radamsa

Turussa on vihkiminen ja jossain lähiympäristössä juhlat. Tarkempi paikka tarkentunee sitten lähempänä.

Onnistuin järjestämään kuun taitteeseen päivän, jolloin toinen kaasoistani, BM, seremoniamerstari & kissavahdit tulevat meille suunnittelemaan, rauhoittelemaan ja takomaan järkeä päähäni. Ihme, että sain koko porukan tulemaan! Silloin ehkä päästään tässäkin asiassa hieman eteenpäin. Äsken tosin otin jo lyijykynän käteen ja vetelin listalta juhlapaikkoja pois hinnan tai muiden kriteereiden takia. Meillä tosiaan juhlat heti marraskuun alussa. Kaiken muun sään kestän, paitsi hurrikaanin.

Mies halusi kosia kun meille tulee 2v & 1kk yhteistä matkaa täyteen, mutta ko. päivänä oli syntymäpäiväjuhlat tiedossa. Aikaisti suunnitelmiaan päivällä ja melkein varastimme juhlissa kaiken huomion.

Yhdessä sovittiin ja käytiin sormukset katsomassa. Mies sai päättää sen jälkeen koska kosii, koska se oli hänen mielestään reilua.

Yritän saada kaason lukemaan jonkun runon Helena Anttosen Mie rakastan sinnuu, karjalaks -kirjasta. Siellä on aivan ihania runoja, joita lukiessa tulee väkisin tippa silmään.

Taidan minäkin liittyä tähän ketjuun. Meillä vihkiminen jo tänä vuonna, mutta juhlat pidetään 2016 tasan vuosi vihkimisestä. Kalenteria selatessa huomasin, että sopivasti on haluamamme marraskuun päivä ensi vuonna lauantai. Kun luin tätä ketjua, aloin kauhistella kuinka ajoissa olette kaikkien paikkojen yms. suhteen. En ole mitään tuollaista saanut vielä aikaiseksi ja nyt pelottaa kuinka käy. Vihkiminen on maistraatissa ja sen saa varata 4kk ennen, joten siihen ei ole vielä mikään kiire. Juhlapaikoista olen ehtinyt tehdä tiedosto koosteen, jossa ilmenee hinnat (jos ilmoitettu), suurin sallittu ihmismäärä ja erityishuomiot. Sen pidemmälle en tosiaan ole päässyt. Puvun ompelee serkkuni piirrokseni pohjalta, mikä on mahtavaa. Tuleepahan uniikki asu, eikä ole perinteisesti valkoinen. Saas nähdä mikä huuto siitä tulee, mutta eipä ole ainoa tulenarka asia näissä juhlissa. Nimittäin meilläkin on tarkoituksena juhlia ilman lapsia. Tiedän, että äitini vetää herneet tästä nenään, mutta onneksi sisarukseni tulevat tueksi kun asia paljastetaan.

Pyrimme maksamaan itse kaiken.

Meillä sama tilanne, eli mennään salaa naimisiin 15.5.2015 maistraatissa ja juhlat 20.8.2016. En mäkään oikein tiedä mille osastolle kuuluisin, mut onneks on kohtalotoveri! Mahtavaa kuulla, että jollain toisellakin on tällainen järjestely! Joudun käyttämään kahta muistilistaa, oma kummallekin vuodelle, josta on yliviivattu siihen päivään kuulumattomat kohdat. Lievästi sanottuna pakka sekaisin.

Mahdanko edes kuulua tähän ketjuun: vihkiminen 2015 ja juhlat vasta 2016? Kuitenkin: ihastuin tuohon oma häälehti-ideaan ja mieskin näyttää vihreää valoa. Sen avulla ei tarvitse mietiiä millaiseksi tekee menu-kortit. Teeman mukaiseksi se on kohtalaisen helppo muotoillakin. Jos saan sen tulostettua työpaikalla, niin kustannuksetkaan eivät nouse ihan pilviin. Saatiin ydinporukan kesken jopa sovittua kuun vaihteeseen päivä, jolloin istutaan kaikki alas ja pähkäillään hääjuttuja. Saavat yhdessä sitten toppuutella Annas kun, ikävä kuulla polttareistasi. Samalla alkoi vähän pelottaa mahtaako sisko järkätä minulle jotain ja mitä.

Meillä oli kahdet kihlajaiset: miehen puolelle oma ja minun puolelle oma. Molemmissa vain kourallinen väkeä, joka sopi oikein mainiosti. Juhlitaan sitten häissä isolla porukalla.

Viidet häät taitaa olla takana (lisään koko ajan yhden ). Niistäkin neljät oli ennen teini-ikää, joten muistikuvat ovat vähän satunnaisia. Yhden oli onneksi viime kesänä, joten sai tuoreempaa tietoa mitä itsekin haluaisi ja mitä ei.

Meidän vieraslista elää vielä, mutta tällä hetkellä (ja varmasti vielä lopussakin) minun puoleni hallitsee. Sulhanen sai revittyä vajaa 30 hlö suvusta ja kavereista yhteensä. Joudun omaa listaani vielä karsimaan ja paljon. Iso suku, minkäs teet.

Mulla myös todella lyhyet hiukset, joten ajateltiin siskon kanssa, että hän vähän laittaa niitä. En näe järkeä maksaa siitä, kun ei näille ihmeitä voi edes tehdä. Sama juttu meikin kanssa. En normaalistikaan käytä juuri mitään, joten kasvojen maalauttaminen toisenlaiseksi ei tunnu itsestä hyvältä. Meillä on hääpäivän kanssa jännät paikat. Emme puhu siitä etukäteen ihmisille, jottei kukaan loukkaannu kun maistraattiin ei tule kutsua. Itse juhlat on sitten siitä vuoden päästä. Kompromissiratkaisu miehen kanssa, joka oikeastaan sopii vallan mainiosti. Hauskaa tehdä juttuja välillä eritavalla. Pientä kivaa tuli taas viikonloppuna hankittua, että pysyy tunnelma yllä.

Meidän päivä valiintui marraskuuhun, koska muulloin ei vain itse ehdi. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä? Lisäksi päivä sopii häidemme teemaan.

^ Minulla myös iso suku ja siksi leikkurin alle joutuivat harvemmin nähdyt kaverit. Vedin itse raa'an linjauksen: isovanhemmat, omat vanhemmat sisaruksineen, heidän lapset (eli ns. 3 polvi) ja siihen seis. Näin lista pysyi jotenkin kurissa ja miehen puolikin pääsee ovien sisäpuolelle. Näin ne loput sukulaiset toivottavasti ymmärtävät paremmin, että vaikka heidät olisi haluttu kutsua, se meni tasapuolisesti.

Oi, tämähän on ihan mahtava keksintö! Saanko lainata? Yksi kaveri suostui seremoniamestariksi ja toinen ehdotti itse jospa hän tekisi meille hääkakun. Se vasta olisikin... Omien allerigioiden ja rajoitteiden takia siitä tulee mielenkiintoinen operaatio, varsinkin kun sulhon inhokit lisätään listalle. Me emme myöskään rajoita kaason / bestmanin pukeutumista ja laittautumista.

Olen itse vähän ehkä pettynyt kaveripiirin reaktioon. Mies sai puheluita ja viestejä ja omat kaverini (paria seuraavana päivänä kasvotusten nähtyä lukuunottamatta) ovat iloisesti olleet hiljaa. Hieman ehkä kateellisena seurasin miehen puhelimeen vastailua sohvalta. Mummoni oli mitä mainioin: hän selitti innoissaan tädilleni että kihlat on vaihdettu. Valitettavasti meni nimet sekaisin ja hän sanoi siskoni ja mieheni menneen kihloihin. Täti oli lievästi hämillään tilanteesta, kun emme olleet hänelle vielä ehtineet sanoa mitään. No, näitä sattuu.

Keräsimme, tai oikeastaan keräämme, rahat kasaan yhdessä, joten aika tasan meni sormuksien kanssa maksaminen. Saimme hyvän diilin myyjältä, joten vaikka omani oli kalliimpi jäi kokonaisuutena hyvämieli.

Meillä näkyy todella vahvasti. Mies on taitava piirtämään ja itse heilun kameran takana, joten näitä taitoja nähdään jo kutsukorteissa.

Meille tule vieraskirjaksi tämän tyylinen, mutta itse piiretty versio. Tarkoituksena olisi saada mahtumaan nimet sormenjäljen tuntumaan.

Meillä ei edisty mikään mihinkään suuntaan. Syynä ei toki ole, ettei olisi halua tehdä, vaan lähinnä että fiilikset ovat olleet viime viikot ihan maissa isoäitini takia. Edelleen hän sinnittelee, mutta enää mennään päivä kerrallaan. Isäni on jo tietoinen tulevista juhlista, mutta päätimme yhdessä pitää äidin vielä pimennossa. Ihan vain siksi, että saa tehdä rauhassa ja omannäköistä. Äitini on vähän tungettelevaan sorttia. Isäkin tietää vain siksi, että piti itkuparun keskellä päästä purkamaan ajatuksia isoäidistä ja siitä miten kovasti hänetkin tahtoisin paikalle, mutta se ei mitä todennäköisimmin tule tapahtumaan. Hommasin sentään hääaiheisia askartelulehtiä. Sen voi kai laskea edistykseksi?

Meillä pidetään kahvittelut kummankin lähipiirille erikseen, koska aikataulut ei vaan natsaa yhteen millään. Miehen puolelle tarjoan maidottomana: - gluteeniton suklaakakku - amerikkalaiset suklaahippukeksit - mangojuustokakku - avokado-broileripiirakka - omenahyrrät Hetken sai noita ohjeita muokata, mutta eiköhän tästä kunnialla selvitä. Jospa toisen kahvittelun reilun kuukauden päästä hoitaisi siskoni... Tai ainakin ehtisi avustamaan. Nuokin ajattelin töiden takia pyöräyttää edellisenä päivänä / samana aamuna.

Me kirjoitetaan omat valat. Omani on (onneksi) valmis, sulhon ajatuksenjuoksusta ei ole tietoakaan. Pari viestiä ylempänä mainittiin valojen laittaminen kehyksiin. Röyhkeästi lainaamme ideaa. Tarkoituksena on, että valat ovat kaason ja bestmanin hallussa kunnes niitä tarvitaan. En luota vihkitilanteessa omaan muistiini tippaakaan ja tiedän itkeväni valaa lausuessani. Ajatuksena on myös laittaa valat esille myöhemmin pidettävässä juhlatilaisuudessa. Näin kaikki voivat ihastella/kauhistella sanojamme. Sitäpaitsi kuinka hienoa on itsekin muistella tilaisuutta silmäilemällä kehystettyjä valoja.

Alustavassa vieraslistassa oli kevyet 120 hlö mukana. Kaason kanssa istuttiin eräs ilta alas ja lähdettiin karsimaan väkeä. Aloitettiin niin päin, että ketkä _pitää_ kutsua (=sukulaiset). Reilu 20 hlö tippui pois kun kaikkien lapset jätettiin ulkopuolelle, toinen mokoma harvemmin nähdyistä tutuista. Katostaan mitä äitini tuumaa kun myöhemmin listan näkee. Taustatukea tarvitaan ja paljon.

Jes! Oma vala valmis viimein. Onneksi on aikaa vielä hioa sitä tarpeen tullen, mutta olen jo nyt tyytyväinen siihen. Vieraiden määrää onnistuttiin karsimaan aika reippaastikin, mutta kauhulla odotan kun äitini saa kuulla ketkä jäivät ulkopuolelle.