ole puuterirajat poskilla ja mustat silmänaluset!

Eka bridezilla kohtaus koettu ja nyt hävettää!! Tilttasin siskolleni kun kyselin haluaako hän kampaajaa myös hääpäivän aamuksi, että kaasoille vois tehdä hiukset siinä ohessa ja jotain samantyylistä. Sisko tokaisi tiukkaa sävyyn että "En ainakaan rupee jos pitää olla samanlaiset tukat!" Minäpä siinä tyylikkäästi keskellä katua suutuin ja huusin ettei tarvii tulla ollenkaan jos kaikki on ettei ainakaan sitä ja tätä halua. Sanoin perään että idea olisi sama kuin kaasojen puvuissa, ei tarvitse olla samanlaiset mutta jos vähän samaa tyylilinjaa pyrkisi noudattamaan. Ärsyttää vaan kun molemmat kaasot nipottaa kaikesta ettei kelpaa vaikka mä olen tarjoutunut maksamaan puvut, meikit ja kampaukset. Ja silti pitää valittaa!?! Järjestäkööt omat häät niin saavat ihan tasan päättää mitä laittavat! Piti kyllä pyytää anteeksi omaa tilttausta mutta jotain rajaa silti...

Tällä yksi ohuthiuksinen joka tapellut koko ikänsä hiusten kasvatuksen kanssa. Kokeiltu on Prioriinit sun muut apteekkien ja kampaajien tuotteet. Ei mitään vaikutusta. Biotin Strongia syöty vuoden verran, aavistuksen ehkä vahvemman oloiset, voi olla että kuvittelen? Sitten siirryin Evoniaan. Sitä löytyy kahta: kasvatukseen ja vahvistukseen ja syön molempia. Ensimmäistä kertaa huomaan hiusteni kasvavan ja vahvistuvan selvästi. Yleensä mulla kasvaa hiukset noin 5cm/v ja kuolevat latvoista kun saavuttavat olkapäämitan. Nyt mennään jo yli olkapäiden reippaasti ja tuntuu että vaan vahvistuvat päivä päivältä. Itse myös vältän hiilareita aina mahdollisuuden mukaan vaikken millään dieetillä tai atkinsilla olekaan. Venhää en syö lainkaan. Mutta siis hyvin proteiinipitoinen on minunkin ruokavalioni ja ollut sitä jo vuosia. Tämä ei omasta mielestäni ole vaikuttanut hiuksiini millään lailla. Käytän taas Label. M-merkkistä proteiinisuihketta hiuksiini koska hiukseni ovat niin hentoiset ja huokoiset, niin imeytyy sitä kautta paremmin hiuksiin ja sulkee hiussuomuja. Ollut mielestäni ihan pätevä tuote vaikken normaalisti mitään hiustuotteita käytäkään (esim ponnekaasullisia lakkoja tms). Toki pitää muistaa, että mikä toimii toisella ei toimi toisella.

En tajunnut edes tarvitsevani alus/vannehametta ennen kuin myyjä kertoi. Puku näytti kauniilta päällä sellaisenaankin ja pysyi muodossaan mielestäni riittävän hyvin liikkuessakin. Kyseessä siis polvista levenevä merenneitopuku laahuksella. Vannehame on yksivanteinen ja todella pienellä vanneympäryksellä joten jalat osuvat siihen kävellessä ja askelta pitää lyhentää. Nyt vähän kaduttaa sen osto. Olisinkohan pärjännyt ilmankin? Mekon helmaan on ommeltu ns "lisäkaistaleita" jolloin helma laskostuu kauniisti. Materiaali on aika raskasta ja pysyy muodossaan todella hyvin jopa liikkuessa. Meneeköhän siihen hermo ja heitän mäkeen koko hameen kesken juhlinnan?

Mutku... Sitäpaitsi, vaikka päivä pyritäänkin ottamaan niin rennosti kuin mahdollista, olet silti luultavasti niin jännittynyt ja stressinsekaisissa onnen hurmoksissa että mitä enemmän pystyt delegoimaan tehtäviä muille, luultavasti vaan sen parempi sulle. Ainakin näin olen ajatellut omalle kohdalleni.

Me ajateltiin ensin joulu-std-kortteja. Siirrettiin kuitenkin ensi vuodelle suosiolla kun on vielä niin pitkä aika ja osa sukulaisista eivarmana tajuaisi homman ideaa! Nyt mulla meni pupu pöksyyn enkä välttämättä haluaisi vielä paljastaa sukulaisille mitään vaan haluaisin pitkittää std korttien lähtettämistä. Mutta mies on sitä mieltä että tammi-helmikuun vaihteessa ne pitää lähettää viimeistään. Meillä kun on niin saamattomia sukulaisia että tarvitsevat kaikesta tiedon tyyliin vähintään vuotta ennen.

^ Höpöhöpö esssie!! Ei mitään huonoa omaatuntoa tuollaisesta ollenkaan. Tämä on ainoa päivä elämästäsi jolloin voi nimenomaan hyvällä omallatunnolla jakaa tehtävät muille ja ottaa itse rennosti!

Itselleni käytännön syistä olisi helpompaa tietää etukäteen päivä koska minulla on lapsi (edellisestä suhteesta), mies on yksityisyrittäjä ja illat ja viikonloput töissä. Meillä on kaksi koiraa. Kaikki tutut ja sukulaiset asuvat eri kaupungissa. Eli tukiverkkoa lastenhoitoon ja koirien ulkoiluttamiseen ei ole. Siskoni on kaasoni ja sanoin hänelle että ottaa nämä asiat huomioon mikäli haluaa yllätyksenä kaiken järjestää. Silloin hänen pitää hoitaa myös lapsen ja eläinten hoito. Kunhan ne asiat ovat kunnossa minulle on aivan sama miten polttaripäivä järjestetään. Itse järjestin aikoinaan polttareita sairaalassa vuorotyössä olevalle ystävälleni. Me otimme suoraan yhteyttä hänen esimieheensä jonka kanssa sovittiin niin, että ystäväni luuli tulevansa lauantaina pitkään vuoroon ja tekevänsä vielä sunnuntainkin. Todellisuudessa hänellä oli lyhyt lauantaivuoro eikä sunnuntaita ollenkaan. Me tulimme porukalla noutamaan hänet aikaisemmin töistä ja lähdimme viettämään polttaripäivää. Voitte uskoa hänen yllätyksensä kun marssimme paikalle. On sanonut että oli yksi hauskimpia yllätyksiä jonka on kokenut.

Aika kurjaa jos polttariporukka haluaisi pitää polttaripäivän sinun halujesi vastaisesti. Se nimenomaan kuuluisi olla morsiamen näköinen päivä. Jos muu seurue haluaa juhlia ja rellestää tai muuta niin järjestäkööt sille omat juhlansa keskenään. Itse varmaan ottaisin asian vakavasti puheeksi että haluan ehdottomasti tietynlaisen päivän. Mulle ilmestyi myös uusi ongelma. Nyt kun puku löytyi en tahdo löytää millään siihen sopivia kenkiä. Kaikki ovat ihan hirveitä! Olen niin nirso kenkien suhteen ja kun löydän jonkin ihanan parin niissä on hervoton korko tai sitten niitä ei saa ivoryn värisenä. Mistä muut olette kenkiänne katsoneet tai ostaneet? En oikein jaksaisi lähteä sovittelemaan mihinkään vaan mieluummin tilaisin suoraan kotiin. Ja haluaisin ballerinat koska en oikein osaa kävellä koroilla enkä muutenkaan korkkareita koskaan käytä. Lisäksi niillä perus 10-12cm koroilla hujahdan miestäni pidemmäksi enkä halua sitä. Vaikka taitaa noissa miestenkin juhlakengissä aika hyvän kokoinen kanta olla? Mutta silti...

Nyt tuli otettua se perinteisempi luonnonvalkoinen, täyspitsinen, merenneitomallinen, jossa on suht iso laahus. Omasta mielestäni... Kyselin mieheltäni yleisiä asioita mitä puvultani toivoo ja hänelle olikin yllättäen laahus se tärkeä juttu ja sitä ei toisesta puvusta löytynyt juurikaan. Tämäkin vaikutti valintaan. Lisäksi mies alkoi haluta vaaleanruskeaa/hiekan väristä pukua joka sopisi täydellisesti tuohon luonnonvalkoiseen.

Tulenpa kertomaan mikä oli lopullinen päätökseni. Kävin kertaalleen vielä sovittamassa kaasojeni kanssa. Kokeilin tällä kertaa pukuja eripäin miten aiemmin. Ekasta tuli jo heti se ah elämys, kuten tuli kaasoillekkin. Ihasteltiin sitä hyvin pitkään. Sitten toista kolttua niskaan ja se ei enää oikeastaan tuntunutkaan miltään. Molemmat kaasotkin sanoivat heti alkuunsa että ei yhtään niin hieno kuin ensimmäinen. Huomattiin vielä yksi pienenpieni seikka pukujen muotoilussa jossa se ensiksi sovitettu istui päälleni aivan täydellisesti ja toinen ei enää imarrellutkaan muotojani ihan niin hyvin. Eli the puku löydetty, tilattu ja maksettu. Enää ei tarvitse panikoida! Ja pukuni on aivan täydellinen juhliimme!

Taas yksi hieno toteamus itselleni! En tiennyt että hääpuvun alle tarvitaan vannehame, ennenkuin pukua ostaessa myyjä kertoi. Tilasin sen siltä seisomalta, taidan olla aika vietävissä... Jos joku sanoo että tällainen tarvitaan niin sittenhän se tarvitaan!

-Oma hääpuku löydetty ja tilattu -Vannehame ja pukupussi ostettu -Valokuvaajat varattu -Ruokalistaa kehitelty oikeaan suuntaan -Kakku päätetty (vain maku hakusessa) -Kuvat save the date kortteihin saapuneet -Osa korttitarvikkeista hankittu

Miten liitutarrat toimivat ja mistä tilasit? Me ollaan myös niitä mietitty mm karkkibuffaan mutta mulla on jotenkin kauhea epäilys noita tarroja kohtaan. En tiedä mistä se on tullut, mutta mulla on sellainen ajatus ettei niihin oikeasti ota liitu kunnolla kiinni? Onhan tietysti olemassa niitä liitutussejakin mutten sellaisia erikseen viitsisi vielä hankkia kun oikeita liituja meillä on talo täysi.

Pieni hääpiikki taas koettu kun kävin eilen noin kuukausi sitten varatulla uusintasovituksella kaasojeni kanssa. Sovitin kahta morsiuspukua joiden välillä olen punninnut nyt ensisovituksesta lähtien. Vihdoin SE tunne tuli toisen mekon kanssa ja pistin sen tilaukseen. Molemmat kaasot olivat niin 100% varmoja että se on ainoa oikea puku mulle hääpäiväksi. Jopa siskoni, joka oli täysin vakuuttunut että mulla pitäisi olla yksi tietty puku, tämä minun valitsema pitsiunelma vei kuitenkin voiton. Olen erittäin tyytyväinen vaikka tämä sovitusreissu tulikin odotettua kalliimmaksi , mutta ainakin tämä asia on nyt pois päiväjärjestyksestä. Tulipa ostettua samalla myös vannehame (jota en tiennyt tarvitsevani) ja kunnon kankainen pukupussi säilytystä varten. Nyt vaan odottelemaan 3-5kk puvun saapumista.

Ainakin Ancient Bear Cult soittaa mielestäni hyvää muinaismusiikkia jossa on oikeasti sitä karhunnahkatöppösillä metsässä tallustelun tuntua. Ja sitten tietenkin joku gootti/kelttityyli voisi toimia? Modernina vaihtoehtona jokin new age-musiikki esim Enya?

Paras kuukausi millekin vuodenajalle, suurin vaikutus on varmaankin missä päin asuu. Meille eteläsuomessa syyshäät on paras pitää tilastojen valossa syyskuussa. Ilma on vielä lämmin, illat ihanan pimeät ulkotulia varten ja vaahteranlehdet ropisevat kauniissa väreissä maassa, mutta osa lehdistä silti vielä puissa niin ettei luonto näytä paljaalta. Juhlapaikassamme on vielä omenapuulehto joten omenoita toivottavasti on vielä puissa tai maassa. Valokuvia olisi ihana ottaa sellaisella taustalla.

Mulla on myös inspiraatio kadonnut johonkin, tai oikeastaan motivaatio... Kutsuja varten on monta viikkoa jo pitänyt käydä ostamassa juuttikangasta ja pitsiä. Olin jo Eurokankaassa käymässä mutten sitten jaksanut näprätä niitä vaihtoehtoja tai ostaa mitään. Me ei olla edes päätetty millaiset kortit tulee. Tein muutamia ehdotelmia mutta mun innokkuus silloin tyrmättiin jotenkin mulle niin musertavalla tavalla. Mies siis sanoi mulle, että tässähän on vielä aikaa vaikka ja kuinka, miksi mun pitää nyt jo varata kaikki paikat ja miettiä kortit ja vieraslistat? Öööö no siks että kaikki paikat muuten menee eikä me voida viettää häitä silloin kuin SÄ halusit niitä juhlia, vaikka SÄ ET OLE VIELÄ EDES KOSINUT!! Ja mun pitää tietää suunnilleen kuinka monta vierasta sä haluisit kutsua jotta tiedän kuinka monta korttia mun pitää väkertää koska sä et niitä kumminkaan halua tehdä... Siks! Ja en sitten enää löytänyt sitä intoa tekemiseen ja suunnitteluun uudestaan. Toki tavallaan ihan hyväkin ottaa tässä vaiheessa pieni aikalisä hääjutuista kun meillä on muutto kahden viikon päästä ja sekin pitäisi jaksaa hoitaa alta pois, sitten onkin melkein jo joulu. Mutta olen niin stressaajaluonne että pelkään tässä käyvän niin, että jossain kohtaa huomataan ettei aika riitä enää ja sitten meiltä jää pois kokonaan save the datet jota varten ollaan käyty ottamassa valokuvatkin ja tilattu 75kpl korttikuvia!! Kaiken lisäksi mies otti loukkauksena kun sanoin että mun into on laantunut enkä jaksa miettiä korttijuttuja nyt. Hän oli ihan tyrmistynyt että on huolestuttavaa jos mun innostus laantuu jo tässä vaiheessa. Siitäkös suutuin vielä kaiken kukkuraksi että kun olen kaiken tehnyt tähän mennessä itse, suunnittelen, mies hyväksyy, askartelen ym ja mies vaan sanoo että joo on hyvä. Ja meillä kun mies ei ole edes vielä kosinut vaikka hän oli se joka naimisiin ensi vuonna halusi!! Onkohan mulla joku häämasennus?

Hui, häihin vielä melkein vuosi ja nyt näin ensimmäisen kunnon hääaiheisen painajaisen! Mitähän loppuvaihe tulee olemaan? Unessa olin päättänyt sittenkin säästää ja pitää vihkimisen ja juhlan jonkun sukulaisen tai tutun luona ja olin unohtanut kertoa viime hetken suunnitelmanmuutoksista kampaajalle, meikkaajalle ja kuvaajalle joten he eivät tulleet paikalle. Lisäksi olin vaihtanut hääpukuni johonkin kummalliseen välimuotoon kaikista niistä mitä olin käynyt sovittamassa ja kaikki vieraat kommentoivat ihmeissään että tapahtuupa tuossa puvussa aika paljon kaikkea. Pahoitin mieleni todella pahasti näistä kommenteista. Viimeinen pisara oli, kun mies katseli saapumistani alttarille sellainen irvistys kasvoillaan että tajusin ettei puku todellakaan ole kaunis ja itsekin olen aika ruma, kun olen meikin ja kampauksenkin hutaissut itselleni yksin kiirreessä ja huonossa valossa. Itkin surusta koko vihkimisen ajan. Menimme sentään kaikesta tästä huolimatta naimisiin ja itkuntäyteisen kamalan surullisen päivän päätteeksi katselin mieheni kanssa jollain niityllä miten läheisellä hiekkatiellä upea täydellisen näköinen morsiuspari ajeli polkupyörillä omista juhlistaan. Morsiamella oli juuri sellainen simppeli ihana pitsimekko mistä olin haaveillut ja kuitenkin siitä luopunut. Ja tämän morsiusparin perässä ajeli vanhalla retropyörällä hovimestari jonka pyörän perään oli kiinnitetty vanha maitokärry, jossa oli kaikki hääparin lahjat. Silloin huusin kiukkuisena, että juuri tuollaista minäkin halusin, miksen voinut sitä saada. Vaikka olinkin itse unessa kaikki muutos päätökset tehnyt!! Sitten heräsin. Ihan kauhea painajainen, mutta nyt jälkikäteen naurattaa kuinka päätön koko uni oli. Vissiin vähän stressiä havaittavissa siitä että kaikki suunnitelmat on kunnolla mietitty loppuun saakka ja kaikki ovat tietoisia siitä missä heidän tulee olla!