emina

Mä olen antanut suhteellisen vapaat kädet, mutta ei listalla on julkinen yksinlaulu ja liian kallis ohjelma. Tietysti toi rahankeruu ja nolausjuttu vois olla kans, mutta oon miettinyt, että jos sellaista tulee, niin sata lasissa vaan, niin hauskaa sellaisestakin saa. Voihan se joskus olla ihan vapauttavaakin luvan kanssa itsensä häpäistä ja nauraa itselleen. Mutta eihän se nyt mitenkään toivelistalla ole. Korkeita paikkoja kammoan myös, mutta jos jotain kiipeilyjuttuja tulee, niin olen valmis kyllä yrittämään.

Mä ajattelin pitää ehkä to-ti kun häät ovat lauantaina. Juhlapaikkaa ei tarvitse mitenkään erityisesti laittaa, koska pöydät laitetaan toivomallamme tavalla valmiiksi, liinoitetaan ja katetaan. Perjantaina sitten vähäinen koristelu, plaseeraus ja juomien sekä muiden tavaroiden vienti. Nyt ainakin hyvä usko, että siitä selviää päivässä. Ja pakkohan se onkin, koska juhlapaikalle ei välttämättä pääse kuin aikaisintaan perjantaina. Jos ei pääse silloinkaan, niin sitten vaan tarkat plaseeraus- ja koristeluohjeet, niin juhlapaikan henkilökunta hoitaa Maanantaina sitten voi hoitaa omat tavarat pois juhlapaikalta ja ottaa rennosti ja päästä alas pilvilinnoissa Häämatkalle sitten varattava loma erikseen. Ei vielä olla päätetty, milloin mennään.

Mekin kävelemme alttarille yhdessä mieheni kanssa. Jossain vaiheessa mietin, josko äitini saattaisi minut alttarille, mutta kun me joka tapauksessa mieheni kanssa näemme toisemme häävermeissä jo ennen vihkimistä (valokuvaus pidetään ennen vihkimistä), niin yhdessä on hyvä aloittaa matka avioliittoon jo heti häämarssin pärähtäessä soimaan.

Meillä on tuo valko-hopea väritys. Tosin ei välttämättä kovin orjallisesti, mutta niitä varmaan tulee käytettyä eniten.

Mä en ole ajatellut tuota pukukoodiasiaa ollenkaan. Meille ei ole väliä millaisessa asussa vieraat tulevat, farkuissa tai puvussa. Mutta on totta, että vieras saattaa tuntea ali-/ylipukeutuneena olonsa kiusaantuneeksi. Tosin en usko, että tästäkään mitään ongelmaa tulee. Ainakaan tässä vaiheessa emme siis laita pukukoodia kutsuun.

Noin niin kuin yleensä en ole kovin itkuherkkä, mutta sitten joskus itku saattaa tulla ihan pienestäkin. Ystävien häissä (tai oikeastaan häissä kuin häissä) itken lähes aina hetki kun urut pärähtävät soimaan. Mieheni sanoi minulle, että sä niin tuut itkemään meidän häissä. Voi kuitenkin olla, että jännitys ajaa herkistymisen yli. Ja jos vaikka muutaman kyyneleen vuodattaakin, niin ei kai se haittaa... Kunhan ei mitään parkukohtausta saa

Myöhemmin häävuotenamme täytämme 33 ja 34.

Päivämäärävalinnoista on ollut hauska lukea. Osa tekee päätöksen no-otetaan-nyt-joku-päivä -periaatteella ja osa suunnittelee ja miettii tarkasti. Me halusimme talvihäät ja kun mitään "hassua" päivämäärää ei sattunut, niin valittiin sitten tammikuulta se päivä, joka oli meille sopivin. Päivämäärän valintaan meni ehkä 10 minuuttia.

Minusta on tärkeää, että kaasot tuntevat olonsa mukavaksi asussansa (niin mallin kuin värinkin puolesta), joten saavat laittaa sellaisen asun kuin haluavat. Molemmilla saattaa jo valmiiksi löytyä joku sopiva, joten sehän olisi paras ratkaisu. Tämän takia en ole ajatellut, että osallistuisin pukujen kustannuksiin. Totta tietysti on, että kyllähän kaasoilla ja bestmaneilla menee rahaa ilman pukuja ja kampauksiakin, eli voisihan se olla ihan kohteliasta. Mutta en myöskään vaadi kampaajaa ja meikkiä, joten en ole ajatellut niitäkään kustantaa. Bestmaneilla varmasti löytyy puvut vaatekaapista. Ei tarvitse olla yhtenäiet sulhasen kanssa.

Molemmat ollaan oltu suunnittelemassa. Joskus koen, että mä oon se, joka ottaa selvää ja toteuttaa ja hoitaa, mutta ei se ihan niinkään ole. Ideoita ja ajatuksia on kyllä tullut molemmilta. Totta kuitenkin on, että mä olen tehnyt varaukset ja tiedustelut ja kaikki hankinnat tähän asti. Tosin eipä niistä ole ollut kauheasti vaivaa ja oon tehnyt ne ihan mielelläni. Ja on ollut asioita (kuten kutsukorttien materiaali), mistä en edes aio kysyä mielipidettä (vaikkakin kutsujen ulkonäöstä ja tekstistä kyllä). Mies saa hoitaa pukunsa ihan itse. Ajattelin, että en puutu ollenkaan, jos ei kuukautta ennen häitä ole itse ottanut asiaa puheeksi, niin ehkä saatan kysäistä, että ootko miettinyt jotain päällelaitettavaa

Niin siis toi omat valathan on tosi ihana ajatus ja mun mielestä, Annas kun, kuulosti ihan hyvältä ottaa lyriikoita siihen. Laulujen sanoissa asiat on usein sanottu kauniisti, joten miksi sitten niitä sanajärjestyksiäkään muuttamaan. Ja eikös se sormusvala sanota silloin kun sormus ollaan laittamassa sormeen. Ja mun mielestä sormus laitetaan ensin naiselle, mutta en mene vannomaan

Me kävellään mieheni kanssa yhdessä. Toinen kaasoista ja bestmaneistä on varmaankin jo kirkossa ohjaamassa vieraita ja odottelevat alttarilla. Kun kaikki on valmista niin sitten asettuvat toisetkin kaaso ja bestman alttarille ja sitten tullaan me. Valasta: En usko, että meille ainakaan mitään omaa valaa tulee. En usko, että meille kummallekaan sopii tuo omat valat, joten mennään ihan vaan vihkikaavan mukaan. Mahdollisimman lyhyesti

Heh... Eka mietin, että onpa pitkiä listoja, että mitä häissä ei saa olla. Eihan mulla ole oikeastaan mitään sellaista. Mutta kun tarkemmin miettii, niin onhan noita asioita, mitä en häihin halua. Monet tosin on niitä, joita en ole edes osannut ajatella, kuten morsiuskaari. Mikä se edes on? En myöskään halua leikkejä tai pelejä tai väkinäistä hauskuutta tai pönötystä. Helpompaa on kyllä miettiä, mitä haluan. Haluan hyvää ruokaa ja juomaa, hyvää musiikkia, tanssia, naurua, ilon kyyneleitä (jos nyt kyyneleitä pitää vuodattaa), rakkaita ihmisiä ja hyviä muistoja, hyvää tunnelmaa, jota voi muistella vielä pitkään.

Tuo henkilökohtainen kommunikaatio on kyllä ihan hyvä. En tosin ehkä käyttäisi termiä lapsettomat häät jos paikalla on lapsia. Ennemmin sitten ilmaisee jotenkin niin, että vain kummilapset/veljen+siskonlapset. Eihän se, että paikalla on joitain lapsia tarkoita sitä, että kaikki suvun ja kavereiden lapset pitäisi kutsua, mutta en silloin tosiaan käyttäisi myöskään termiä lapsettomat häät. Siinä tulee taas helposti kutsutulle sellainen fiilis, että "jaa ei nää ollutkaan lapsettomat häät, nää olikin vaan ei-meidän-lapsia-häät". Sen ongelma taas on se, että alkaa näyttää siltä, että kutsumattajättämiseen on henkilökohtainen syy, eikä yleismaalimallinen syy jotka yleensä hyväksytään ihan hyvin häävieraiden määrää rajoittaviksi tekijöiksi. Kyllähän kaikki vähääkään normaalit ihmiset tosiaan yleensä ymmärtää sen, että kaikkia ei millään voi kutsua tilojen ja taloudellisten realiteettien tai juhlan luonteen takia. Mutta harva haluaa joutua kutsumattomien listalle sen takia, että hääparin mielestä on niin mölli tyyppi ettei varmasti haluta kutsua häihin. No juu, termi lapsettomat häät nyt vaan on täällä ehkä yksinkertaisin käyttää. Sitä termiä tuskin tulen mainitsemaan missään muualla. Olen myös suoraan kertonut, että joidenkin lasten (1-2 kpl) kohdalla vaan on pakko tehdä poikkeus, koska hoitoon jättäminen (juurikin rintaruokinnan takia) on mahdotonta

Me olemme ystävillemme jo hyvissä ajoin kerrottu (kutsuja ei siis ole lähetetty), että pyrimme lapsettomiin häihin. Olen myös kertonut, että muutamia poikkeuksia (kun lapsenvahdin hommaaminen on mahdotonata tai lapset rintaruokinnassa). Kaikki ovat olleet sitä mieltä lapset jää tietty hoitoon. Muille ilmaisemme kortissa, että juhlat ovat aikuisille. Olen miettinyt myös, että jos lapsettomiin juhliinsa haluaa kuitenkin joitain lapsia kutsua, kuten sisarusten lapset tai kummilapset, niin on se ihan ok. Kyllähän jokainen saa omiin häihinsä kutsua juuri ne henkilöt kuin haluaa. Ja usein varmaan vanhemmatkin on ihan tyytyväisiä, jos saavat juhlia ilman lapsia. Pelko siitä, että joku kutsuttavista loukkaantuu, kun hänen lapsensa eivät saa juhlaan osallistua, on usein turha. Loukkantuisitko itse, jos sinun lastasi ei kutsuttaisi?

Ennen kihloja seurusteltiin reilu vuosi ja kihlauksesta häihin kuluu 1½ vuotta. Turha sen kauempaa miettiä, kun oikean tyypin on viereelleen löytänyt. Eikä kuitenkaan mitään hätiköityjä päätöksiä ole joutunut tekemään

Meillä on talvihäät ja jo etukäteen kauhistelin, että sukkahousujen ja muhkea hameen kanssa pitäisi käydä vessassa. Hääpukuliikkeen myyjä sanoi, että ehdottomasti ei sukkahousuja, että kyllä talvipakkasillakin pärjää. Tosin nyt en sitten tiedä, että sukkanauhat vai stayupit. Kyllä stayupit yleensä pysyy ihan hyvin, mut mitenkä tosiaan pakkasella silikoni pitää ja onhan se sukkanauhaliivikin hankala. Ehkä testaan alushousu-sukkanauhayhdistelmää... ja päädyn ehkä kuitenkin stayupeihin. Voihan ne sitten heittää pois kokonaan, jos siltä tuntuu Ottaa varoiks vaikka pitsiset avokassukat mukaan. Ei kuitenkaan ulkona ole tarkoitus juhlia, joten turha kai tästäkään sen suurempaa ongelmaa tehdä.

Kyllä niitä euroja silti vaan menee. Mutta enpä keksi parempaakaan käyttöä tälle rahalle Ja rahaa saa aina tekemällä lisää! Oot nora_elokuu kyllä oikeassa. Voishan sen rahan huonompaankin tarkoitukseen käyttää. Eikä tällaisia juhlia liian usein tule juhlittua. Yli 10 000 euron juhlia tuskin koskaan

Oon samaa mieltä. Ei mua stripparit (edes privana) suututa tai haittaa. En osaa strippareista olla mustasukkainen. Tosin omalle kohdalle en omaa privastripparia toivo. Olisi vaan hämmentävää ja vaivaannuttavaa, jos joku tulisi itseään minulle hinkuttamaan Vaikken kovin hyvin miehen BM:iä tunnekaan, en jaksa uskoa, että ne järjestäisivät mitään sellaista, mistä minulla tai miehelläni olisi aihetta loukkaantua tai pahoittaa mielensä. Oon myös miettinyt, että haluanko etukäteen tietää, milloin polttarit on. Pelkään, että teen jonkun emäluokan munauksen ja paljastan jotain, jos kerrotaan. Toisaalta kaikkien kannalta on ehkä vaan helpompaa, jos päivän/viikonlopun tietää etukäteen. Ajattelin, että en kysele tai utele. Luotan kaikkiin osapuoliin, että homma tulee hoidettua hyvällä maulla ja niin, että koko häähumua voi muistella hyvällä mielellä.

Juhlapaikka varattiin ensimmäisenä, sitten tuli varmaan kutsukorttimateriaalia (jota ei kyllä käytetä oikeissa kutsuissa) ja hääpuku.

Meidän häät ovat alkuvuodesta. Asiasta ilmoitimme keväällä kun päivän päätimme ja kaasot ja bestmanit pyysimme. Ystäville ilmoitin myös pian, jotta osaavat varautua ja hankkia lapsille hoitajat ym. Monet elävät kiireistä elämää ja toivon minulle tärkeiden ihmisten pääsevän juhliin, joten siksi ilmoitin hyvissä ajoin. Myös kun monet olivat jo kuukausia päivää kyselleet, ennen kuin päätöstä olimme tehneet. Tällä hetkellä valmistelut vat ihan hyvässä mallissa: -Juhlapaikka varattu (vielä pitää käytännönjärjestelyt sopia) -Kirkko varattu -puku ostettu -kutsukortit suunniteltu, mutta ei tehty -koristeita väsäilty pikkuhiljaa -Bändi varattu Paljon toki vielä tehtävää, mutta kun pikkuhiljaa tekee, niin toivon, että häästressiä ei tule. En halua stressata ja hoitaa siksi asiat hyvissä ajoin.

Me olemme varautuneet noin 10 000-12 000 euroa maksamaan (tosin voi olla, ettei sekään riitä). Tosiaan pitopalvelu, juomat (Virosta), Bändi ja valokuvaus vievät eniten. Sormus myös, koska olen ajatellut, että siihen voidaan panostaa. Sen olisi tarkoitus olla sormessa vuosikymmeniä, joten sen pitää olla mieleinen. Puvun hinnassa ajattelin säästää, mutta ei se ihan onnistunut. Kortit ja koristeet tehdään talkootyönä, mutta tuleehan materiaalikustannuksia kuitenkin. En halua mitenkään pröystäillä, mutta en erityisesti pihistelläkään. Mutta kyllä kauhistuttaa summa, jonka häihin saa kulumaan ilman mitään erityisspesiaalijuttujakaan... Tässä ei ole edes häämatkaa vielä. Ja aina tulee ideoita, mitä haluaisi lisää Noh, jossain vaiheessa järki käteen, että ihan kaikkea ei vain voi toteuttaa.

Minä ostin Sotteroni Leimulinesta suoraan rekistä. Se oli puku, jota Pirjo minulle suositteli, joka ei kuitenkaan ensin miellyttänyt silmääni ollenkaan ja oli jotain muuta kuin olin ajatellut. Päällä puku oli kuitenkin paras kokeilemistani ja ihastuin siihen heti. Eipä tarvinnut muita sen jälkeen miettiäkkän. Minulla kävi tuuri, koska sain pukuni suoraan liikkeestä. Pieniä korjauksia siihen joudutaan kyllä tekemään. Tykkäsin asiantuntevasta ja suorasanaisesta palvelusta.