IdaLydia

Mun polttareihin on oletusarvoisesti tulossa 10 ihmistä + minä, mutta todennäköisestihän kaikki eivät mukaan pääse. Tuo on kuitenkin vielä sen kokoinen porukka, että kaikki pystyvät kohtuullisesti kommunikoimaan yhdessä eikä synny montaa eri kuppikuntaa, jotka juttelee vaan keskenään.

Meilläkin anopilla on ollut muutama oma sukulaisensa, jotka "eivät kuitenkaan tule paikalle, mutta täytyyhän ne kutsua". Anoppi tuntuu myös käyttävän mittatikkuna sulhaseni veljen häitä (jotka olivat varmaan 15 vuotta sitten), että samat ihmiset täytyisi kutsua meillekin. No, ei näitä tapauksia montaa ole ja kyllä suurimmalle osalle näistä anopin ehdotuksista lähetetäänkin ne kutsut. Sulhanen oli taannoin ties kuinka pitkän ajan jälkeen tavannut yhden serkkunsa, jolla on jo aikuisia lapsia puolisoineen ja kertonut meidän häistä, niin siinä sitten tavallaan "vahingossa" tuli kutsuneeksi tämän perhekunnan häihimme. En ole siis tavannut ollenkaan tätä porukkaa, eikä mieskään ole missään tekemisissä muuten heidän kanssaan, niin ei tunnu kovin luontevalta kutsua heitä, mutta "pakko" kai se on kun ne nyt tietävät häistä.

Olisiko ehdotusta vaniljaisesta ja makeasta, mutta kuitenkin kesään sopivasta hajuvedestä? Rakastan vaniljatuoksuja ja yksi vaihtoehto häihin on eräs tosi makea vaniljahajuvesi, jota käytin aktiivisesti silloin kun alettiin seurustelemaan tuon sulhasen kanssa, joten siihen liittyy kivoja muistoja. Kuitenkin se on aika "teinimäinen" tuoksu ja toisaalta voisi hankkia jotain uuttakin. Yleensä mun kaikki lempparihajuvedet on aika raskaita ja talvisia.

Minä olen kyllä hiusteni suhteen niin kontrollifriikki, että haluan sen koekampauksen. Mulla on itselläni vahvat visiot kampauksesta, mutta ei mitään hajua, miten se käytännössä toteutetaan, joten haluan olla varma, että kampaaja oikeasti tajuaa mitä haen takaa. Varmaan kuulostaa pinnalliselta, mutta olen vähän sellainen tukka hyvin, kaikki hyvin -tyyppinen ihminen.

Meikki ja kampaus yhteensä 229 euroa, kumpaankin kuuluu koeversio.

^ Joo, siis toi on tosi hankalaa suunnitella se booli tarpeeksi "tasapaksuksi" että menee kaikkien makuun. Me selkeästi miehen kanssa molemmat tykätään vähemmän makeasta kuin ihmiset keskimäärin, niin aina maistellessa saa miettiä, että omasta mielestä hyvä on kuitenkin monien mielestä liian hapanta. Sain nyt ne kutsut tilattua, nyt sitten saa vaan jännätä milloin ne lopulta tulevat! Ja hääinfo on kyllä ihan raakilevaiheessa, ei vaan aika riitä kun muutenkin on aika stressaava elämänvaihe opiskeluissa. Itsellänikin oli noita valokuvaajia kilpailuttaessa välillä sellainen olo, että onkohan siellä yhtään luettu mitä olen siihen tarjouspyyntöön kirjoittanut. Tyrkytettiin jotain koko päivän kestävää sessiota ja "vihkitilaisuuden kuvaamista" vaikka olen selvin sanoin ilmaissut, että vihkiminen on eri päivänä, ja kuvajaa tarvitaan vain hääjuhlassa, enkä halunnut mitään sellaista, että se kuvaaja roikkuu kannoillani jo aamulla kampaajalla. Onhan se ymmärrettävää, että kuvaajat haluavat itselleen mahdollisimman pitkän ja rahakkaan keikan, mutta pitäisi silti kuunnella asiakkaan toiveita.

Meillä panostetaan ruokaan siinä mielessä, että valitsimme hyväksi havaitun pitopalvelun, joka käyttää laadukkaita raaka-aineita ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Minä ja perheeni tunnemme osittain henkilökohtaisesti ko. pitopalvelun takana olevat ihmiset ja tiedän, että ruoka tulee olemaan hyvää ja laadukasta, vaikka todellakaan ei ole halvin mahdollinen vaihtoehto. Itse olen kulinaristi ja hyvän ruuan ystävä, ja meidän suvun juhlissa on ollut tapana panostaa ruokaan, joten sama linja jatkuu. Meille ei ole tulossa mitään kymmenien ruokalajien menua, mutta toivon mukaan jokainen silti löytää itselleen maistuva ruokaa. Koska sulhanen on Lapista kotoisin, haluamme mukaan poroa jossain muodossa, mikä nyt ei tietty ihan halpaa ole sekään, mutta sekin on meille sitä ruokaan panostamista. Minulle ruokaan panostaminen tarkoittaa myös sitä, että otetaan mahdollisuuksien mukaan vieraiden toiveet huomioon, eli ei mennä ihan sokeasti sillä linjalla, että kunhan on meidän omasta mielestämme hyvää ruokaa niin saa luvan kelvata muillekin. Tietenkin on mahdotonta yrittää miellyttää sataa vierasta yksilöllisesti, mutta jollain tavalla olen kuitenkin yrittänyt miettiä asiaa myös yleisen edun kannalta enkä vain omista makunystyröistäni lähtien.

^ Minä olen ollut vieraana häissä tuolla Äijälässä. Kiva paikka ja maalaismiljöö, pihassa on tilaa jonkun verran ja muistaakseni mahtui noin 70 ihmistä sisälle samaan tilaan syömään, eikä mitenkään ylettömän ahdasta ollut, bändille ja tansillekin jäi tilaa. Pääsi jo perjantaina illalla koristelemaan paikkaa. Sieltä kuitenkin piti pakata kimpsut ja kampsut johonkin aikaa yöstä, en tiedä/muista mikä se takaraja oli, mutta kuitenkin sen verran aikaisin (yhdeltä?) että hyvin ehti jatkoille Tampereen keskustaan. Että jos haluaa juhlia paikassa koko yön niin ei ehkä paras paikka. Voi toki olla että nuo käytännöt ovat muuttuneet kun tästä on jo aika monta vuotta aikaa.

Meille tulee booli ihan sen takia että se on halpaa. Kyllä meille tulee kaikennäköistä muutakin alkoholia, ettei tarvitse litkiä sitä boolia jos ei halua, mutta onhan se tavallaan aika perusvarma juoma. Kyllä varmaan jos rahaa olisi määrättömästi haluaisin häihin jonkun avoimen baarin, josta saisi kaikki maailman ihanat drinkit, mutta näillä mennään nyt. Meidän vieraissa on aika paljon sellaista porukkaa joka kyllä juo jos siihen on mahdollisuus, ja meillä oli periaatteena se, ettei häissä pihistellä ruuassa eikä juomassa. Mä olen koko päivän tuhertanut ja yrittänyt muokata noita kutsuja lopulliseen muotoon mutta ei tunnu tulevan valmista sitten millään! Pitkästä aikaa oikein kunnon häästressipäivä! Mutta positiivistakin sentään, juttelin tänään kaason kanssa puhelimessa ja tuli kyllä niin hyvä mieli kun hän on ihana ja avulias ja ajatellut melkein enemmän kaikkia yksityiskohtia kuin minä, esim. pyytänyt häitä edeltävälle perjantaille aamuvuoroa että pääsee avuksi illalla koristelemaan ja järkkäämään meidän hääpaikkaa. Ja kuulemma polttareitakin on jo ideoitu...

^ Mun sulhanen on ihan samanlainen. Olen puhunut parhaimmillaan viikkoja tai kuukausia jostain asiasta niin se sanoo "mun täytyy nyt miettiä tätä". Sitten kysyn vaikka viikon päästä niin mitään ei ole tapahtunut! Meillä oli se bändin (miehen kavereita siis) paikalle saamisen varmistaminen yksi harvoja asioita joka on hänen vastuullaan ja edelleen se homma on epävarma kun tuo miekkonen vitkutteli kohtuuttoman kauan asian kanssa. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole vaikka ei saataisi mitään bändiä, mutta alunperin se oli nimenomaan sulhasen ehdotus, niin siksi ärsyttää ettei sitä asiaa saa hoidettua. Ja jos nyt selviäisi ettei se alkuperäinen suunnitelma onnistukaan niin ehtisi vielä ehkä hankkia jostain jonkun muun bändin, mutta alkaa ehkä olla vähän kiire kuitenkin. Nojoo, pitäis kai vaan luottaa että asiat selviää jotenkin...

Alle puoli vuotta meidän häihin! Saatiin varattua aika vihkimiseen maistraatista hääjuhlaa edeltävälle päivälle ja pitopalvelun kanssa palaveerattiin ja hiottiin menu suunnilleen lopulliseen muotoonsa. Ja viikonloppuna testailtiin jälleen kerran yhtä booliversiota miehen kanssa. Tällä hetkellä suurin paniikki liittyy kutsuihin ja siihen että saan ne ajoissa valmiiksi ja tilattua, mutta hyvältä tuntuu kun asiat menevät eteenpäin!

Meidän molempien vanhemmat tulevat maistraattiin. Emme ole vielä ihan varmoja, mutta luultavasti pyydämme sisarukset perheineen myös, heidät mukaanlukien paikalla olisi 11 henkilöä, tulevat sitten jos pääsevät. Tavallaan tuntuu vähän höhlältä kerätä väkeä paikalle muutaman minuutin seremonian takia kun kuitenkin seuraavana päivänä on hääjuhla.

En oikeastaan missään vaiheessa kokenut mitään älytöntä ahaa-elämystä puvusta. Tai koin, mutta mieleni muuttui kuin tuuliviiri sinä aikana kun aktiivisesti pukuja katselin ja asiaa mietin. Se puku, jonka lopulta ehkä eniten olisin halunnut olisi ollut liian kallis ja hankalasti saatavissa, joten "tyydyin" hieman halvempaan samantyyliseen (ei kuitenkaan ole mikään halpakopio kyseessä vaikka niitäkin harkitsin jossain vaiheessa). Lopullista päätöstä vauhditti myös se, että kyseisessä kaupassa oli meneillään joku alennuskampanja, joten sain puvun vähän edullisemmin. En ole vielä siis pukuani nähnyt livenä kun nettikaupasta sen tilasin, joten vielä ei voi olla varma lopputuloksesta.

^ Mun mielestä toi häätanssi on aika myöhään. Tai siis ajattelisin, että se on sellainen, jonka suunnileen kaikki vieraat kuitenkin haluavat nähdä, myös ne lapset ja sellaiset jotka jostain syystä lähtevät aikaisemmin. Onko kuitenkin odotettavissa että suurin osa vieraista jää ihan myöhään iltaan asti? Toisaalta eipä tuossakaan mitenkään paljoa liikkumavaraa ole. En kyllä itsekään ole vielä miettinyt omaa aikataulutusta kauhean tarkkaan. Miten se lasten poistuminen teillä organisoidaan? Olen miettinyt ja stressannut juuri tuota, että mihin alkaan ja miten alkaa se lapseton osuus että lapsetkin ehtivät nähdä jotain ja miten sen sitten järkevästi järjestää... Täytyypä alkaa nyt tosissaan itsenikin aikatauluttamaan! Juuri sain kampaajan ja meikkauksen varmistettua niin alkavat päivän suuret linjat olla selvillä.

Aloitin kuvaajan haeskelun reilu puoli vuotta ennen häitä ja ihan hyvin tuntui olevan vielä ko. päivää vapaana. Yksi kuvaaja ilmoitti olevansa varattu tuolloin, mutta oli kyllä mielestäni valinnanvaraa, vaikka pelkäsin että kaikki on jo buukattu.

Meillä on maistraattivihmiminen häitä edeltävänä päivänä, joten valokuvaus on sitten hääjuhlapäivänä. Tarkoitus on, että kuvaaja ottaa juhlapaikalla meistä niitä virallisia kuvia ennen vieraiden saapumista ja sitten häitä kuvataan dokumentaarisella otteella. Itse halusin hääkuvat nimenomaan juhlapaikalle, koska ympäristö on niin kaunis ja ollaan jo valmiina paikan päällä niin ei tarvitse suhata autoilla ympäri maakuntaa. Meillä alkaa juhlat 15.00 ja noin tunti niihin potretteihin kuvaajan mukaan menee.

Löytyykö kenelläkään tuoreita kokemuksia First Floorista Halliuskadulla?

^ Aika tiukat aikataulut kyllä teillä, tai riippuu tietty kuinka paljon muuta ohjelmaa häissä on. Meillä on sikäli eri tilanne, että naimisiin mennään maistraatissa jo edellisenä päivänä. Hääjuhlapäivänä sitten saadaan kaikessa rauhassa ottaa niitä kuvia ennen juhlan alkamista. Meillä siis hääjuhla alkaa klo 15.00 eikä tunnu omasta mielestäni yhtään liian aikaiselta. Ehdottakaa sulhasillenne näitä first look -kuvia, joissa kuvataan just sitä kun hääpari näkee toisensa. Toisaalta ymmärrän kyllä että se itse kirkossa tapahtuva kohtaaminen tuntuu tärkeltä ja ainutlaatuiselta hetkeltä.

No kiva että tuo päivämääräidea saa täällä kannatusta! Ja meillähän on siinä sekin aspekti, että vihkiminen maistraatissa on eri päivänä kuin juhlat niin on ihan kiva mainita sekin päivämäärä kutsussa kun kuitenkin vieraat miettivät, että milloinkahan me oikeasti ollaan menty naimisiiin, kun kutsu tulee vaan hääjuhlaan.

^Ainakin Ylöjärvellä Antaverkka on järven rannalla (meidän häät siis ovat siellä), sinne mahtuu helposti 60 ihmistä samaan tilaan. Ja saa viedä omat juomat ja olla seuraavaan päivään asti. Myös Pispalan Haulitehdas on sellainen johon mahtuu ainkin 70 ihmistä samaan tilaan ja saa varattua koko viikonlopuksi. Ei toki maalaismaisemissa ole, mutta muuten kiva paikka kokemukseni perusteella. Sitten kannattaa katsoa erilaisia työväentaloja ym. Itse olisin mielelläni järkännyt häät jossain sellaisessa mutta haluttiin sitten kuitenkin majoitusmahdollisuus juhlapaikkaan niin nuo karsiutuivat pois.

Meiltä puuttuu ainakin: - Pitkä valkoinen hääpuku ja huntu - Kirkkohäät - Morsiamen ryöstö tai vastaava (toivottavasti!) - Bestman (kaaso on kyllä) - Hääkarkit, hääauto - Hääkakun leikkaus

Minäkin stressaan kun ei ole vielä kampaajaa ja meikkausta varattuna ja häihin puolisen vuotta aikaa. Välillä yritän sanoa itselleni, että tosiaankaan kaikki ihmiset eivät suunnittele häitään vuositolkulla. Veljenikin meni aikoinaan kihloihin jouluna ja häät olivat seuraavassa heinäkuussa, ja kaiken haluamansa he saivat varattua ja järjestettyä. Eilen sain netistä tilaamani häälaukun ja se oli hieno! Se on ensimmäinen tulevissa häissä käytettävä vaate/asuste joka mulla on nyt oikeasti kotona hipelöitävänä ja jotenkin konkretisoitui taas enemmän koko juttu. Niin, ja sukkanauhankin sain. Hääpukuani odotan malttamattomana ja kutsut pitäisi muokata lopulliseen muotoonsa ja tilata... Mies sai idean, että painetaan kutsujen takapuolelle kaikki meidän suhteemme tärkeät päivämäärät (ensitapaaminen, kihlaus ym.) En tiedä kiinnnostaako ketään kutsun saajaa moinen, mutta voisi kai siihen jonkun sellaisen laittaa, kun muuten takaosa jää tyhjäksi enkä kyllä haluta mitään runoa tai värssyä siihen laittaa.

^ Apassien vihkirukous menee tietääkseni näin: Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä. Olen nyt itsekin ajatellut tuota meidän vihkitilaisuuteen, vaikka ensin olimme sitä mieltä, ettei mitään ylimääräistä tarvita. Se siviilivihkimisen kaava on vaan niin lyhyt, että tavallaan jotain pientä siihen kuitenkin haluaisi.

No enpä minäkään varsinaisesti haluaisi itseäni kutsuttavan "prinsessaksi" mutta tuskinpa sitä tosiaan pahalla tarkoitetaan. (Toisaalta en pidä siitäkään että lapsia sanotaan prinsessoiksi ja prinsseiksi! ) Itselleni nyt ei mitään ihan perinteistä prinsessapukua ole edes tulossa, että en oikein osaa kuvitella omalle kohdalleni moista, ja lähisuku ja kaverit nyt toivottavasti tietää, etten ole luonteeltanikaan kovin "prinsessamainen". Itse haluaisin miehen näkevän minut seksikkäänä ja kauniina, muut vieraat saisivat kernaasti pitää minua tyylikkäänä ja omaperäisenä ja "itseni näköisenä", siis niin, että morsiamenakin olisin pitänyt oman tyylini.

Minä otin mahdollisen avioehdon puheeksi tulevan mieheni kanssa joku aika sitten, mutta mies oli lähinnä kauhuissaan koko ajatuksesta, hänelle tuli siitä sellainen olo, että olen nyt jo manaamassa eroa näillä puheillani, kun taas omasta mielestäni on vaan käytännöllistä varautua erilaisiin asioihin elämässä ja saada siitä mustaa valkoisella. Meidän suvussa avioehto on ollut ihan normaali toimenpide naimisiin mentäessä, mutta miehelle ilmeisen vieras asia. Kummallakaan ei ole tällä hetkellä suurta omaisuutta, mutta perintönä minulle ainakin on joskus tulossa mökki yms. Asia ei kyllä edennyt tuota keskustelua pidemmälle, joten saa nyt nähdä.