Rocky

Kuin Naantalin aurinko

Ihanin lahja oli ehdottomasti kaveriltani, joka ei valitettavasti päässyt häihin, mutta muisti meitä häämatkalla. Olimme Thaimaassa ja kun saavuimme hotelliin ja pääsimme huoneeseemme, koputti oveen joku ja huuteli "room service". Me oltiin tietty ihmeissämme, kun emme olleet mitään tilanneet. Huoneeseen tuotiin pullo erittäin hyvää samppista, iso lautasellinen eksoottisia hedelmiä ja reilunkokoinen suklaakakkupala, joka oltiin koristeltu hedelmillä ja kuorrutuksella oltiin kirjoitettu "Happy honeymoon". Mukana oli kortti, jossa luki ystäväni terveiset. Paras lahja ikinä

Olen tyytyväinen, molemmat ovat samantyylisiä.

Omilla tutuilla ollutta: paintball, tandem-hyppy, liitokoneella lentely, ratsastus, kalastus, karaoke, risteily, paini, mökkeily, unohtamatta saunaa.

siipi: Nyt on nuotit plakkarissa

Ei.. pitänee lähteä kirjastoon.. netissä kaikki tuntuu olevan maksullisia ja perjantaiksi pitäisi saada.

Olisiko sinulla nuotteja tuohon, olen yrittänyt etsiä, mutta ei onnistanut. Sama on meillä suunnitteilla, flyygelillä soittaen tosin.

Meillekään ei tule leikin leikkiä ja ihan omasta tahdostamme. Mikään ei ole häissä inhottavampaa kuin "vapaaehtoisten" etsiminen typeriin kisailuihin, joissa aina joku nolostuu. Meille tulee kanssa diaesitys meistä lapsuudesta nykyhetkeen, lauluesityksiä (kaverin lauluporukka tulee esiintymään), häävalssi ja bändin musisoinnin tahdissa tanssia. Eiköhän sielä joku innostu kumminkin vielä puhumaankin.. Minusta tässä on ihan tarpeeksi ohjelmaa ilman leikin leikkiä.

Ehkä meillä on ihan pikkuriikkinen lieventävä asianhaara.. minun isä nimittäin vihkii ja kanttori on niin nuori kaveri :

Testasin väestörekisterin nimilaskurit. Samaa etunimeä kanssani kantaa n. 1300 (osa varmaan jo kuollut, kun oli syntynyt niin kauan aikaa sitten) ja mieheni sukunimi on vain 44 henkilöllä Suomessa! Saan siis aika erikoisen nimen hääpäivänäni

Kysy rohkeasti kanttorilta, siitähän se on kiinni. Minusta kuullostaa hyvältä. -Rocky, jolla myös kovin erilaiset "häämarssit" tulossa-

Minulla on erikoinen etunimi, jota aika ajoin saan tavata vieraille ihmisille. Sukunimeni on lyhyt ja kiva, miehellä taas myöskin lyhyt, mutta erikoinen, jota myöskin saa välillä tavata. Olenkin pohtinut, että jos naimisiinmennessä otan miehen nimen, saan ehkä selitellä molempia nimiäni, toisaalta taas kovin vakavasti oman nimeni säilyttämistä en ole edes harkinnut. Varta vasten en erikoisia nimiä halua, sitä nyt vaan on kasteessa saanut sellaisen nimen, jota nyt kannan. Tätä nykyä olen jopa ylpeä etunimestäni, kun taas lapsena siitä sai aina kuulla vitsiä ja jopa kiusaamista. Ajatuksena ihmisten arvostaminen nimen perusteella on typerä. Ei nimi miestä/naista pahenna.

Ei näitä enää häihin.. : Tämä on jo loppuunkulunut "klassikko."

Itse kaasoilleena leikki järjestettiin siten, että häääpari istui selät vastakkain tuoleilla. Molemmilla oli 2 kylttiä, joissa toisessa luki morsiamen ja toisessa sulhasen nimi. Kysymykset oli tyyliä: Kumpi todennäköisimmin.../Kummalla on... /Kumpi ei ikinä/Kumpi helpommin...jne ja morsian ja sulhanen sitten nostivat sen kyltin ylös kumman omasta mielestä tunsi vastaavan paremmin väitettä. Tämä on vielä suht ok leikki, vaikken leikeistä itse pidä. Vierailla tuntui kumminkin (suurimmalla osalla)olevan ihan hauskaa leikin aikana. Kysymyksiin kannattaa panostaa ja keksiä oikeasti hauskoja aiheita ja niiden määrä voisi olla jossain 20 paikkeilla. Edit. kirjoitushäröt

Kaveri laulaa urkujen ja kitaran säestyksellä Dingon Kulkuri ja Kaunotar -biisin. On nätti laulu!