radamsa

Vaikka meillä sulhanen on asenteella "Tehdään just niin kuin sinä haluat", osallistuu hän siltikin. Ehkä hieman pakolla. Haluan, että häistä tulee Meidän näköiset, eikä pelkästään minun älynväläysten pohjalta suunniteltu. Mies laski budjetin ja on hyvin perusteluin torpannut villeimmät ideat. Hyvä että pitää minunkin jalat maassa.

Meillä häät myös 2015, mutta päivä on vielä vähän auki. Meillä on kaksi päivämäärää mietittynä kahdesta syystä: saadaanko rahat kasaan ja miten isoäitini selviää. Kaikkea jännää on kuitenkin jo tullut päätettyä. Ärsyttää vaan kun tärkeimmistä asioista pitää päättää sekä A- että B-vaihtoehto. Siksi kaksi kaasoakin, koska ensimmäinen vaihtoehto ei välttämättä pääse opintojen takia paikalle. Puvun teen itse serkun avustuksella ja tulee olemaan sininen. Tai serkku tekee ja minä esitän isoa neulatyynyä, saas nähdä. Päivän kulku on muutenkin päätetty: ensin maistraattiin, kuvat, porukalla syömään ja karkuun hotelliin. Kuvat tule (toivottavasti) ottamaan joku kuvaajakavereistamme reilua korvausta vastaan, tietenkin. Pidämme omat sukunimemme, sillä miehestä tulisi muutoin tusinakamaa, jos ottaa minun nimen ja itse saisin tavata sekä etu- että sukunimeni jokaiselle, joka sitä kysyy jos taas ottaisin hänen nimensä. Kutsujen materiaalit on kaaso2 onnistunut löytämään ja ne saavatkin odottaa jatkojalostusta vielä pitkään. Pidämme juhlat suvulle ja kavereille vasta sitten joskus myöhemmin. Laskimme huviksi, että vieraita tulisi sellaiset kevyet 130-140 hlö, jotka eivät tämän hetkiseen rahatilanteseen millään mahdu. Toki isoäitini tila vaikuttaa negatiivisesti mielialaani, mutta jotenkin myös tuo kaaso1:sen asenne koko tilanteeseen on jollain tapaa raivostuttavaa. Hän sai kuulla asiasta silloin kun vasta keräsimme rahaa kihlasormuksiin, eikä ole osoittanut juuri mitään mielenkiintoa asiaan. Tekisi mieli sanoa, että ei tarvitse vaivautua enää, mutta ei kehtaa. Tulee vain sellainen olo, että jos ei muita(kaan) kiinnosta niin miksi jaksan vouhata?

Meillä on jo kutsut suunniteltuna ja tarvikkeet hommattuna, vaikka itse juhlatilaisuuden päivämäärää ei ole edes tiedossa. Meillä siis vihkiminen ja "vastaanotto" eri päivinä. Hääpukukin on suunniteltu jo.

Siitä asti on suunniteltu enemmän ja vähemmän kun päätettiin mennä kihloihin.

Koulussa tavattiin 2010 heti ensimmäisenä päivänä, mutta oltiin "vain" kavereita. Hän tapasi anella kyytejä kaupunkiin viikonlopuiksi ja jossain vaiheessa koulun käytävillä raikui vitsinä "rakas!" -huudahdus ennen kyytitiedustelua. Luulen, että kaverit tiesivät meidän päätyvän yhteen ennen kuin me itse sitä tiesimme. Noin kaksi vuotta ensi tapaamisesta ja yksi hieman hämärän peitossa oleva Facebook chatti-yö myöhemmin juuri ennen koulun loppumista sain kysyttyä häneltä, että missä tässä mennään. Oli hirveää seurata kun näytön alareunassa luki "kirjoittaa..." ei kirjoita "kirjoitta..." ei kirjoita jne. Lopulta mies sai kerättyä rohkeutensa ja pyysi ulos, kun ensin saimme setvittyä pienen väärinymmäryksen. Seurustelu aloitettiin heinäkuussa 2012, puoli vuotta sen jälkeen muutettiin saman katon alle tilaisuuden sattuessa ja nyt odotellaan tulevaa.

Haikon Kartano olikin meillä jo valmiiksi listalla, mutta tuo Hangon Regatta näyttää taivaalliselta.

Me mennään vähän salaa naimisiin eli paikalle tulee meidän lisäksi kolme henkilöä. Tarkoitus on sitten joskus myöhemmin järjestää vastaanotto/juhlat koko suvulle.