Minette

Kuvan on nähnyt ainakin. En pidä erityisesti väliä sillä, näkeekö ennen häitä vai ei. Joka tapauksessa näkee mut täydessä tällingissä jo ennen vihkimistä valokuvauksessa.

Uskoisin, että paikallisilta talleilta voisi kyselyn ainakin aloittaa. Jos he eivät itse hevoskyytejä järjestä, niin saattavat kuitenkin tietää, keneltä kannattaisi asiasta tiedustella.

Tuohon Tauskin Sinä vain -kappaleeseen löytyy nuotit kirjasta SUOMIPOPIN helmiä 5 : Lauluja Paratiisista Satukirjan sankariin (2008). Itse en ole vielä saanut kirjaa käsiini, joten en osaa sanoa, kuinka hyvät nuotit ovat.

En pidä kihlaa aina sormessa. Sormuksen otan normaalisti aina yöksi pois, samoin esimerkiksi tiskatessa, leipoessa ja suihkuun tai saunaan mennessä. Vihkin kanssa aion toimia samoin.

Tässäpä todellakin taas yksi hyvä syy, miksi mennä valokuvaan ennen vihkimistä. Mä olen nuorempana aina ihmetellyt, miten äiti aina vetistelee kaiken maailman juhlissa, mutta musta on tullut (ja edelleen tulossa) aina vaan enemmän tällanen vollottelija. Kavereiden häissäkin on alkanut kyyneleet valua viimeistään silloin, kun sisääntulomarssi alkaa soida. Toisaalta mä elättelen toiveita, että kävisi niin kuin äidille aikanaan, että ainoat häät, joissa hän ei ole itkenyt ovat olleet omat häät. Mutta sehän nähdään sitten syksyllä.

Häissä, joissa olen ollut vieraana, on ollut melko yksinkertaiset koristeet. Esimerkiksi joitain ruusunterälehtiä, muutamia tuikkuja tai kynttilöitä. Ohjelma/menukortit ja paikkakortit ovat jääneet mieleeni. Pöytäkarttoihin on tullut kiinnitettyä huomiota. Joissain häissä oli todella pienellä fontilla kirjoitettu istumajärjestys, josta oli hankala löytää omaa paikkaansa. Tärkeintä pöytien koristelussa on mielestäni se, että niitä ei ole ahdettu liian täyteen kaikenlaista. Tietyt värit, kuviot tms. eivät minua ärsytä. Kiinnitän häissä eniten huomiota morsiuspariin ja heidän pöytäänsä ja sen koristeluun. Tässäkin vähemmän on mielestäni ollut enemmän. Minusta on ollut hienoa, että morsiusparin pöytä erottuu muista pöydistä jotenkin. Yleensä esim. tuolit ovat olleet erilaiset kuin muilla. En tiedä, kuuluko tämä vielä tähän koristeluun, mutta sanotaan nyt kuitenkin. Esillä olevat valokuvat tai valokuvakansiot tms. ovat mielestäni olleet mukava lisä häissä. Esimerkiksi serkkuni häissä oli seinälle tehty kuvakollaasi morsiusparista.

Minä varasin, koska häitä vietetään mun kotipaikkakunnallani. Keväällä aion myös ottaa yhteyttä pappiin, jonka haluaisin vihkivän meidät.

Kyllä me ollaan aika hyvin kaikille asiasta kiinnostuneille häistä kerrottu. Niin on kyllä meidän ystävätkin tehneet ennen meitä. Itsekin oon tykänny siitä, että tietää tällaisista tärkeämmistä juhlista aiemmin, niin ei tule suunniteltua matkoja tms. sitten samalle päivälle. Ei siis olla varsinaisesti hys hys, muttei mielestäni ihan hulluna ympäriinsäkään kailoteta.

Morsiamen eli minun kotipaikkakunnallani. Saadaan juhlia rauhassa maalla. ;D

Mäkin täällä pähkäilen samaisen ongelman kanssa. Mulla ei ketään erityisen läheistä ole, jota pyytäisin. Eräs varteenotettava kaveri on itsekin menossa naimisiin ensi vuonna, joten en oikein tiedä, pyytäisinkö häntä. Toinen vaihtoehto on siskoni, mutta tällä hetkellä ainakin tahtoisin hänen olevan paikalla nimenomaan siskonani. Kaason haluaisin lähinnä tuekseni sekä mahdollisesti pukukierrokselle mukaan ja tämän halutessa myös koristeita ym. miettimään ja väsäämään. En sitten tiedä, pitäisikö pyytää molempia. Jotenkin olen vain ajatellut, että mulla olisi vain yksi kaaso. Onneksi häihin on vielä se vuosi aikaa, niin ehdin vielä tätäkin asiaa miettimään.