Natte-15

Nyt tulen tänne totisesti syömään sanani! Meille tulee booli! Äitini sai ympäripuhuttua. Äitini kun järjestää pitopalvelustaan meille ruoat niin pakkohan häneltäkin oli tätä booliasiaa kysyä ja listasi kyllä niin hyvät perustelut etten voinut kieltäytyä. Budjetinkin kannalta niin hyvä vaihtoehto. Ja muutama kohta listasta taas check. 1. Mies suostui perustelujeni (ja pienen ahdistuneen itkun tirauksen) jälkeen hoitamaan sen aikuisrippikoulun jotta kirkkohäät saadaan 2. Vieraslista on vihdoin valmis Nyt kortteja tekemään...

Meillä hakusessa sellainen 30-40 (?) luvun "talonpoikaistyyli". Suorat housut, kauluspaita, liivi, rusetti, henkselit... Maanläheisiä värejä ja tehosteena syyshäihin jotain kirkkaan oranssia. Bestmaneille ja sormuspojalle samaa tyyliä.

Täytyypä tulla tällainen jälkikäteinen purkaus tänne tekemään aiheesta. Anoppi oli ihan onnesta sekaisin kun kuuli kihlauksesta, itki onnesta ja halaili. Kuitenkin kun kyseltiin jokin aika sen jälkeen hänen puolen suvun osoitteita kutsuja varten hän ihmetteli että mitäs juhlia varten. Totesin hieman hämmentyneenä että häitä varten. Hän kovaan ääneen aidosti kummastuneena alkoi kyselemään että joko sitä nyt jo tarvitsee ruveta miettimään? Ei ollut ajatellut että me häitä... Me olemme aikuisia päälle kolmenkymmenen olevia ihmisiä, ei ole mikään pikakihlaus vaan yhteisiä vuosia on jo takana, meillä on yhteinen omakotitalo ja 10v lapsi. Ihanko tosissaan hän kuvitteli että tämä nyt vain on kihlaus eikä tarkoituksena ole mennä naimisiin? Olen koittanut pitää suuni supussa tästä aiheesta mutta harmittaa kyllä vietävästi tuollainen kelkan käännös!

Buffetruokailu, morsiusparilla joko oma pöytä tai mahdollisesti kaasojen ja bestmanien kanssa. Missä järjestyksessä ruoka kuuluu hakea? Morsiuspari tietysti ensin, mutta voiko kaasot ja bestmanit hakea seuraavaksi vai onko se suurikin etikettivirhe? Kuuluuko perheen hakea ensin ja sitten vasta muut? Vai ohjeistaako esim seremoniamestari pöytiä järjestyksessä noutamaan ruokaa? Voihan hämmennys...

Hauska idea Pöms tuo viinaksien lipittäjien mahahappojen lantraaminen alkoholittomalla boolilla! Meille ei tule boolia ollenkaan. Miten mä olen aina ajatellut että booli on kotibileiden juttu? Olin ihan ihmeissäni kun tulin tänne foorumille ensimmäisiä kertoja lukemaan ja törmäsin tuohon booliin. Piti taas kilauttaa kaverille (sisolle) pitopalveluun ja hän jälleen kerran valisti tätä antibridea että juuu kyllä häissä boolia yleensä on tarjolla... Aijaaa..?? No jokatapauksessa... Meillä on baari ja baarimikko ja kaikkea viinaa ja lantrattavaa niin tehkööt mitä lystäävät. Tai sitten jätetään se pois jos tuntuu ettei raha riitä. Siinä tapauksessa vain viinitarjoilu ja avecit kahvin kanssa. Me ei oikein olla vielä päästy tähän viinavaiheeseen. Edelleenkin odotan vieraslistan vahvistusta rakkaalta tulevalta aviomieheltäni. Ja toinen kiva pikku yllätys tässä. Mies tuossa yksi päivä vähän siihen suuntaan että jos hän ei sittenkään kävisi sitä aikuisrippikoulua. Hän ei kuulu kirkkoon, ei ole koskaan kuulunutkaan, mutta itse oli ehdottomasti kirkkohäiden kannalla kun minä ehdotin siviilivihkimistä paikan päällä. Nyt kun kaikki on lyöty lukkoon ja kirkko varattu hän päättääkin ettei ehkä jaksakaan. Mun taas pitää pidätellä ärräpäitä! En halua mennä maistraatissa etukäteen naimisiin koska sormuksissa on jo vihkipäivä ja olen asennoitunut siihen että pääsen vihille kirkossa jonka maalla minulle niin tärkeät isovanhempani lepäävät. Ei olisi mitään hyötyä käydä hakemassa kirkollista siunausta siellä, vaan samantien sitten siviilivihkiminen paikan päällä. Ja koska tuo paikka on kaikille vieraille sekä meille kaukana ja vielä superkallis meidän budjettiin, tuntuisi ihan turhalta ylipäänsä mennä siellä naimisiin, vaan samantien sitten jossain helpommassa paikassa. Oli pakko sanoa miehelle että nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa vähän nähdä vaivaa näiden häiden eteen että mars sinne rippikouluun! Saapa nähdä miten tässä käy?

Tervetuloa uudet mukaan ketjuun! PaRe89; en edes tiedä miten itse suhtautuisin jos en löytäisi juhlatilaa jolle sopisi oma haluttu päivämäärä. Jotenkin olen ajatellut että se mikä on päätetty pitää ja tunne olisi varmasti aika kuohuttava jos joutuisin sitä muuttamaan. Oliko miehen veli muuten päättänyt hääpäivänsä ennen vai teidän jälkeen? Meillä aloitettiin vihdoin STD-korttitehdas ja liukuhihnatyönä väänsin eilen omasta mielestäni ainakin satakunta korttia kasaan. Tänään innoissani niitä kaivoin painon alta aamulla hypisteltäväksi ja siellä oli kuusi valmista korttia! KUUSI!! Oikeasti meinasin saada itkupotkuraivarit. Oikeastaan nekään eivät ole valmiita, vaan niihin pitää vielä solmia juuttinarua ympärille ja sen vääntäminen kauniisti rusettiin on aika homma. Yhteen korttiin sen tein ja meinasi loppua usko kesken. Vielä olisi viitisenkymmentä edessä. Jonka jälkeen olisi viralliset kortit... Huoh! Kutsulistakaan ei ole vielä kokonaan valmis.

Minä sain varmistuksen esimieheltä kesäloman pilkkomisen kolmeen osaan niin että saadaan kaikki häihin liittyvät jutut ja häämatka järjestettyä halutulla aikataululla. Nyt vaan varailemaan matkoja ja sen sellaista kivaa pientä...

Tipzilla sepä se, kun ei olla enempää mietitty! Oon ihan pää pyörällä tän homman kanssa nyt enkä tiedä miten kaikki pitäisi järjestää. Kun vuorokaudessa ei vaan ole tarpeeksi tunteja!

Huoh! Tätä minäkin olen pelännyt. Nyt se aikataulun tiukkuus alkaa vasta kongretisoitua. Jotenkin me ollaan vaan suunniteltu niin pääpiirteisesti ja ajateltu että kyllä kaikki hoituu... Onneksi kampaaja ja meikkaaja ovat tuttuja niin voivat varmasti tulla jo aikaisemmin laittamaan kaasot kuntoon. Jos sen 2,5h jättäisi sitten pelkästään mun laittautumiselle? Kuvaajan nyt ei tarvitsekaan kuvata muiden valmistautumista kuin mun! Täytyykin ottaa ihan suunnittelupalaveri miehen kanssa tuosta loppupäivän kulusta. Ei tässä auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kynällä luomaan paperille kongreettista aikataulutusta päivälle.

Magicwombat meillä ihan sama homma! Sulhanen ehdottomasti haluaa nähdä vasta alttarilla joten kuvat otetaan vihkimisen jälkeen. Ja meillä vihkiminen myös 15.00. Meillä ei ole mitenkään mietitty sitä koska lapsivieraat lähtee mutta yleensä nyt yhdeksän aikoihin on se viimeistään että mukelot saa järkevään aikaan nukkumaan. Me mietittiin, että jos vihkiminen on kolmelta niin siellä otettaisiin muutama yhteiskuva kirkon edessä ensin ja ehkä neljältä oltaisiin juhlapaikalla? Siinä otettaisiin ensin tervetulomaljat ja onnittelut niin ehkä viiden aikaan olisi viralliset kuvat julapaikalla?? Vieraille on järjestetty ohjelmaa ja juotavaa kuvausten ajaksi. Sitten kuuden aikaan olisi ruokailu? Mulla on vaan sellainen olo että tuo on ihan haaveilua keritä tuossa aikataulussa. Ja syyskuun puolivälissä häät... Apua, milloin tulee pimeä? Ettei vahingossa venytetä kuvauksia hämäräntuloon! Sama ahdistus aamun aikataulutuksessa. klo.12 tulee kuvaaja, kampaaja ja meikkaaja hotellille. Ja puoli tuntia pitää varata matkaan kirkolle. Ehtiikö 2,5h valmistautua minä plus kaksi kaasoa?

Munkin mielestä hyvä idea tuo päivämäärät korttiin. Onpahan ainakin erilainen mitä kaikilla muilla ja yllättävän paljon ihmisiä yleensä kiinnostaa muistella milloin mikäkin on tapahtunut. Sehän saattaa häissäkin kirvoittaa keskustelua pöytäseurueissa. Itse sain vihdoin ja viimein loputkin korttitarpeet hankittua ja askartelu voi vihdoinkin alkaa! Tosin me ei vieläkään miehen kanssa olla saatu vieraslista asiaa etenemään, joten en tiedä miten monta kutsua tarvitaan, mutta eiköhän sekin tässä jossain kohtaa. 40-50 kutsua joka tapauksessa tarvitaan joten tuohon aikaa vierähtää tovi. En tajua miten saan kaiken tehtyä ennen ystävänpäivää, koska silloin oli std:t tarkoitus olla sukulaisilla postilaatikossa?

Olin aina pitänyt itsestään selvyytenä ottavani tulevan mieheni nimen, mutta viime aikoina olen potenut jonkinmoista kriisiä aiheesta. Itselläni on kansainvälinen Suomessa hieman erikoisempi nimi ja miehellä Ruotsalainen etunimi mutta mutta... Maailman tavallisin SUOMALAINEN sukunimi!! Olemme kumpikin suomenruotsalaisesta perheestä ja mieheni on saanut suomalaisen isänsä sukunimen. Hän itse on oikein tyytyväinen tähän, mutta koen hänen sukunimensä vieraaksi. Paljon mieluummin ottaisin vaikka hänen äitinsä puolen kauniin harvinaisemman ruotsalaisen sukunimen joka sopisi mielestäni täydellisesti etunimeni kanssa. En kuitenkaan ajatellut siitä ottaa mitään ongelmaa vaan uskon tottuvani nimeen ja tarkemmin ajateltuna sitä harvemmin tulee käytettyä nimeään missään etunimi-sukunimi puheella. Sitä aina käyttää tietyissä tilanteissa vain etunimeään tai vain sukunimeään mutta harvemmin molempia yhdessä. Ne harvat tilanteet eivät saa olla esteenä nimen muutokselle. Itselleni miehen nimen ottamisella on tärkeä symbolinen merkitys ja tiedän että miehelleni se on vielä tärkeämpi asia joten otan mieheni nimen vaikka en siitä niin kovin pitäisikään.

Meille on tulossa näillä näkymin täysin kylmä menu. Ruokaisten salaattien sekä perinteisten kylmien kala- ja äyriäistarjottavien lisäksi on tapastyylisiä pikkupurtavia mm. marinoituja oliiveja ja sieniä, melonia ja ilmakuivattua porsaanfileetä (Lomo) ja kylmää paahtopaistia ja tietysti valikoima leipiä ja runsaasti juustoja, sekä itse ruokaan, että jälkiruokana. Kakkuna meillä on juustokakku. Joten kaikin puolin kevyt mutta täyttävä menu on suunnitelmissa. Lisäksi erikoisruokavalioiden runsauden takia kummassakin suvussa päädyimme täysin laktoosittomaan ja gluteenittomaan tarjoiluun vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (mm.leipä). Kaipaisin mielipiteitä kylmästä menusta ja lisäehdotuksia tarjottaviin. Heittäkää ilmoille villitkin ideat. Emme halua, että kukaan vieraista jäisi vahingossakaan nälkäiseksi.

Molempikätisenä vastaan, iän myötä oikeakätisyys on selvästi se vahvempi, mutta voin esim kirjoittaa vasemmalla kädellä joten sen käyttö tuntuu monissa tilanteissa lähes yhtä luonnolliselta kuin oikeankin. Huomaan sormuksen välillä kolhiintuvan esim töiden tekemisen yhteydessä, mutten usko että normaalin elämän kulutus on oikeastaan kiinni siitä kumpi kätinen on. Sitä huomaamattaan käyttää sitä heikompaa kättä ihan yhtälailla aika moneen asiaan päivän mittaan. Lisäksi heikompi käsi on usein se johon tuetaan asioita ja painoa ja vahvalla kädellä ohjataan toimintaa, joten on myös paljon tilanteita jossa heikompaan käteen kohdistuu kovempi rasitus ja kulutus. Enemmän olisin tapauksessasi huolissani punakullan pehmeydestä, koska titaani syö pehmeämmän materiaalin viereltään puhki.

Hui en edes uskalla ajatella kuin paljon mua tulee jännittämään lähempänä! Sanoin sulkillekin että joku saa varmaan kantaa mut alttarille kun jalat ei kanna enkä varmaan pysty itkultani edes vastaamaan papin kysymykseen. Vaikka toisaalta on hyvä kun melkein te kaikki olette avioitumassa ennen meitä niin saan lukea ihania häätarinoitanne tässä vuoden mittaan ja samalla ikäänkuin virittäytyä tunnelmaan. Tai sitten se vain pahentaa mun jännitystäni...

Aloitan siitä mistä en tiedä kumpaan ryhmään kuuluu, eli ruoka. Haluamme hyvää laadukasta ruokaa, tarpeeksi paljon, tarpeeksi vaihtoehtoja. Meille tärkeää on myös se, ettei kenenkään tarvitse miettiä mitä voi syödä ja mitä ei. Kaikki on laktoositonta ja gluteenitonta ja meille tärkeänä luomua. Tämän pystyy toteuttamaan äitini pitopalvelu. Hän tarjoaa tämän häälahjana, joten rahallisesti pihistämme erittäin paljon, laadullisesti panostamme sitäkin enemmän. Meillä ensisijassa panostetaan: -Juhlapaikka; Mulla oli vain muutama vaihtoehto juhlapaikaksi, onneksi sulhanenkin tykkäsi. Ruokapihistyksen takia pystyimme panostamaan enemmän saadaksemme unelmiemme hääpaikan. Upea juhlakartano jossa on mietitty käytännöllisyyttä ja viihtyvyyttä ja upeat tilukset ympärillä jolloin hääkuvat saadaan upeissa maisemissa. Tärkeänä pidimme myös pitopalveluyrittäjä- ja ravintolan omistaja äitiäni jonka ei tarvitse katsella omaa työpaikkaansa, vaan pääsee täysin uuteen ympäristöön oikeasti juhlimaan. -Valokuvaus; Muistot ovat todella tärkeitä meille. Halusimme paljon laadukkaita kuvia ilman pelkoa siitä, että halpa harrastelijakuvaaja pilaa puolet. Meille tulee 2 valokuvaajaa ikuistamaan päivän aamun valmistautumisista puoleen yöhön asti. -Sormukset; Emme ole koruihmisiä, kumpikaan meistä ei koskaan käytä mitään koruja. Joten nämä ainoat korut joita tulemme koko loppu elämämme käyttämään saavat ollakin hieman arvokkaampia. -Morsiamen puku; Menen vain kerran naimisiin, joten voin siihen hieman panostaakin. Normaalisti olen todella pihi enkä juuri koskaan osta itselleni uusia vaatteita. Lisäksi vihaan shoppailua! Mutta lähinnä nirsouden takia asennoiduin alusta alkaen siihen, että kun joku sykähdyttää, siitä olen valmis maksamaan sitten vähän enemmänkin. -Hääyö; Sain tämänkin järjestettyä -60% hintaan joten meneekö pihistelyn puolelle? Tosin tiesin haluavani juuri tämän kyseisen upean huoneen saunalla ja kylpyammeella. Tämä on varattuna minulle ja kaasoille häitä edeltäväksi yöksi ja hoteli laittaa hääyökuntoon juhlapäivän aikana joten spesiaalia vielä meille mieheni kanssa hääyöksi. -Häämatka: Sen me teemme vain kerran, joten haluamme sen ehdottomasti olevan once in a lifetime experience kaikilla herkuilla! Meillä taas pihistetään: -Morsiamen asusteet; En koskaan halunnutkaan huntua, tiaaraa yms härpäkkeitä. Hyvin yksinkertainen linja pidetään. Muutama kukka hiuksiin ja mahdollisesti mummini perintohelmet kaulaan. -Sulhasen puku vuokrataan. -Kukat; Näillä näkymin ainoat kukat tulevat olemaan morsiuskimppu, vieheet ja kukat hiuksissani. -Musiikki; Meille ei tule livebändiä vaan soittolista spotify:stä ja mahdollisesti tuttu dj loppuillaksi. -Juhlapaikan koristus; Suurin osa koristeista tulee juhlapaikalta tai äitini ravintolasta. Se mitä tarvitsee ostaa on kynttilää yms suht halpaa. -Hääauto; Me kuljemme omalla autolla.

Nostellaan aihetta jotta joku Paraisten kirkossa viime vuosina vihitty toivottavasti huomaisi...

Aaah autuutta. Me olemme vihdoin päättäneet päämusiikit Meidän piti eilen katsoa korttijuttuja ja sitä vieraslistaa, mikä meillä on näköjään ihan ikuisuusprojekti, mutta päädyttiin kuuntelemaan biisejä. Ukko vielä yllätti kertomalla että on jo tehnyt soittolistaa häitä varten. Nyt meillä valittuna "the häätanssi" ja kirkon sisääntulo- ja poistumismusiikki. Sekä omat valinnat ja kirkon ne perinteiset urkuvaihtoehdot mikäli kanttori ei suostu soittamaan jollain soittimella halumiamme biisitoiveita (niitä kun en voi kelpuuttaa uruilla). Nyt mun pitäisi vielä opetella käyttämään spotifytä jotta osaisin omiakin biisitoiveita kaivaa sieltä listalle.

Hyvä pointti! Mun puvussa nimittäin saumat on piilotettu luiden yhteyteen. Ja rintamusasiaa en lautana osaa huomioida ollenkaan!

Me ollaan myös menossa Virosta hakemaan juomat. En kauhean tarkkaan ole seurannut noita lakimuutoksia, mutta esim juhlapaikan varaustodistuksella pitäisi onnistua isompi määrä ilman mitään ihmeempää. Laskin jonkin juomalaskurin avulla että nippanappa mun avioinnin mukaan saisi sen määrän tuoda autolla mitä me oltiin ajateltu. Aika tiukoiksi tuntuvat menevän nuo rajoitukset nykyään näissä. Ja pitääpä muuten muistaa lisätä ne Tallinnan matkankin kulut tuohon budjettiin! Nyt siinä on vain ne juomat.

Meillä enempää miettimättä meni aika tasan 50/50 ja kavereiden osuus häävieraista on noin 10%. Meillä on molemmilla aika isot suvut joten jopa lähisukua jouduttiin karsimaan aika reippaalla kädellä ja kavereita sitäkin raaemmin. Lopullinen vieraslista ei tosin ole vielä ihan valmis, mutta tuskin ihan kauheasti tästä tulee enää muuttumaan. Juhlatila ei rajoita vieraiden määrää, mutta muut syyt painaa meillä sen verran että halutaan pitää vierasmäärät inhimillisinä ja sadan kieppeillä pyöritään nyt.

En aijo hankkia heittokimppua, mutten tiedä heitänkö omaanikaan? En sitä silti aijo säilyttää. Katson tilanteen mukaan tarvitseeko kimppua ruveta viskelemään, emme ihan ole näiden perinteiden suurimpia ystäviä mieheni kanssa. En näe mitään syytä ruveta kuivattelemaan kimppua ja säilömään sitä kotona jossain pölyyntymässä. Ja luultavasti joku meidän eläimistä kävisi siihen kuitenkin käsiksi jossain vaiheessa ja sitten olisi kukkasilppua ympäri taloa! Ei kiitos meille tätä.

Mulla pyöri mielessä samainen ongelma kun pukuani olin ostamassa. Olin aina ajatellut haluavani nyöritetyn puvun, mutta päädyinkin silti vetoketjulliseen. Myyjä neuvoi, että mun treeni ja kilojenkaristus suunnitelmalla ostaisin vetoketjullisesta versiosta kokoa pienemmän, kuin mitä sovitin ja nyörillisestä vielä yhtä kokoa pienemmän, koska säätövaraa on silloin enemmän. Toki myös mielipidekysymys haluaako nyörityksen näkyvän selvästi vai olevan ikäänkuin ihan täysin kiinni. Vaikuttaakohan puvun malli jutenkin? Luulisin että ei, mutta kysyisin varmaan vielä joltain myyjältä liikkeestä. Sitten pitää ottaa huomioon myös kokotaulukko valmistajalla, ne ei aina kulje yksiin niiden kokojen ja nimenomaan koon pienenemisen suhteen kuin mihin ollaan perus henkkamaukoissa ja seppälöissä totuttu. Mutta siis itse ostaisin pienemmän koon nyöritettävässä puvussa koska on säätövaraa ja nyörityksen saa silloin kauniisti esille.

Voi ei, tosi kurjaa! Toivottavasti aika kultaa muistot ja mieli paranee etkä ainakaan hääpäivänä muistele tuota asiaa. Mutta itse kyllä jossain vaiheessa ottaisin polttariporukalle puheeksi, että ajattelivatko he hetkeäkään minkälainen ihminen sinä olet ja minkälaisia asioita oikeasti haluat ja toivot, kun he järkkäsi sulle tuota päivää. Muista, että he joutuvat myös elämään sen asian kanssa lopun elämää, että onnistuivat pilaamaan sulta ihanan päivän aivan kamalaksi, jos vain kerrot sen heille. Nyt järjestät itsellesi jonkun ihanan hemmottelupäivän polttaripäiväksi. Vaikka kotona, kasvonaamio, lempiruokaa, hyvä leffa vuokralle ja lasi viiniä illaksi. Jos ei muuten niin sitten itse tehtynä eikö niin?

Miten polttarit meni? Ilmeisesti et ollut kovin tyytyväinen? Mitä jäit kaipaamaan?