Minulla on erikoinen etunimi, jota aika ajoin saan tavata vieraille ihmisille. Sukunimeni on lyhyt ja kiva, miehellä taas myöskin lyhyt, mutta erikoinen, jota myöskin saa välillä tavata. Olenkin pohtinut, että jos naimisiinmennessä otan miehen nimen, saan ehkä selitellä molempia nimiäni, toisaalta taas kovin vakavasti oman nimeni säilyttämistä en ole edes harkinnut. Varta vasten en erikoisia nimiä halua, sitä nyt vaan on kasteessa saanut sellaisen nimen, jota nyt kannan. Tätä nykyä olen jopa ylpeä etunimestäni, kun taas lapsena siitä sai aina kuulla vitsiä ja jopa kiusaamista. Ajatuksena ihmisten arvostaminen nimen perusteella on typerä. Ei nimi miestä/naista pahenna.