Minette

Minulla on myös vain hyvää sanottavaa Andreasenin palvelusta. Vihkini on melko tavallinen, kanavaistutuksella tehty rivitimanttisormus. Minulla oli etukäteen aika tarkkaan mielessä, millaisen sormuksen haluaisin ja niitä olimme jo käyneet muuallakin katsomassa. En vain mistään valmismallistosta löytänyt juuri sellaista sormusta kuin halusin. Andreasenin eräästä mallista muokattiin sormuksen leveyttä ja korkeutta säätämällä kihlaani sopiva sormus. Vastaavilla kivillä (9x0.05W/VS) tuskin olisimme mistään valmismallistosta löytäneet sopivaa sormusta yhtä hyvin meidän budjettiin sopivaan hintaan. Työn jälkeen olen ollut todella tyytyväinen. Haluan vielä kertoa, että sormuksen kävimme tilaamassa vasta noin kuukautta ennen häitä. Sormus valmistui kolmessa viikossa, joten viikkoa ennen saimme sen itsellemme. En suosittele tekemään näin varsinkaan yleisimpien hääkuukausien aikana. Meidän häämme olivat viime lokakuussa ja syyskuun alussa siis kävimme sormuksen tilaamassa, jolloin kesän pahin ruuhka oli jo ohi.

^ Me kysyttiin samaisesta syystä suoraan papilta, olisiko mahdollista saada englanninkielinen vihkitodistus. Hän kirjoitti sen itse, tulosti seurakunnan viralliselle paperille ja laittoi leiman ja allekirjoituksen. Kelpasi hotellilla hyvin. En kyllä tiedä, auttaako tämä teidän tilannetta yhtään.

Black Parrotissa käytiin katsomassa auringonlaskua parina iltana. Sieltä se näkyi todella kauniisti. Huoneista en sieltä osaa sanoa oikein mitään, mutta Coco de Merin huoneeseen oltiin tyytyväisiä, joten kuvittelisin siellä Black Parrotissa olevan vähintään yhtä hyvät tilat. Aamiainen oli 7.30-10.00 ja illallinen 19.30-22.00.

Olin ihan varma, että itkisin kirkossa, mutta eipä niin käynytkään! Kirkossa kyllä oli sellaiset tunteet pinnassa, etten koskaan aiemmin ole sellaista kokenut. Aivan mielettömän onnellinen tunne. Kyllä minulla siellä jonkin verran kostui silmät sitä en kiellä, mutta jostain kumman syystä säästyin silti kyyneliltä. Tuosta hymyilemisen yrittämisestä on pakko sanoa sen verran, että alttarille kävellessä tein kaikkeni, että hymyilisin, mutta se tunne, joka silloin valtasi, oli jotain niin uskomatonta, että vaikka kuinka yritin pinnistellä, niin kasvojen lihakset eivät vain tuntuneet toimivan niin kuin halusin. Eipä ole sellaistakaan koskaan ennen tapahtunut.

Yritän nyt jotain ainakin raapaista tähän meidän häämatkasta. Jospa siitä joku saa jotakin uutta tietoa irti. Matkan varasimme Mr. Travelin kautta. Aloitetaan siitä, että kaikille Seychelleille tuleville jaettiin jo lentokoneessa ns. Visitor's Permit -hakemukset. Minä tai mieheni emme ole lentäneet aiemmin Euroopan ulkopuolelle, joten tämä oli meille ihan uusi juttu. Tuo lupa (luonnollisesti) annettiin passin tarkastuksessa virkailijalle. Mr. Travelin yhteistyökumppanina toimi (ainakin meidän tapauksessa) paikallinen matkatoimisto Mason's Travel. Tästä meillä ei ollut tietoa ennen kuin meitä puhutteli joku lentokentän edustalla ja kyseli, matkustammeko jonkin matkatoimiston matkalla. Meidät ohjattiin Masonin pisteeseen, jossa Suomesta saamamme paperit vaihdettiin heidän omiinsa. Siitä matkamme jatkui matkatavaroiden kanssa Seychellien sisäisten lentojen terminaaliin. Lensimme Mahélta Praslinille, jossa vietimme ensimmäiset neljä yötä. Lento tapahtui pienellä 20 paikkaisella lentokoneella, joka ainakin minulle oli melkoinen kokemus. Nähtiin ihan suoraan ohjaamoon. 15 minuuttia kesti lento saarelta toiselle. Kentällä meitä oli taas vastassa Masonin henkilökuntaa. Praslinilla asuimme Coco de Mer -hotellissa. Hotellilla meitä vastassa oli ensin joku hotellin henkilökunnasta, joka hoiti sisäänkirjautumisemme. Mitään ei tarvinnut itse tehdä, kunhan tarvittavat dokumentit annoimme virkailijalle. Saimme vain rentoutua meille tarjottujen juomien kanssa. Coco de Mer -hotellissa oli käsitykseni mukaan noin 60 huonetta. Huoneestamme oli oikein mukava näkymä suoraan merelle ja muutoinkin olimme todella tyytyväisiä huoneeseen, joka oli erittäin tilava. Meillä oli tässä hotellissa puolihoito, jossa illallinen oli joka ilta vaihtuvasta buffetista. Ruoka oli mielestämme todella hyvää. Juomista piti maksaa erikseen. Praslinilla kävimme yhdellä Masonin järjestämällä retkellä kansallispuisto Vallee de Maissa (40 € / hlö). Praslinilta olisi ollut mahdollista tehdä koko päivän kestävä retki muutamalle lähellä sijaitsevalle pienemmälle saarelle, jonka hinta olisi ollut 115 € / hlö. Emme kuitenkaan tehneet tuota retkeä, vaikka se olisi kyllä ollut varmasti hieno. Meidän ajoitukseen tuo retki vain ei oikein sopinut. Hotelli järjesti myös asiakkailleen ilmaisen patikointiretken sekä kuljetuksen todella kauniille Anse Lazio -rannalle. Näihin oli muistaakseni mahdollisuus joka arkipäivä. Praslinilla ollessa emme vaihtaneet lainkaan paikallista rahaa. Ihan hotellin lähellä ei mielestämme ollut esim. kauppaa, johon sitä olisi voinut tarvita. Tosin jos on innostunut käyttämään paikallisia busseja, niin niihin tarvitaan rupioita. Me tosin emme kokeneet sitä tuon vierailumme aikana tarpeelliseksi. Neljän yön jälkeen lensimme takaisin Mahélle, jossa asuimme Le Meridien Barbarons -hotellissa. Tämä oli huomattavasti isompi hotelli kuin hotellimme Praslinilla ja myös kalliimpi. Esim. olut maksoi Coco de Merissä 3 € ja Barbaronsissa 5,50 € baarissa. Barbarons veloittaa minibaarihinnoissaan aika hyvän ekstran vielä, sillä minibaarissa sama olut olisi maksanut 6,60 €. Mutta tämän jälkimmäisen hotellin ihan lähellä oli pieni kauppa, josta me kävimme hakemassa juomia. Esim. tuo samainen olut maksoi siellä noin euron. Mahella vaihdoimme hyvin pienissä erissä euroja rupioiksi, yhteensä taidettiin vaihtaa 15 €. Niitä käytetimme lähinnä busseissa, sillä kaupoissa kaiken pystyy maksamaan myös euroissa. Ja ainakin tuossa meidän lähikaupassa se tuntui olevan jonkin verran kannattavampaakin kuin rupioilla maksaminen. Paikallisilla busseilla seikkailimme itse pääkaupunki Victoriaan ja takaisin yhtenä päivänä. Toisena päivänä kävimme vielä yhdellä suositellulla rannalla. Kertalippubussissa maksoi 3 rupiaa, mikä on vähän alle 30 senttiä euroina. Hotelleillien kautta pystyy myös vuokraamaan auton, jos sillä matkustaminen tuntuu mukavammalta. Meille sopi kuitenkin nuo muutamat hassut kerrat se, että ajoimme bussilla. Bussikyyti kapealla ja mutkaisella ja erittäin mäkisellä tiellä oli myös melkoinen kokemus. Olimme kumpikin välillä sitä mieltä, että ei tarvitse mennä Linnanmäelle tai Särkänniemeenkään, kun siellä sai niin hyvän kyydin. Ei se oikeasti ollut ihan niin kauheaa, mutta kyllä välillä hiukan jännitti, kun toisella puolella näkyi melko suuri pudotus, eikä kaidetta ollut juuri nimeksikään. Mahélla teimme yhden Masonin järjestämän retken. Lähdimme hotellilta aamulla puoli yhdeksän maissa, josta oli ensin kuljetus saaren toiselle puolelle satamaan. Satamasta lähdimme noin 30 turistin ryhmän kanssa veneellä merelle. Mukana oli opas joka kertoili meille samalla saarista ja Seychellien luonnosta muuten. Tästä veneestä nousimme meripuistossa laivaan, jossa oli lasipohja. Katselimme koralleja ja kaloja pohjan läpi oppaan esitellessä erilaisia kaloja. Tuon katselun jälkeen halukkaat saivat vielä mennä snorklailemaan meripuiston alueelle. Retken hintaan kuului kaikki välineet, jos niitä ei ollut itsellä. Snorklailun jälkeen meidät vietiin katamaraanille, jossa tarjoiltiin lounas, juomat piti maksaa vielä itse paikallisella valuutalla. Loppu iltapäivä vietettiin katamaraanilla, josta pääsi vielä uimaan, jos halusi. Teimme myös pienen kiertoajelun katamaraanilla ja lopulta palasimme takaisin satamaan joskus puoli viiden maissa, josta oli jälleen kuljetus takaisin hotellille. Maksoimme tuosta retkestä 90 € / hlö ja se oli kyllä ehdottomasti sen arvoinen. Voisin kuvitella, että se koko päivän kestävä retki Praslinilta olisi ollut vastaavasti hintansa väärti. Halpaa ei voi todellakaan sanoa Seychelleillä olevan, emmekä me sitä ainakaan odottaneetkaan. Alkoholilliset drinkit maksoivat kummassakin hotellissa vähintään 8 euroa. Limut sen sijaan olivat mielestäni ihan järkevän hintaiset, suunnilleen Suomen hintatasoa.

Me emme antaneet huomenlahjoja. Häämatka on meidän yhteinen huomenlahja.

Erittäin tyytyväinen olen. Mielestäni sopii oikein kauniisti kihlani viereen, jopa täydentävät toisiaan.

Yritin kyllä kovasti, mutta alttarille kävely oli niin tunteikas hetki, ettei siitä meinannut tulla mitään.

Olimme hääyön kylpylähotellissa. Aamulla kävimme ensin sviittimme saunassa löylyissä, jonka jälkeen kävimme aamiaisella. Kävimme myös kylpylän puolella löhöilemässä porealtaassa. Iltapäivällä menimme auttamaan juhlapaikan siivouksessa ja pakkasimme samalla mukaamme häälahjat. Haimme vielä koiran hoidosta ja lopulta olimme kotona vasta yhdeksän jälkeen illalla.

Me sovimme jo etukäteen, että kirkossa ei suudella. Pappikin kysyi tätä vihkikeskustelussa ja halusimme itse tehdä näin. Kirkon portailla kyllä sitten pussattiin kertaalleen.

Hyvin sujui. Pitkä laahus oli helppo nostaa ylös ja puku kaunis vielä senkin jälkeen. Muutamia kertoja joku astui tanssiessa päälle, mutta kiinnitys kuitenkin pysyi.

Pääsin lopulta nukkumaan vasta klo 2 ja 7.30 oli herätys. Aika hyvin nukuin kuitenkin tuon ajan, vaikka tulihan sitä jonkin verran pyöriskeltyä. Hääpäivänä ei väsyttänyt lainkaan.

En muuttaisi mitään. Meillä oli aivan ihana päivä. Vihkiminenkin oli vasta klo 16, mutta oikein hyvin ehdittiin juhlia vielä sen jälkeenkin. Vietettiin hääpäivää muutoinkin paljon yhdessä. Ainoastaan aamulla hoidettiin asioita tahoillamme, mutta puolesta päivästä asti mentiin paikasta toiseen yhdessä.

En itkenyt. Muutaman kerran kyllä kostui silmät, mutta itkemiseksi ei mennyt missään vaiheessa. Alttarille kävellessä hymyilytti todella paljon, mutta tunteiden vuoksi hymyilemisestä ei meinannut tulla mitään. Lihakset eivät ihan toimineet, niin kuin halusin. Hääpäivänä oli muutoinkin todella seesteinen ja onnellinen olo läpi päivän.

Kihlani koko on 15,5 ja vihkin 16. Pian nähdään, miltä tuntuu vihkikin käytössä. Sen mitä olen kokeillut, niin huomaa kyllä, että koko on isompi. Halusin vihkin olevan vähän isompi, koska sormeni on hieman leveämpi lähempänä niveltä. Toivottavasti ei kuitenkaan tipu itsekseen isomman koon vuoksi.

Viime viikonloppuna mies auttoi mua pukemaan puvun päälle alakautta. Liikkeessä se laitettiin aina yläkautta ja jännitin, miten alakautta pukeminen onnistuu. Samalla sain hyväksynnän mieheltäkin puvusta. Joka tapauksessa mies olisi nähnyt puvun päälläni ennen vihkimistä, enkä ole niin taikauskoinen, että tuo minua mitenkään haittaisi. Eipä tarvitse kummankaan jännittää turhaan ainakaan puvun takia.

PrinsessaFiona, minä olen pyrkinyt mahdollisimman paljon laulamaan itsekseni kappaletta ja käyn tilannetta läpi mielessäni varmasti vielä moneen otteeseen ennen häitä. Toivon ainakin, että tämä väsytystaktiikka tehoaa minuun. Itse olen ajatellut laulaa häissämme Timo Koivusalon Entä sitten -kappaleen, jonka Joel Hallikainen siis on esittänyt. Pidän mielettömän paljon tuon kappaleen sanoista. Eräs tuttumme säestää minua kitaralla.

Kata80, jos sinulla on veljiä tai joku sinulle läheinen miessukulainen, niin joku heistä voisi tanssia kanssasi, kun sulhasesi tanssii äitisi kanssa.

Kutsutekstiin käytin Wordin omaa Copperplate Gothic -fonttia, nimiin käytettiin fonttia Francisco Lucas Briosa, jota käytettiin myös osoitteissa. Lisäksi monogrammi tehtiin Cardinal-fontilla. Kaksi jälkimmäistä on ladattu muistaakseni dafontista.

iinuli, äkkiseltään katsoen ainakin Super Alko ja Alco Express. Me haimme juomat tuolta Alco Expressistä. Halusimme tietyt juomat, vaikkeivät mitkään ihmeelliset valinnat olekaan ja se oli nettisivujen perusteella ainoa paikka, josta haluamamme tuotteet sai samasta paikasta. Varasimme kaksi reittimatkaa TallinkSiljan pika-aluksilta. Menimme Starilla ja tulimme takaisin Superfast IX:llä. Starilla on hyvä taxfree ja Superfastilla aivan onneton. Lähdimme 10.30 lähtevällä laivalla, joka oli Tallinnassa 12.30. Takaisin tulimme klo 15.30 lähtevällä laivalla. Meillä oli siis kolme tuntia aikaa olla Tallinnassa. Tosin tämän voinee laskea vain kahdeksi, sillä satamassa on automatkustajien oltava tuntia ennen lähtöä. Teimme tilauksen Alco Expressin sivujen kautta maanantaina ja meille lähetettiin vahvistus tilauksesta sähköpostilla. Alco Express sijaitsee todella lähellä satamaa ja vaikka heidänkin on mahdollista kuljettaa riittävän isot tilaukset esimerkiksi satamaan (ja muualle Tallinnan keskustan alueella) ilmaiseksi, se ei mieletämme ollut mitenkään tarpeen. Liikkeellä on todella suojainen sisäpiha, missä oli mukava kaikessa rauhassa lastata juomat autoon. Farmariimme mahdutettiin 22 laatikkoa olutta ja lonkeroa sekä 10 laatikkoa viinejä (yhdessä laatikossa 6 pulloa). Hirveästi enempää ei olisi autoomme järkevästi mahtunut. Juomien maksamiseen ja pakkaamiseen meni alle puoli tuntia. Maksamiseen meni siis alle 5 min, suurin osa ajasta meni siihen, että mietimme, miten saisimme parhaiten pakattua auton. Meille jäi siis vielä ihan mukavasti aikaa ennen takaisin lähtöä. Helppo oli juomien haku.

Janelle, tosi hienoa, että puku oli sittenkin mieleisesi. Oikein mukavaa häiden järjestely aikaa! Quendi, kannattaa miettiä myös sitä, mikä väri ihollasi näyttää parhaalta. Talvella tuskin ulkona ihan hirvittävän pitkiä aikoja vietetään. Ja mikäli talvi on sellainen kuin viime talvi, niin ei ainakaan etelämpänä kovin paljon lunta ole.

Tuli mieleen ketju, jonka joskus näin täällä. http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=18517 Voisit Janelle katsoa, löytyisikö sieltä tilanteeseesi sopivia kokemuksia ja ajatuksia.

Tulin komppaamaan KooKoota. Palauta ihmeessä puku, jos se kerran on mahdollista ja aiheuttaa jo tässä vaiheessa noin paljon pohdintaa. Kyllä niitä kapealinjaisempiakin pukuja löytyy ja sinulle on vielä niin paljon aikaa häihin, että ehdit vielä aivan helposti teettämäänkin oikeanlaisen puvun, jos muuten et sellaista löydä. Tuollaista kapeaa ja merenneitomallista ei tosiaan ainakaan vielä ole käsitykseni mukaan kovin paljon sovitettavana. Tilaamallahan tietysti saat mallistostakin juuri sen puvun kuin haluat, vaikkei siitä sovituskappaletta liikkeessä olisikaan. Itsekin hain kapealinjaista/merenneitomallista pukua jo viime talvena ja itse asiassa omani löytyikin melko helposti. Tosin en sano, ettenkö kauniimpaakin pukua voisi löytää, mutta kyllä sekin puku sellaisia väristyksiä aiheutti, etten sitä uskaltanut jättää ottamatta.

En tiedä, onko minulla juurikaan uutta sanottavaa, mitä tässä ketjussa ei jo olisi sanottu, mutta Apsu*:n kirjoituksen jälkeen oli pakko päästä sanomaan oma mielipiteeni. Minusta kuulostaa lähinnä leikkimiseltä, jos haluaa vihkimisen Jumalan kasvojen edessä, vaikkei itse uskoisikaan. Itse ainakin näen sen seremonian merkityksen alentamisena. Vihkiminen muuttuu minun näkemykseni mukaan näytelmäksi, mikäli vannoo jotakin jonkin sellaisen edessä, johon ei usko. Kyllä omia arvojaan kannattaa sen verran kunnioittaa, ettei pelkästään tavan vuoksi halua vihkimistä kirkkoon. Siviilivihkimisestäkin saa mielestäni kyllä upean ja jopa enemmän henkilökohtaisen kuin kirkollisesta vihkimisestä. Sen olen todellakin huomannut tällä foorumilla.

Ihan olen kuvitellut, että olin vielä vastannut Ellan kommenttien jälkeen. Nähtävästikään en. Ellalla on mielestäni hyviä argumentteja, vaikka en taidakaan ihan samaa mieltä asioista olla. Olen ehkä hieman huono ilmaisemaan omia mielipiteitäni tämän asian suhteen. En kuitenkaan näe omalla kohdallani miehen nimen ottamista yhteiseksi minkäänlaisen uhrauksena. Ehkä olen sitten hieman vanhanaikainen (samoin kuin mieheni), mutta minulle on tärkeää, että meillä on yhteinen sukunimi. Yhteinen sukunimi ei mielestäni tee meistä avioparia, mutta se liittyy meidän kummankin arvoihin. Olen tässä viime aikoina pohtinut tätä nimiasiaa vielä uudemman kerran nimenomaan näiden Ellan kommenttien innoittamana. Tämä nimiasia minulle on yksi niistä kompromisseista, joita teemme miehen kanssa jatkuvasti. Asiasta olemme kyllä keskustelleet useasti ja syvällisesti. Oman nimeni (kohtalainen) harvinaisuus ja miehen nimen yleisyys ovat asioita, joiden vuoksi en halua ottaa pelkästään miehen nimeä. Minulle ei kuitenkaan (tai myöskään) ole tärkeää, että nimenomaan nykyinen nimeni siirtyisi mahdollisille lapsille, vaan se on osa minua, minkä vuoksi en halua luopua siitä kokonaan. Ja koska mieheni on minulle tärkeä kunnioitan myös hänen mielipiteitään ja arvojaan, joka saa minut ottamaan yhteiseksi nimeksi miehen nimen. Olemme siis keskustelleet myös minun nykyisen nimeni tai muun nimen ottamisesta yhteiseksi nimeksi. Siitä olen Ellan kanssa erityisesti samaa mieltä, että on epätasa-arvoista kysyä vain naiselta perusteluja nimen valinnalle. Niin on omallakin kohdalla jo tapahtunut, kun kysyneille olemme kertoneet nimivalinnastamme. Ajattelen sen nimenomaan yhteisenä valintana, sillä se on muotoutunut yhdessä "pitkällisten neuvottelujen" aikana. Mieskin tässä taannoin minulle sanoi, että jos haluaisin pitää pelkästään nykyisen nimeni, ei hän minua pystyisi siinä estämään.