Natte-15

Mulla on ollut pidempiaikaisena projektina tuo musiikki koska mies ei kirveelläkään ole suostunut bändiin. Olen hahmotellut vain suuria kokonaisuuksia enkä niinkään yksittäisiä biisejä. Mies saa hoitaa sitten biisilistat kun musiikkibisneksessä on mukana töiden puolesta niin tuntee noita vähän paremmin. Mulla oli yleiseksi taustamusaksi ja ruokailun ajaksi ajatuksena Il Divoa, Andrea Bocellia, Frank Sinatraa, Michael Bubleeta, Jamie Cullumia ja Paul Ankaa. Jos saan miehen ihan villiintymään ja pois kangistuneista kaavoistaan meille saattaa jopa tulla Celtic Circleä tai jotain muuta tämän tapaista. Ja yksi mihin olen suunnattomasti tykästynyt taustamusiikkina on Gotan Projectin "La Revancha del Tango". Nämä on kaikki vähän sellaisia mitä ei niinkään yleensä kuunnella, mutta ovat todella miellyttäviä ja rauhallisia taustamusiikkeja jotka iskevät vähän kaikkiin. Joku vieras ehkä tunnistaa sieltä täältä jonkun biisin, mutta nämä kun eivät vaadi mitään kuuntelua vaan soljuvat hyvin taustalla joten ajavat hyvin asiansa. Leffaihmisinä meille tulee myös elokuvien tunnusmusiikkeja jonkin verran kuulumaan tietyissä tilanteissa mm. meidän juhlapaikalle tulo säestetään näillä näkymin A-Team sarjan tunnusmusiikilla Meillähän ei pitänyt olla budjettia... No sellaisen loin kuitenkin exceliin ja huhheijaa kun päätä alkoi huimaamaan! Summa näyttää jo nyt yli 15 000€!! Tuo on siis todella laskettu ihan yläkanttiin kaikilta osin. Ja suuren osan syö jo nyt hääpaikka joka oli vajaat pari tonnia, mun puku 1100 ja sormukset (molempien kihlat ja vihki) joista miesparka sai kustantaa lopulta kaikkien muutosten jälkeen yli 3000e ja tietysti häämatka jolle me ollaan varattu 5000€. Mehän saadaan ruoat ilmaiseksi ja äidin pitopalvelusta tulee suuri osa koristeista ja mm pöytäliinat, astiat ym mistä juhlapaikka muuten olisi veloittanut vuokrahinnan. Eli kun näissä säästetään, uskallettiin esim panostaa siihen juhlapaikkaan hieman enemmän jotta saadaan sitä mitä oikeasti halutaan. Tuossa arviossahan on tietysti kaikki mun kosmetologeista ja manikyyreistä ja hääyöstä, kuvaajista ja sen sellasista lähtien mistä tiedän jo hinnan, tai pystyn sen arvioimaan. Mutta siihen ei ole edes laskettu sulhasen ja bestmanien pukuja koska eihän mulla ole hajuakaan mitä sellaiset maksaa!! Ja kaikki koristeet mitä joudutaan itse hankkimaan ei ole budjetoitu tuohon vielä. Ja lisäksi se meidän korttihomma meni kokonaan uusiksi kun meidän hieno ajatus ekokorttipaperista osoittautui ihan huonoksi kun se paperi on aivan liian ohutta korttiaskarteluun. Pitää nyt tilata ne valmiit pohjat kun muuten saan jonkun hermoromahduksen tän asian kanssa. Viinabudjetti mietityttää myös. Mitä te muut jotka hankitte itse juomat olette budjetoineet siihen? Musta alkaa tuntua, että meidän 700€ ei riitä mihinkään!? Alkaa ihan selvästi taas olla sellainen pienimuotoinen ahdistus tämän kanssa. Ei olisi pitänyt miettiä mitään hintoja ja vaan hankkia hiljalleen ajattelematta sen enempää. Koska oikeasti, siis ihan rehellisesti kuvittelin että me selvitään reilusti alta kymppitonnin! Musta taitaa sittenkin tulla aikamoinen bridezilla. Sitten jossain vaiheessa lyön hanskat tiskiin ja perun koko härdellin ja mennään vaan kahestaan jossain naimisiin etten lopullisesti menetä järkeäni.

Titaanisenhan saa ihan valkokullan näköisenä, kun sen ottaa kiiltäväpintaisena. Valkokultaa pitää nimittäin rodinoida säännöllisesti että pysyy valkeana ja kiiltävänä, muuten muuttuu tummaksi. Titaanissa tätä ei tarvitse tehdä ja on muutenkin kestävämpi, kovempi ja kevyempi materiaalina kuin valkokulta. Itse nimittäin haaveilin valkokultaisesta sormuksesta kunnes tutustuin titaaniin.

Sain varattua sviitin ja koska sain sen -60% hintaan piti se ottaa koko viikonlopuksi (koska sehän nyt on kuin laittaisi rahaa pankkiin ). Eli mennään kaasojen kanssa huoneeseen yöksi ennen häitä ja siellä aamulla valmistautuminen, myös kuvaaja, kampaaja ja meikkaaja tulevat aamulla sinne. Saadaan myös kunnon tuhti buffetaamiainen syötyä ennen päivän kiireitä niin pärjää sitten ehkä jollain proteiinipatukoilla päivän yli kunnes pääsee juhlapaikalle syömään. Hotellihenkilökunta laittaa huoneen sitten päivällä kuntoon hääyötä varten. Sviitti on siis Turussa aivan Aurajoen rannalla. Siitä löytyy myös sauna jokinäkymällä ja kylpyamme. Me lähdetään häämatkalle vasta helmikuussa joten ajateltiin mennä johonkin kylpylään vielä jatkamaan viikonloppua pitkäksi häiden jälkeen. Sen takia aloinkin tehdä alustavaa budjettia (jota meillä ei miehen mielestä ole) ja sehän pomppasi jo yli 15 000€!! Kaikki on toki laskettu yläkanttiin ja tuo summa tulee valumaan hiljalleen alaspäin, mutta silti pelotta, koska tuossa ei ole vielä esim asusteita, sulhasen ja bestmanien pukuja, eikä koristeita!! Lisäksi meillä meni hieno idea STD- ja kutsukorteista ihan uusiksi kun käyttämämme korttipaperi olikin liian ohutta ja käpristyi kummalliseksi kun liimasin tekstipaperin päälle. Pitää siis tilata uudet pohjat vielä jostain ja siihenkin menee lisää rahaa. Viinabudjetti mietityttää myös kovasti. Haetaan Virosta alkoholit ja ei ollut kyllä sitten mitään hajua siitä miten paljon siihen olisi hyvä varata rahaa. Nyt tuntuu, että budjetoin siihenkin liian vähän?

En tiedä kuuluuko tämä nyt ihan tälle osastolle, mutta on aika tragikoominen juttu joten annan palaa. Nyt voin jo vähän nauraa tälle, mutta silloin ei tosiaan naurattanut! Toisin sanoen mies mielestäni leikki hengellään. Oltiin puhuttu pidempään jo STD-korttien tekemisestä ja oma motivaatio oli ollut kadoksissa. Vihdoin sen löytyessä kyselin mieheltä muutaman epäonnistuneen korttiviritelmän jälkeen jospa vaan tilattaisiin pohjat nettikaupasta ja minä sitten koristelisin ne itse pitsillä ym mitä oli tarkoitus muutenkin käyttää. Pyysin että seuraavana päivänä (loppiaisena) katsottaisiin värivaihtoehtoja netistä valmiiksi aamiaisen aikana (miehellä oli töitä koko päiväksi) ja voisin sitten kartoittaa, vertailla hintoja ja sitten viikonloppuna tehdään yhdessä valinnat. Mies totesi, että on vähän turhaa ajankäyttöä kun on niin kiire päivä, voisin hänen mielestään vaikka siivota sen ajan!! Siivota!?! For real? Meinasi muuten paistinpannu heilua!

Noniin, nyt on sitten ensimmäinen kunnon riita häihin liittyen käyty sulkin kanssa. Harmittaa todella paljon kun pitää olla tällainen höyrypää! Olen varmaan kaksi kuukautta yrittänyt saada korttiasiaa eteenpäin ja kun vihdoin sain itse puhtia hommaan mies alkoi jarruttamaan ettei ole aikaa yms. On koko ajan kauhean innokas häiden suhteen (puheissaan) ja monesti luvannut tästä korttijutustakin että tehdään joululomalla, uutena vuotena ja nyt viimeisimpänä loppiaisena... Mutta sitten ei olla tehty kuitenkaan mitään. No nyt pyysin loppiaista edeltävänä iltana, että katsotaan eräästä nettikaupasta korttipohjia jos sieltä tilaisi sitten std:t ja varsinaiset kutsut samalla. Pääsisin aloittamaan tämän leikkaa-liimaa projektin korttien koristusten kanssa. Sanoin että tää on varmaan monen tunnin projekti katsoa niitä kutsuja sieltä, mutta jos voitais loppiaisena aamiaisella katsoa nopeasti (ennen kuin mies lähtee töihin) löytyykö edes sopivia värejä, että kannattaako mun ruveta tekemään hintavertailua ja sitten voisin esitellä parhaimmat ja tehdään päätös yhdessä viikonloppuna. No miehellä on todella nyt hirveä työurakka, heräämisestä yömyöhään tukka putkella menee koko viikon. Sanoi että sen ajan voisi käyttää paremminkin ja voisin vaikka käyttää vapaa-ajan ennemmin siivoamiseen kuin johonkin korttishoppailuun!!! Jumantskekka kun tää neiti vetäs koko pakastehernepussin nenuun ja hermot nollasta sataan alle sekunnin ja bridezillakohtaus oli valmis. Kuka sanoo naiselle että siivoa vaikka mieluummin kuin suunnittele hääjuttuja? Tyhmä mies, ei taas tajunnut mistään mitään! Ollaan sitten tosissaan oltu ihan että "mä en leiki sun kaa" eilis iltaan saakka. Sillonkaan ei keritty jutella kun olin jo nukkumassa kun mies tuli, mutta herätti sen verran että halattiin ja pyydettiin anteeks. Tänään sitten sain töihin ikäviä uutisia, että mummini on saanut yöllä aivoinfarktin ja makaa Tyksissä hengityskoneessa. Kukaan ei tiennyt mitään tilasta. Nyt sittemmin sisareni soitti kun oli käynyt töidensä jälkeen että infarktia ei olekaan löytynyt testien perusteella (??) mutta keuhkokuume on ja koko vasen puoli halvaantunut eikä pysty puhumaan. Tässä sitten taas salamamuistutus elämän väliaikaisuudesta ja siitä ettei välttämättä kannata tuhlata sitä riitelyyn. Muutenkin olotila harvinaisen kurja. Mummi on aina ollut niin hyväkuntoinen, vaikka onkin jo 84v, etten ole osannut edes ajatella että hän ei välttämättä olisikaan enää paikalla kun astelen kirkon käytävällä. Nyt toivotaan vaan parasta paranemisen kannalta.

Voi hannaa tietysti tulet tänne avautumaan kaikesta. Tämän parempaa vertaistukiryhmää ei olekaan! Miten kurjaa tuollainen tupeksiminen suunnitelmiin onkaan. Mun isä antoi hyvän neuvon kun kerrottiin tulevista häistä. Hän sanoi: Muistakaa tehdä teidän näköiset häät. Ei tarvitse kutsua sitä tädin tuttu Erkki-Kaaleppia jos ette halua. Eikä tarvitse käyttää sitä bändiä, jota kaikki serkut on käyttäneet. Se on teidän päivä ja sen kuuluu olla teidän näköinen juhla, jossa juhlitte niiden ihmisten kanssa joista välitätte. Joten hannaa pyyhkii mielestä kaikki muiden mielipiteet ja palaatte takaisin alkuperäiseen teidän omaan suunnitelmaanne, johon kenenkään muun ei tarvitse vaikuttaa jos ette niin halua. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta kellään ei ole oikeutta loukkaantua siitä, että elätte omaa elämäänne ja teette asiat kuten itse haluatte. Olen miettinyt tuota koruasiaa ja luulen että mulle ei tule koruja ollenkaan. En koruja muutenkaan käytä. Korkeintaan jotkun simppelit helmet ehkä? Hääpukuni on melko yksinkertainen, täyspitsinen merenneitomalli jonka rinnalle ei mielestäni sovi mitään kovin prameaa korua. Puhumattakaan siitä, että luultavasti vain ahdistuisin sen kanssa jossain vaiheessa ja nakkaisin menemään. Tai toinen vaihtoehto, saisin jonkin allergisen reaktion. Siinä sitten olisin tulipunaisena, laikullisena itseäni raapimassa koko illan! Olen nimittäin todella pahasti nikkeliallerginen ja lisäksi olen allerginen kullalle, joten en voi sellaisiakaan koruja käyttää. Sormuksetkin teetettiin titaanista ettei vain mitään tule. Hopeisista koruista en ole varma mitä tapahtuu, niin eipä ole tullut testailtua kauheasti mitään viime aikoina. Me ollaan suuntaamassa näillä näkymin Kuredun saarelle Malediiveille. Ollaan näitä nyt selattu jo hyvän tovin ja aina päädytään tuohon vaihtoehtoon, joten taitaa olla aika selvää kauraa tuo homma. Ei haluta liian pienelle saarelle, kun tulee muuten mökkihöperyys. Niin ihana kuin tuo mies onkin, en kestäisi hänen kanssaan kahdestaan pikkusaarella ilman tekemistä kahta viikkoa!! Mauritius oli ensin mielessä, mutta se on ehkä vähän liian suuri ja muistuttaa monilta osin perus etelänlomakohdetta vaikka onkin trooppinen saari. Lisäksi huomattiin, että samalla hinnalla pääsee Malediiveille (johon kumpikun on halunnut aina päästä, mutta kokenut perus reissuun liian kalliiksi matkustaa) ja halutaan todellakin tällainen "once in a lifetime"-loma häämatkaksi. Kuredu tuntuu sopivan kokoiselta (n.45min kävelee saaren ympäri ) ja vähän aktiviteettejakin tarjolla. Sinne saa myös hieman edukkaampia matkoja täyshoidolla kuin pienemmille saarille. Ainiin ja meillä olisi tarkoitus lähteä reissuun vasta helmikuun alussa 2016. Mennään kylpylään häiden jälkeen ja otetaan viikko omaa aikaa siihen. Malediiveilla ei ole niin hyvät säät vielä häiden aikaan niin lykätään reissua hieman.

-Oma hääpuku löydetty ja tilattu -Vannehame ja pukupussi ostettu -Valokuvaajat varattu -Ruokalistaa kehitelty oikeaan suuntaan -Kakku päätetty (vain maku hakusessa) -Kuvat save the date kortteihin saapuneet -Osa korttitarvikkeista hankittu Hääyön sviitti varattu koko viikonlopuksi Mennään kaasojen kanssa yöpymään ja valmistautumaan sinne häitä edeltäväksi yöksi ja hotelli laittaa huoneen "hääyökuntoon" hääpäivän aikana.

I-HA-NAA!! Tänään juuri kerroin vanhalle kaverille, että tarkoitus olisi astella syksyllä aviosäätyyn. Hän onnitteli hurjasti ja oli selvästi innoissaan ja sitten muisti, että ovat olleet jo 13v miehensä kanssa yhdessä ja kolme lasta, miksei hänkin jo? Oikein hävetti oma vouhkaaminen, mutta eipä tätä oikein enää voi hillitäkään. Me ei varmaan kauheasti messuilla, on nimittäin sen verran vahvat mielipiteet jo asioista mitä halutaan. Turkuun ehkä lähdetään ystävänpäiväksi ja siellä muistaakseni pitäisi olla yhdet messut silloin joten ehkä (huom ISO ehkä) sinne voisi koittaa raahautua näin näön vuoksi kun kuuluuhan morsiamen häämessuilla ainakin kerran elämässään käydä? Eikös niin? Sain tänään aikaiseksi varata unelmieni hääsviitin. Sain niin hyvän tarjouksen etten voinut enää vastustaa. -60% on nimittäin aika tuntuva alennus hotellin sviitistä!! Meille tulee siis kylpyammeellinen iso huoneistosviitti aivan Aurajoen rannasta jonka saunasta on näkymät joelle. Olemme siellä kaasojen kanssa häitä edeltävän yön ja kampaaja, meikkaaja sekä kuvaaja on varattu sinne aamuksi. Miehelle ja bestmaneille sovittiin yöpyminen hääpaikan varaushuoneistoon siihen juhlakartanon takapihan toiselle puolelle. Sinne luultavasti osa häävieraistakin majoittuu. Miehelle tulee myös oma kuvaaja ikuistamaan heidän valmistautumisen aamulla. Illalla/huomenna käydään miehen kanssa vieraslista lopullisesti vielä läpi ja sitten aloitamme STD-korttien väkertämisen. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että tämä on ihan totta ja nyt saa innostua tekemään. Katsottiin jo miehen kanssa häämatkakohteitakin (varmaan kymmenennen kerran) ja luulenpa että olemme valintamme tehneet ja se on niiiiiin ihana! Nyt olen vaan ihan sydämiä ja ihanuutta koko nainen ollut tänään! On tämä kaikki vaan aivan uskomatonta!

Tervetuloa Azure, sinähän oot pitkälle jo päässyt! Meillä laahaa kaikki tekeminen ja suunnittelu aikataulusta jäljessä ja koitankin ottaa itseäni taas niskasta kiinni tämän viikonlopun aikana. Taas tajusin tuossa, että vajaa kuukausi mennyt ihan hujahduksessa ohi mitään järkevää tekemättä. Pelkään että tulee kiire, kun meidän olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon itse. Save the datet pitäisi kohtapuoleen lähettää ja niitä en ole saanut edes aloitettua, kun ensimmäisen suunnitelman jälkeen vaihdoin mielipidettäni korteista ja kun aloin uusia väkertämään, mies ei kelpuuttanutkaan niitä. Tämä on aika säätöä välillä kun ei olla keritty nähdä kauheasti ja suunnittelu puhelimen välityksellä osoitti että meidän ajatukset poikkeaa sittenkin joskus toisistaan! Sitten siskoni, joka pyörittää äitini kanssa Turun liepeillä pitopalveluyritystä ja ovat ihan konkareita jo häiden suhteen, muistutti taas että pitäisi varata jo hääsviittiä yms. En ollut taas edes tajunnut tuollaistakaan. Mulla on nimittäin mielessä yksi tietty huone eräässä upeassa hotellissa. Siihen saattaa hyvinkin olla kysyntää enemmänkin! Mitään varasuunnitelmaa ei ole. Mitenkä muut olette ajatelleet hääyönne suhteen? Kotiin, hienoon hotellihuoneeseen, mökille...? Ja paljonko se saisi enintään maksaa? Musta tuntuu, että meillä paisuu budjetti ihan tolkuttomaksi näiden mun suunnitelmien kanssa.

Tervetuloa hypettelemään hääpäiväkaima.

Mies ei missään nimessä halua nähdä pukuani etukäteen, vasta kirkossa. Itse olisin käytännön syistä halunnut valokuvauksen ennen kirkkoa, mutta miehen toiveen mukaisesti sekin hoidetaan sitten vihkimisen jälkeen.

Kolmet on koettu. Yhdet sukulaisen häät joskus lapsena, niistä en paljoa muista. Yhdet kaverin häät vajaat kymmenen vuotta sitten ja viime kesänä miehen serkun häät. Omat häät ensi syksynä. Eipä ole paljoa vertailukohtia mistä ottaa mallia!

Meillähän on kaikilla sama hääpäivä! Me haluttiin syyshäät, sopii teemaankin hienosti. Kyseltiin haluamamme juhlapaikan vapaita päiviä ja sopiva päivä löytyi sieltä. Lisäksi miehellä on seuraavana päivänä syntymäpäivä. Sanoi että paras lahja jonka hän voi multa saada on se, että olen hänen vaimo <3 Oli lopulta todella helppo valinta.

Itse olen aina pitänyt jotenkin hassuna ideana kihlajaisia. Eikös ne häät ole ne juhlat joissa sitten juhlitaan? Monet kavereistani ovat järjestäneet suuret kihlajaiset niin, että tarkoitusperänä on ollut sukulaisten ja kavereiden kahvituksen lisäksi se lahjojen saanti. Usein on ollut lahjalistaa jonka jatkoa on sitten häälahjalistassa. Itse pidän tuota tapaa hieman tökerönä. No mullahan ei sitten tietenkään ollut koskaan ajatuksena minkään valtakunnan kihlajaisia pitää. Mutta meillä kävi kuitenkin niin, että kosinnan jälkeisellä viikolla meillä oli pikkujoulun glögijuhlat/tuparit miehen puolen suvulle jossa julkistettiin kihlauskin luonnollisesti samalla. Joten kai ne tavallaan kihlajaisetkin oli? Kukaan ei tosin tiennyt tästä etukäteen, joka helpottaa omaa ajatustani tästä.

Huoh! Olisin niin tyytyväinen jos saisin vaan hoitaa kaiken yksin. Mies on saanut sellaisen hääpiikin, että hyvä kun sain oman hääpukuni itse salassa päättää. Kaikkeen muuhun mies haluaa osallistua ja kaikesta pitää käydä syvälliset keskustelut. Välillä ihan ärsyttää kun kaikkea pitää pohtia niin paljon. Kaikesta sitä naisen stressitaso voikin nousta!

Hittolainen! Meni kyllä vieraslista uusiksi! Mun lapsuudenystävä, jonka kanssa en parinsadan kilometrin välimatkan takia ole viimeiseen vajaat kymmeneen vuoteen nähnyt enää niin usein, säännöllisesti kuitenkin yhteyttä pidetty. Hän oli aikoinaan (silloin nuorina) se jonka halusin kaasoksi, hänen kanssaan jaoin kaiken ja olimme kuin paita ja peppu. Nyt viimeisen vuoden aikana yhteydenpito vähentynyt huomattavasti. Lähetin hänelle syntymäpäivälahjan postitse ja ilmoitin asiasta. Paketin toimituskulut maksoi 11€. Hän ei noutanut vaan paketti palautui, ei edes ilmoittanut. Menin uudestaan lähettämään ja ilmoitin että hoi nyt skarppina, toimitus tulee. Ei noutanut vieläkään, eikä ilmoittanut mulle mitään ettei olisi kerinnyt tms. Nyt pistin viestiä facebookissa että ajan hänen ohitseen joulun pyhinä, joten voisin paketin tiputtaa matkalla, olkoot synttäri- ja joululahja samassa ja olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Kun soitin hänelle matkalla numero ei ollut käytössä!! Seuraavana päivänä laitoin viestiä ettei saanut yhteyttä ollenkaan. Vastasi vasta illalla, että jaa niin hän on vaihtanut numeroaan.... On tainnut meidän ystävyys jossain kohtaa ajautua sellaiseen tilaan ettei enää toista sen vertaa kiinnosta että haluaisi edes uutta numeroaan ilmoittaa. Olen todella tympääntynyt ylipäänsä ihmisten ajattelemattomuuteen, mutta tällaiset jutut menee multa pahasti yli hilseen. Ei ole mitään mielenkiintoa kutsua tällaisia "kavereita" häihini! Sanokaa nyt etten ylireagoi?

Franny aika kova tulos, en tiedä meneekö tuon yli kukaan! Itse ostin 10kk aiemmin. Toimitusaikakin on minun puvulla 6kk. Vuoden vaihteen tienoilla ostoksilla kulkeville muuten vinkiksi, osa malleista ei tule enää seuraavan vuoden mallistoon. Eli jos mielii uutta tilata täytyy ottaa huomioon ettei pukua välttämättä ole enää saatavilla seuraavana vuonna.

Oih, onnea vauvasta! Osuuko juuri sinne suunniteltujen häiden tienoille kenties?

Vihdoinvihdoinvihdoin sain aikaiseksi haettua kortteihin tarpeistoa. Nyt pääsee (joutuu) askartelemaan miehen kanssa joululomalla. Vähän tää askartelufiilis vielä kadoksissa mutta ehkä se siitä... Ja kenkäongelmakin ratkaistu, tavallaan. Kauhistelin kaikkia kenkiä, eri sävyjä, materiaaleja ja ennen kaikkea hintoja! Mikään valkoinen kenkäpari ei vaan yrittämälläkään sopinut ajatuksiini. Kunnes keksin että minäpä haluan kirkkaan punaiset kengät! Ja nehän mulle tulee. Sulkkikin innostui että onpas hauska idea. Punainen se vaan on mun juttu ja sitä ei muuten näy juhlissa millään tavalla, mikä mua hieman on jopa harmittanut, joten kengät ratkaisee tämänkin ongelman. Ja punaisia kenkiä saa minkälaisia tahansa, mistä tahansa ja hintaa tulee olemaan luultavasti 50% vähemmän kuin niissä valkoisissa "hää"kengissä! Tämä helpottaa taas lisää paineita.

Hei tervetuloa kaikki! Aika tosiaan menee liian nopeasti. Enää yhdeksän kuukautta!! Mullakin taisi olla jokin marrasväsy enkä saanut mitään aikaiseksi. Oikeastaan ihan ärsytti kaikki häihin liittyvä. Nyt olen taas vähän herätellyt fiiliksiä ja aktivoitunut täällä sekä pinterestiä selaamalla. Sieltä kyllä löytyy niin ihania ideoita että toivon voittavani lotossa! Mies tuossa sanoi että jos joululomalla yritettäisiin vähän niitä kortteja tehdä yhdessä. Se niin haluaa osallistua kaikkeen. Mutta sitten muutin mieleni korteista ja nyt pitää hakea uusia materiaaleja

Aloita purkamalla ajatuksia vaikka exceliin. Sinne nimilistasivu johon lätkit kutsuttavia ja koodaat ne pakko kutsua, ehkä ym. ja sitä kautta lähdet purkamaan vyyhtiä. Usein se ajatus selkeytyy siitä omalla painollaan kun vähän aikaa on pyöritellyt. Se vaan auttaa ainakin minua, että ne ajatukset ikäänkuin kongretisoituu kun ne saa johonkin esille. Toisaalta jos salaa vihille meno tuntuu omalta ja olet stressaaja luonne se ehkä voisikin olla se teidän juttu! Hääthän pitäisi kuitenkin olla morsiusparin näköiset. Erilliset juhlathan voi sitten järjestää ajalla myöhemmin muille sukulaisille ja tutuille.

Ei mitään tolkkua kihlapäivässä. Mies päätti koska kosii ja eipä se tainnut sitä päivää sitten sen enempää miettiäkään! Sanoi kyllä myöhemmin että olisi kosinut jo paljon aiemmin mutta kun minä oon niin hankala... Olen hieman tulinen luonne... Olin siis onnistunut saamaan jonkinmoisen ihme hermoromahdustilttauksen jokaisena päivänä kun mies oli suunnitellut kosivansa. On ollut hieman stressaava vuosi takana. Huonoa tuuria mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vihdoin päästään naimisiin.

Mulle tärkein asia kaason valinnassa oli henkilön halukkuus olla tekemisissä kanssani. On paljon lapsuuden ystäviä ym jotka ei kuitenkaan koskaan vaivaudu tulemaan meille, aina pitäisi olla kylässä heillä tai käydä kahvilla jossain siellä päin, he eivät useinkaan soita vaan itse olen se joka pitää yhteyttä heihin päin enemmän. Rakastan kyllä näitä ystäviäni sydämeni pohjasta ja meillä on aina hauskaa ikäänkuin aikaa viime tapaamisesta ei olisi kulunut yhtään. Tiedän toki että ihmiset voi olla aika ajoin todellakin kiireisiä, mutta se vaikuttaa ihmiseen aika paljon jos tuntuu ettei toinen oma-alotteisesti itse ota kontaktia. Siksi karsin lapsuuden ystävät pois listalta ja valitsin sisaruksistani vanhimman siskoni, joka on myös lapseni kummi. Hän on se joka soittelee ja kyselee miten menee, sekä minulle että lapselleni. Nähdään aina kun voidaan vaikka välimatkaa on yli 150km. Hän saattaa ajella tänne vaikka junalla edes yhdeksi yöksi vain jotta näkee kummilastaan hieman useammin. Hän on mulle se luottohenkilö jonka tiedän pysyvän vaikka mitä tapahtuisi, koko lopun elämäämme. Ja tähän ei edes verisukulaisuus vaikuta! Toiseksi kaasoksi valitsin hyvin tärkeäksi ystäväksi muodostuneen noin kuusi vuotta sitten tapaamani henkilön, jolla on aika samanlainen elämäntilanne jossa itse elin ennen kuin tapasin mieheni. Meillä on juttu alusta asti luistanut ja tuntuu että ymmärrämme toisiamme täysin. Hän on aika kovia elämässään kokenut ja hänen on erittäin vaikea näyttää tunteitaan. Joten "viimeinen niitti" valinnalleni tuli kun hän jokin aika sitten julkisella paikalla erään keskustelun päätteeksi itki kertoessaan kuinka tärkeäksi ihmiseksi olen hänelle tullut eikä hän kestäisi jos menettäisi minut. Tiesin heti että olen tehnyt oikean ratkaisun. Miehelläni on bestmaneina kaksi lapsuuden ystäväänsä jotka ovat molemmat olleet meidän molempien mielestä ainoat vaihtoehdot. Aivan ihanaa on ollut se, että molemmilla kaikki valitut ovat riemusta hihkuen ottaneet tehtävänsä vastaan, joten tiedämme myös ettei tarvitse hetkeäkään epäillä kiinnostaako heitä näissä häissä avustaminen. Ainoa ongelma mikä on tullut vastaan on kaasojeni nirsous asujen suhteen. Kauhea taisto siitä minkälainen kaasojen puvun tulisi olla ja he kun haluaisivat kaikkea muuta mitä itse toivon. Mutta ehkä me selviämme tästä vastoinkäymisestä!

Hui miten jännää, että ekat viistoistaset pääsee jo ihan kohta oikeasti vihille!

Tilannepäivitys: Nyt on mies kosinut! Voi ihan virallisesti alkaa suunnittelupuuhiin.