IdaLydia

Näillä näkymin tuntuu siltä, ettei meille tule mitään omaa pöytää, en ole koskaan oikein innostunut siitä ajatuksesta, että istuisimme erillämme kuin joku kuningaspari ikään. Pöytien asettelusta itse juhlatilassa ei kyllä ole vielä mitään tietoa, joten saattaahan tuo vielä muuttua. Olemme lähinnä ajatelleet, että istumme vanhempien ja ehkä sisarusten kanssa samassa pöydässä syömässä ja kahvittelemassa, emme ruokailun jälkeen vietä juhlaa muutenkaan todennäköisesti pöytiin ja omille paikolle jumittuneina, siis vieraatkaan. Kyllä me saamme mieheni kanssa syödä kaksin ihan tarpeeksi niitten häiden jälkeenkin, ettemme nyt varmaan kauheasti kaipaa omaa rauhaa siiinä, mutta jääköön nyt vielä nähtäväksi.

En halua kokeilla mitään extreme-lajeja enkä mielellään mitään muutakaan urheilullista tai sitä, että koko päivä ollaan liikenteessä siirtymässä paikasta toiseen. Kavereita näkee porukalla niin harvoin, että hauskinta olisi olla, syödä, juoda ja jutella rauhassa. Viinan juominen, huorahtavat vaatteet tai muuten vaan hassut asut on ihan ok, kivempi tietty jos sitten koko seurueella olisi jotain erikoista päällä. Itseäni ei mitkään stripparit kiinnosta yhtään, miehen taas melkein toivoisin "pääsevän" johonkin strippiluolaan kerrankin, kun ei se ole ikinä sellaisessa paikassa ollut. Minä puolestani olen ainakin kolme kertaa ollut strippibaarissa, siis nimenomaan sellaisessa missä naiset esiintyvät, miesstrippareita en ole koskan nähnyt. Kuulostan varmaan oudolta, mutta ne tapaukset nyt olivat vähän sattuman summia. Jotenkin tässä viitekehyksessä olisi hupaisaa jos mieheni nyt sitten lopulta kävisi jossain vastaavassa paikassa, että enpä ainakaan mustasukkaiseksi tuosta äityisi.

Siis apua, multa on kyllä mennyt ohi tuokin juttu, että häävieras ei saisi pukeutua kirkkaanpunaiseen, olen itse ollut kirkkaanpunaisessa mekossa peräti kaksissa häissä! Jotenkin aika jännä, että todella monille se on aivan ok että esimerkiksi nainen, jolla on jo lapsia pukeutuu perinteiseen valkoiseen hääpukuun, vaikka se on alun alkaen symboloinut neitsyyttä. Aika moni valkoiseen pukeutuva morsian nyt kuitenkaan ei varmaan neitsyt ole muutenkaan. Monikaan ei siis oleta, että tuota neitsytsymboliikkaa toteutettaisiin käytännössä enää nykyään, mutta sitten kuitenkin oletetaan, että jokainen häävieras tuntisi tuon punaiseen pukeutuja on sulhasen rakastajatar tms. -symboliikan ja noudattaisi sitä? Itselläni ei ole tuolloin ollut kyllä mitään käsitystä tästä punaisen värin paheksuttavuudesta, enkä ole halunnut sillä loukata ketään tietoisesti. Enkä nyt tarkoita muutenkaan provosoida ketään, mietin vaan mikä siitä vieraiden pukeutumisesta ylipäätään tekee niin tärkeän asian kun itselleni se ei niinkään aiheuta päänvaivaa näin morsiamen asemassa.

Olimme kyllä aikaisemminkin puhuneet naimisiinmenosta, mutta ei ihan täysin vakavissamme oltu päätetty mitään. Makailimme yhtenä iltapäivänä sängyllä juttelemassa lähekkäin ja mies kysyi: mennäänkö naimisiin? Minä sanoin että joo, mennään vaan. Ei mitään dramatiikkaa, ruusuja tai sormuksia, vain tunne, että näin olisi hyvä olla loppulämän ajan. <3

Minulle on kyllä tarkemmin ajateltuna aika samantekevää minkä värisiin vaatteisiin vieraat pukeutuvat. Itselleni tulee valkoinen puku ja jos nyt joku väen väkisin haluaa pukeutua valkoiseen, niin varmaan siihen on sitten joku hyvä syy, en oikein keksi miksi muuten kukaan haluaisi ottaa huvikseen sitä riskiä, että pahoittaa morsiamen - siis juhlien järjestäjän - mielen, pukeutumalla valkoiseen, kun se nyt selkeästi on tosi monelle herkkä asia, vaikka juuri itselleni ei olekaan. Toinen vaihtoehtoni oli vihreä mekko, enkä kylä siinäkään tapauksessa olisi pyrkinyt "varaamaan" vihreää väriä itselleni etukäteen, tuntuisi jotenkin sanelupolitiikalta. Saattaahan jonkun muunkin ihmisen lempiväri olla vihreä ja kaikki juhlavaatteet ovat sitten sen värisiä. Olen kyllä itsekin ollut häissä, missä tietty väri oli kutsussa varattu morsiamelle ja tietenkin sitä kunnioitin, mutta en kyllä ihan nähnyt sitä pointtia, mitä haittaa olisi ollut siitä jos joku muu olisi pukeutunut samanväriseen pukuun, eiväthän ne vaatteet kuitenkaan kovin suurella todennäköisyydellä ole samaa sävyä, mallia tai materiaalia kuin morsiamen puku. Itselleni kun ei edes tule mitään perinteistä pitkää, valkoista prinsessapukua, niin onhan siinä kai periaatteessa se riski että jollain juhlavieraalla on näyttävämpi mekko, mutta ehkäpä vaatetus ei kuitenkaan ole se ainoa asia josta minut morsiameksi tunnistetaan.

Minä maksoin kihlat, muistaakseni minulla oli vaan sillä hetkellä parempi rahatilanne kuin miehellä, ei sitä mitenkään suunniteltu. Yhteiset rahat tässä kuitenkin on kyseessä ja yhdessä kaikki häihin liittyvä maksetaan niin periaatteessa älytöntä miettiä kauhean tarkkaan kuka maksaa mitäkin, mutta todennäköisesti mies sitten sen minun vihkisormukseni maksaa. Mitään hintahaarukkaa ei nyt ole määritelty sinänsä, mutta kyllä minulla itsellänikin sen verran tolkkua on, etten ehkä ihan tähtitieteellisen kallista sormusta valitse, vaikka kallis maku onkin.

Budjettina ainakin alustavasti 10 000, mutta nyt tuntuu kyllä siltä että tuo kymppitonnin raja paukkuu jossain vaiheessa. Sadan hengen häät tulossa ja pitopalvelu lohkaisee suurimman yksittäisen summan, kun ei ihan halvinta mahdollista ruokaa ja palvelua haluttu. Mullakin oli ensin halvemman puvun hankinta suunnitteilla, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että senkin hinta nousee. Juomat haetaan Virosta, mutta en edes ole vielä laskenut, kuinka paljon rahaa niihin lopulta menee, ja maksaahan ne matkat ja bensatkin jotain. Periaate kuitenkin on, että ruuassa ja juomassa ei pihistellä! Toisaalta säästetään kyllä esim. kukissa ja muissa koristehärpäkkeissä ja kyllähän noita erilaisia palveluntarjoajia (kampaajat, valokuvaajat ym.) kilpailuttamalla säästää useita satoja euroja, olen huomannut. Näillä hääsivustoilla ja nettikaupoissa surfatessa kyllä helposti sortuu kaikkiin pieniin heräteostoksiin, joista sitten yhdessä muodostuukin suuri menoerä, vaikka yksittäin olisivatkin pikkusummia.

Tilasinpa nyt yhden kutsun näytteeksi tuolta http://www.zazzle.co.uk/. Siellä oli kertakaikkiaan juuri sellaisia kutsuja, joista olen haaveillut, ja siinä kutsun suunnittelussa kului aikaa noin kymmenen minuuttia. Todellakin tilaan kutsut sieltä jos tuo yksi mallikappale vastaa kuvitelmiani. En ikipäivänä ryhtyisi askartelemaan tai näpertämään, varmaan yritän ulkoistaa sen kirjekuorien kirjoittamisenkin jollekin muulle ihmiselle. Ja voisi tuolta ne paikkakortitkin tilata, nakitan kauniskäsialaisen kälyni kirjoittamaan ne nimet niihin.

Itse olen miettinyt, miten ilmaisisin kutsussa sen, että lapset ovat kyllä tervetulleita, mutta koska tarkoitus on juhlia yöhön asti ( ja alkoholia on sitten tarjolla) ja haluaisimme ystäviemme olevan paikalla mahdollisimman kauan, niin voisivat käyttää omaa harkintaa ottaako lapset vai järkkääkö niille loppuillaksi vaikka hoitajan. Yhden ystäväpariskunnan tiedän toimivan juuri niin, että lapset tulevat päivällä juhlaan, mutta mummonsa hakee sitten heidät pois myöhemmin että vanhemmat saavat jäädä juhlimaan. Heillä se onnistuu kun asuvat lähellä, mutta pidemmästä matkasta tulevilla tietenkään välttämättä ei. Parhaiden ystävien kanssa aion toki neuvotella ihan henkilökohtaisesti, mutta ei voi ihan jokaisen lapsellisen ihmisen kansa asiaa puida. Ja siis haluamme kyllä ystävien ja sukulaisten lapsia häihin, mietin vaan miten selittää se juhlien luonne kutsun yhteydessä vaikuttamatta jotenkin holhoavalta tai pomottavalta?

Tulevana hääpäivänä olemme olleet kihloissa aika tarkkaan vuoden ja kahdeksan kuukautta.

Millaisia kokemuksia on noista ulkomaisista käytettyjen pukujen myyntisivustoista? Onko joku ostanut sellaisesta pukunsa? Itse katselin sivustolta http://www.preloved.co.uk/ ja siellä oli useita pukuja, joihin ihastuin. Itselläni hakusessa joku lyhyempi 50-luvun tyylinen puku eikä niitä näytä olevan niin paljon myynnissä kotimaassa, kuitenkin kohtuuhinnalla pitäisi selvitä niin käytetyn ostaminen on hyvinkin potentiaalinen vaihtoehto.

Meillä on tarkoitus hankkia myös jonkinlainen teltta tai katos juhlapaikan pihaan, siis koko juhla ei kuitenkaan teltassa tapahtuisi. Häät heinäkuun lopulla ja juhlapaikan pihalla on muutenkin paljon tilaa, teltta sateen ja auringon suojaksi. Tarkoitus olisi että syödään sisällä, mutta tanssitaan ja oleskellaan muuten ulkona, mitään erityistä ohjelmaa ei ole luvassa niin paljon, että kaikkien vieraiden täytyisi kököttää koko ajan samassa paikassa. Lähinnä mietin nyt sen teltan kokoa. Vieraita kutsutaan noin 100, joista noin parikymentä lasta. Kaikkien ei ehkä täydy mahtua telttaan yhtä aikaa istumaan jos istumapaikkoja laitetaan muuallekin. Joku sellainen sivuista tai toisesta sivusta auki oleva katos olisi varmaan paras, koska jos nyt kaatosade yllättää niin sittenhän ollaan sisällä, vaikka hieman ahdasta onkin esim. tanssin suhteen. Onko kenelläkään tietoa mistä Pirkanmaan alueelta saisi edullisesti telttoja ja niitä pihakalusteita? Olen katsellut vähän noita vuokrahintoja ja kalliilta vaikuttaa. Sellaiset seinättömät paviljongit tietty on halvempia.

Varmaankin heitän, jos kimppu tulee (en ole aivan sataprosenttisen varma vielä). En ole mikään perinteiden noudattaja, mutta en kyllä aio kuivattaa tai tehdä mitään muutakaan jälkikäteen kimpulla, niin pääsenpähän eroon siitä heittämällä. Muutenkin haluan jonkun pienen ja pyöreähkön kimpun niin ei tarvitse heitellä sitten mitään isoja kukkapuskia ihmisten päälle.

No kyllä minunkin mielestäni ollaan kihloissa, jos on päätetty mennä naimisiin, vaikka se sitten tapahtuisikin vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä. Esimerkiksi veljeni ja hänen vaimonsa päättivät pitkän seurustelun jälkeen mennä naimisiin eivätkä hankkineet kihlasormuksia, mutta kyllä mä silti ajattelin, että he olivat sitten sen noin puoli vuotta siitä päätöksestä vihkimiseensä asti nimenomaan kihloissa. Toisaalta taas voisi spekuloida omaa tilannettani: olimme poikaystäväni kanssa jo kauan ennen kihloihin menoa hyvin vahvasti sitä mieltä, että menemme joskus naimisiin ja puhuimme välillä esim. häistäkin jotain. Erinäisistä syistä johtuen, joita en ala tässä erittelemään, halusin kuitenkin odottaa sopivaa hetkeä, jolloin sovitaan lopullisesti asiasta ja päätetään suunnilleen häiden ajankohta, mikä sitten aikanaan tapahtuikin, ja se oli se kihlautuminen, vaikka varmaan jonkun mielestä olimme kihloissa jo aikaisemminkin. Aikaisemmin vain emme olleet asiasta aivan sataprosenttisen varmoja, siinä kai ero. En siis odotellut mitään spesiaalia, erillistä kosintaa vaan tietynlaista sisäistä, molemminpuolista varmuutta, että suhteemme on siinä pisteessä, että voidaan oikeasti sopia avioliitosta. Nämä kihlajaisjuhlat, sormukset, kihlakuvat ynnä muut eivät mielestäni todellakaan ole kihloissa oleisen edellytys, vaan se päätös on.

^ Rouvaksi_2015, saanko kysellä tarkemmin millainen vihkisormus sinulla on kyseessä, kuulostaa hyvin paljon sellaiselta, jonka haluaisin itselleni. Ensin ajattelin jotain tyyliin kolme samankokoista timanttia, mutta tuntuu nyt kuitenkin siltä, että mieluummin haluaisin juuri noin, että keskellä isompi ja reunoilla pieniä. Minulla on myös keltakultainen yksinkertainen sileä kihlasormus, johon nyt sitten juurikin sopii oikeastaan mikä tahansa vihkisormus. Kihlasormukseen olisin voinut harkita jotain aivan minipientä upotettua timanttia, mutta toisaalta nyt meillä on miehen kanssa tasan samanlaiset kihlasormukset ja sekin tuntuu kivalta.

No minä näin viime yönä ensimmäisen hääaiheisen painajaiseni: unessa meidän häissä oli meidän nimillä nimikoitu kakkulapio! Anteeksi nyt jos jollain on sellainen, mutta itselleni se olisi hirvitys, koska en missään olosuhteissa halua tehdä siitä kakun leikkaamisesta ohjelmanumeroa, olen jo vuosikausia kammoksunut ajatustakin siitä.

En kyllä pienenä ole ajatellut pätkääkään häitä. Vasta reilusti päälle parikymppisenä aloin edes hypoteettisella tasolla miettiä minkälaiset häät itselleni haluaisin kun tuli käytyä muiden ihmisten häissä enemmän ja lueskelin tätäkin foorumia kaasona toimiessani. Ehkä olen joskus nuorempanakin ajatellut vaikka hääpukuja lehdissä nähdessäni, että haluaisin tuollaisen ja tuollaisen joskus, mutta enpä juuri muuta.

Olen laskujeni mukaan ollut yli kymmenissä häissä. Kaksi kertaa lapsena, yhden kerran teininä ja sitten rupesivat kaverit avioitumaan aika tasaiseen tahtiin. Suuri osa ollut kirkkohäitä, pari kertaa vaan bileet aiemmin tapahtuneen vihkimisen jälkeen. Yhden kerran olen ollut maistraatissa todistamassa siviilivihkimistä. Yhdessä vaiheessa tuntui, että joka vuosi oli ainakin yhdet häät, nyt en ole pitkiin aikoihin päässyt häihin, onneksi on omat edessä!

No lähinnä anoppi on kommentoinut - siis pyynnöstäni - vieraslistan laatimiseen liittyviä asioita kun tietää todellakin heidän puoleisen suvun asiat (esim lasten iät ja sen asuuko joku sulhaseni serkku vanhempiensa luona vai omassa osoitteessaan) miljoona kertaa paremmin kuin poikansa. Pitkä välimatka rajoittaa vähän anopin osallistumista, mutta mielelläni kerron järjestelyistä. Ei tuo minun tuleva anoppini kyllä ole sen tyyppinen että tulisi tyrkyttämään väkisin neuvojaan.

Päätettiin mennä naimisiin, sinä päivänä siis kihlauduimme. Ei ollut varsinaisesti mitään "kosintaa", vaan aiemmin olimme asiaa usein miettineet ja sitten mies kysyi, että no mennäänkö naimisiin ja minä suostuin, joten kihloihin mentiin ja sehän se kihlauspäivä on. Ei ollut mitään muuta perustetta valita juuri sitä päivää. Sormukset saatiin hankittua vasta yli kuukausi tuon tapahtuman jälkeen, olisi ollut mielestäni omituista pitää esim. sitä sormuksen sormeen laittamispäivää kihlauspäivänä, se sormushan on vaan symboli.

Vähän samaa olen miettinyt, että olisi ihan kiva ja käytännöllinen idea laittaa joulukortteihin vinkki hääpäivästä, mutta todennäköisesti en saa sitä aikaiseksi, siis ylipäätään joulukortteja kaikille sukulaisille ja kavereille. Aika suuri osa sukulaisista kyllä tietääkin jo päivämäään, ja olen heti päivän varmistuttua sanonut esim. äidille ja anopille, että saa kyllä levittää tietoa lähisukulaisille. Tuntuu kyllä jotenkin aika myöhäiseltä tuo viimeinen vastauspäivä kuukautta ennen h-hetkeä, mutta täytyy nyt vielä ainakin pitopalvelun kanssa konsultoida milloin he tarvitsevat tietoonsa todellisen henkilömäärän.

Ei - hääleikit - hääkakun leikkaus ja se iänikuinen jalanpolkemisepisodi (meinataan ottaa sitä kakkua ihan vaan vähin äänin) - linnut, perhoset tai muut siivekkäät kutsuissa, koristeissa, missään - karkkibuffet - Hääkarkit (sellaiset askarrellut paketit) - askartelu ylipäänsä - maalaisromantiikka itseisarvona, hääkuvat otettu jonkun ladon edessä heinäpellon laidalla (meidän häät on periaatteessa "maalla" mutta sen ei kyllä tarvitse näkyä missään) - runomuotoiset, muka vanhahtavat tai hassunhauskat tekstit hääkutsuissa, infopaperissa tai muissa painotuotteissa - seksivihjailut - jäykkä tunnelma ja perinteiden orjallinen noudattaminen - se että hääpari lähtee aikaisin pois - päiväni prinsessana -ajatusmaailma - todennäköisesti myös se morsiuskaari, vaikka en ole koskaan kuullutkaan sellaisesta. Varmaan keksisi lisääkin. Nämä on kyllä hauskoja miettiä kun ihmisillä on niin erilaisia mieltymyksiä.

Tilasin yhdestä nettikaupasta kangasnäytteitä mahdolliseen hääpukuun liittyen.

Haluan timantteja vihkisormukseen, koska olen tällainen harakka, rakastan kiiltäviä asioita ja blingbling-juttuja. Minulla on myös sulhaselta saatu tunnearvoltaan hyvin tärkeä kaulakoru, jota käytän periaatteessa aina. Siinä on joitain timantin näköisiä halvempia kiviä ja minusta on tärkeää että sormus tavallaan sopii tuon korun kanssa yhteen. Ja sitten voi lauleskella justiinsa tuota "Diamonds are a girls's best friend" -laulua.

Meillä on kihlasormuksissa minulla miehen etunimi ja päivämäärä ja miehellä mun etunimi ja päivämäärä. Vihkisormuksen kaiverruksesta en ole vielä ihan varma, miehelle ei tule erikseen vihkisormusta, joten samaan sormukseen varmaan sitten vaan ainakin häitten päivämäärä. Ei ole kyllä käynyt ikinä mielessäkään että noihin voisi kaiverruttaa jotain muitakin mietelauselmia tms. Nyt kyllä tunnen itseni tylsäksi ja mielikuvituksettomaksi! Mutta hyvinhän tässä on kesään aikaa pohtia josko keksisi jotain omaperäisempää.