Hallakaisla

Hääpäivä on lauantai, matkalle olisi tarkoitus lähteä sitten alkavan viikon aikana, mieluiten jo heti maanantaina. Sunnuntai olisi vähän liian äkkiä, maanantaikin taitaa olla vähän turhan kiireinen - haluaisin kutenkin ehtiä pakata rauhassa ja maanantaina on kuitenkin sitten vielä kaikenmaailman vuokratavaroiden palauttamista ja muuta. Tuo sääkysymys kyllä mietitytti, elokuussa on Suomessa mahdollisuus hyviin säihin ja taas monissa paikoissa maailmalla on juuri silloin esimerkiksi taifuunikausi. Mietittiin vaihtoehtoisesi, että jos tekisi heti häiden jälkeen lyhyen kaupunkiloman jossain Euroopassa ja lähtisi sitten loppusyksystä etelän lämpöön.

https://www.etsy.com ja hakuun "wedding garter" tai "bridal garter". Etsystä löytyy todella kauniita! Suurimmalle osalle tulee hintaa vähän enemmän kuin eBaysta löytyville, mutta ovat käsin tehtyjä ja kauniita eli jos hakusessa on jotain fiinimpää, niin tuonne! Ja väliin mahtuu myös noita parin, kolmen euron hintaisia.

Oijoi, näitä on kyllä hankalaa laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta tässä minun kolmikkoni: 1) Morsiuspuku: tämä on ehdoton, koska hääpäivä on päiväni prinsessana ja haluan näyttää ihanalta! 2) Koristelu: olen jopa nähnyt painajaisia, että koristeet ovat unohtuneet, tai että juhlamme ovat jossain vanhan seuraintalon salissa niin, että pöydillä on parit tuikkukipot ja se siitä. Koristeluita on suunniteltu jo nut paljon ja tarkasti. 3) Ruoka: menumme on suppeahko ja esimerkiksi kakun jätämme pois, mutta kaiken pitäisi olla hyvää ja sitä on oltava riittävästi!

^ Haha, sama täällä! Näitähän ehtii vielä monta, kun nyt jo aloittaa... Ensin jokin aika sitten näin unta, että kaikki koristelut olivat unohtuneet. Paikka oli joku ankea seuraintalo vanhoilla, kolhuisilla pöydillä ja tuoleilla. Minulla ei ollut meikkiä, kampausta eikä mekkoa, mutta kun oli jo vihkimisen aika, niin pakko oli mennä. Viimeöisessä unessa kaikki oli kunnossa ja valmiina, minun täytyi enää laittaa mekko päälleni ja mennä. Mekko oli kuitenkin kadonnut ja löysimme vain toisen, kammottavan ruman mekon, jonka tiesin jostain syystä kuuluvan eräälle täysin tyylitajuttomalle tuttavalleni.

Monilla hotelleilla, joita olen häämatkalle katsellut (lähinnä Intian valtameren kohteita) saa hääpari hotellista 15-20 % alennusta. Ihan tuntuva summa siis, ja vihkitodistus vaaditaan.

Piilarit! Sellaiset supervesipitoiset toimivat ainakin minulla pitkänkin päivän. Sen sijaan en ollenkaan tykkää ajatuksesta, että herkän puvun ja kampauksen kanssa olisi lasit, varsinkin kun kehykseni ovat yleensä vähän sieltä voimakkaammasta päästä.

Itse en ole vielä kenellekään joutunut sanomaan ettei kutsua ole tulossa. Entinen naapurinrouva tosin oli äidilleni puhunut siihen sävyyn, että odottaisi kutsua ja päälle heittänyt, että "kyllä meidän tyttären häihin kutsuttaisiin..." Melkein nauratti kun äiti tästä kertoi: tokihan olen joskus päiväkoti- ja alakouluikäisenä ihan hyvä kaveri tämän tyttären kanssa ollut ja heillä kyläillyt, mutta nykyään ollaan vaan etäisiä hyvänpäiväntuttuja eikä käynyt mielessäkään kutsua edes tytärtä, saati sitten rouvaa miehineen. Rouva tuskin kasvokkain ottaa asiaa puheeksi, joten kiusallisilta tilanteilta vältyttäneen. Mietityttää vain että mitä tällaisten ihmisten päässä oikein liikkuu. Siinä vaiheessa jos kutsulistalle päätyvät entiset naapurit ja muut vastaavat, niin lukumäärä pyörisi hiljalleen varmaan päälle kahdessasadassa.

Samaa kuin suurimmalla osalla muitakin, juhlapaikka ensin. Kirkkoja on monia kauniita ja varsinkin syrjäisempiin kirkkoihin kyllä saa vihki- (tai meillä siunaus-) ajan. Ollaan alustavasti mietitty Nokian Suoniemen kirkkoa, missä ei kuulemma ole minkäänsorttista tunkua, vielä tällekin kesälle saisi mille tahansa päivälle, meidän häät siis vuoden päästä kesällä.

Heinäkuun lauantai, varattiin kahta vuotta etukäteen. Vuotta aikaisemmin kesälle jos yrittää niin ovat kuulemma poikeuksetta jo täynnä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut niin aikaisin, mutta kun todella loistava paikka löytyi, niin miksikäs ei. Kuulemma oli joku paikan jo vielä vuotta myöhemmällekin kesälle varannut.

Aluksi ajateltiin, että palkkaamme jonkun tutuntutun kuvaamaan päivämme ja vain potretit hoidettaisiin "virallisella" valokuvaajalla. Nämä dokumentaarisen kuvauksen hinnat tuntuivat ihan älyttömän isoilta. Myöhemmin alkoi sitten mietityttää, että kun kuvat ovat kuitenkin päivästä ainoana käteen jäävä konkreettinen muisto, niin pitäisikö sittenkin ammattilaisella, joka myös hoitaisi kuvien jälkikäsittelyn ym. hommat. Niinpä sitten päädyttiin lpulta varaamaan dokumentaarinen kuvaus, 1550 € heinäkuun lauantaista. Suolaista, mutta hinnoittelu ainakin oli selkeä: samalla hinnalla kuvaaja tulee mukaan heti aamusta ja kuvaa valmistautumiset ja muut ja on niin myöhään kuin haluamme. Ei siis ainakaan mitään tuntimääriä tarvinnut arpoa! Portfolion perusteella valittiin mieleinen kuvaaja. Ykkössuosikki oli yli budjetin ("kuvaukset alkaen 2000 €"), mutta tällä meidän valitsemalla myös todella kaunis tyyli.

Minua ei omasta puolestani haittaisi strippari miehen polttareissa. Ei se minua kauheasti ilahduttaisikaan, mutta ymmärrän, että toisten mielestä se vain kuuluu osaksi polttareita. Niin kuin moni täällä onkin jo sanonut, palkkaa vastaan vähissä vaatteissa luikerteleva ihminen ei ole suurikaan uhka parisuhteellemme. Meille molemmille seksuaalisuus liittyy voimakkaasti toisen tuntemiseen ja luottamukseen, ei puhtaasti ulkonäöllisiin puoliin tai vaatteiden puuttumiseen. Mikä sen sijaan haittaa, niin se että tiedän että sulhaseni ei todellakaan halua stripparia ja vähän epäilen aikovatko bestman ja muut tätä päätöstä kunnioittaa. Mieheni ei pidä huomion keskipisteenä olemisesta, ei liiemmin baareissa käymisestä eikä isoista porukoista ja on sanonut, että ajatus stripparista tuntuu todella kiusalliselta. Toivoisin siis vain että kaverit kunnioittaisivat mieheni toiveita tässä asiassa. Tuppaavat vain iso osa olemaan aika riehakkaita, varsinkin vähän ottaneina. Saa nähdä miten käy

Minun vihkini on sellainen, ettei sen kanssa oikein sovi toinen sormus. Tosi kapea runko, vissiin 2 mm, ja siinä yksi pieni timantti kruunuistutuksessa. Kihla on hyvin perustavallinen puolipyöreä 4 mm rinkula, jonka mies oli valinnut itse. Kihla ei ole ollenkaan omaan makuuni, eikä sovi mitenkään vihkiin. Mies taas pitää vain kihlan, haluaisi kuitenkin vain samanlaisen vihkiksi niin turha ostaa uutta. Kaiverretaan päivämäärä kihlaan ja kiillotetaan tietysti. Ajateltiin, että molemmat menevät vihkitilaisuuteen ilman sormuksia ja pujotetaan sitten miehelle kihla ja minulle vihki.

Otan mieheni nimen, vaikka en siitä ihan kauheasti pidäkään. Toisaalta oma sukunimeni on kertakaikkisen tavallinen eikä herätä minussa sen kummempia tunteita. Asia on miehelleni tärkeä, joten voin hyvin suostua, koska en itse ihan kauheasti välitä suuntaan enkä toiseen. Miehen nimessäkin lähinnä haittaa sen epäkäytännöllisyys (kirjoitetaan säännöllisesti väärin, vaikka sen kuinka tavaisi kirjain kirjaimelta).

Kinuskimansikan kanssa vähän samoilla linjoilla: pilttipurkeista ei ole tulossa avec-laseja, mutta booliin ja muihin juomiin on tarkoitus käyttää! Meille tulee juhlan alkuun coctail hour -tyyppinen tilaisuus, missä ajateltiin tarjota pienistä pilttipurkeista yhtä tai kahta "nimikkodrinkkiä". Sitten illaksi tulee juomapöytä, mihin muutamaa eri drinkki- ja boolivaihtoehtoa ja isoja pilttipurkkeja laseiksi. Purkkien kaulojen ympärille nättiä narua ja tussi viereen, niin voi kirjailla itselleen illaksi oman kipon - ihan tolkutonta määrää purkkeja ei varmaan saada kasaan, vieraita kuitenkin melkein sata niin kauhean montaa ei ole per naama... Pillejä vaan vino pino, noista juominen voi muuten olla vähän hankalaa.

Meillä on ajateltu niin, että vihkiminen (juhlapaikalla) -> vieraiden tervehtiminen -> heti valokuvaukseen. Valokuvauksen aikana vieraille coctail hour -tyyppinen hetki, missä pikkupurtavaa ja luultavasti photo booth ja jotain viihdykettä. Bestman ja kaaso sitten voisivat käydä poimimassa lähipiiriä kuviin sitä mukaa kun on tarve. Kuvauksen jälkeen sitten alkaisi ruokailu, kukaan ei toivottavasti siihen mennessä ole pyörtynyt nälästä. (Oma kokemus muiden häistä yleensä se, että kauhea nälkä ja tylsää hääparia odotellessa. Siksi naposteltavaa ja ohjelmaa.)

Olen sen verran lyhyt, että haluaisin korot, jotta saisin enemmän jalkaa (=helmaa). Niissä ei ehkä kuitenkaan koko päivää selviydy, joten vaihtokengät mukaan!

Puolivahingossa varattiin paikka jo kesällä, vaikka oli tarkoitus vain alustavasti käydä katsomassa. On ilmeisesti aika suosittu paikka, joten nyt kesällä 2015 vuodelle 2016 olisi ollut myöhäistä ja haluttiin nähdä vaihtoehtoja kesäkuosissa. Tilan isäntä tosin kertoi tuolloin kesällä 2014 saaneensa yhden varauksen jo vuodelle 2017:kin!

Suunnitelmissa olisi miljöökuvaus vihkimisen jälkeen. Sää tietysti asettaa omat rajoituksensa, mutta jos nyt heinäkuun lopussa voisi toivoa... Haluaisin kovasti dokumentaarisen kuvauksen koko päivästä, saa nähdä. Studiokuvaus ei olisi onnistunutkaan, vihkiminen kun on Sastamalassa eli sieltä ei Tampereelle ihan äkkiä kuvaukseen pyörähdetä. (Lieneekö Pori melkein jo lähempänä... Ei kai sentään.)

Me varmaan toivomme lahjat rahana häämatkakassaan. Olemme hääpäivään mennessä ehtineet seurustella yli kymmenen vuotta, josta yhteisessä kodissakin jo noin kuusi. Tavaraa on siis kertynyt: kaikki mahdolliset kahvikoneet ja sodastreamit kyllä löytyy, samoin runsas valikoima vähän arvokkaampaakin kippoa ja kuppia, esimerkiksi muinoisten rippijuhlieni ja lakkiaisteni jäljiltä (miten niin iso suku?) Tavaralahjat häälahjoina ovat kuitenkin olleet alunperin sitä perua, kun häiden jälkeen ollaan vasta muutettu vanhempien luota yhteiseen kotiin. Kovin paljoa taloustavaraa ei siis nuorellaparilla ole ollut ja tavaralahjat ovat olleet tarpeellisia. Nykyään tilanne on usealla parilla kuitenkin ihan toinen ja vaikka mekin varmaan pieni lahjalista laaditaan, niin emme oikeastaan tarvitse enää viidettätoista KoKon kahvikuppia tuonne kaappiin.

Ei olla kauhean tarkkaan vielä mietitty, mutta haluaisin jonkinlaisen juomapöydän, missä olisi jossain hanasysteemeissä muutamaa erilaista drinkkiä/boolia, joista pari saisi olla alkoholittomia. Jotenkin pelkkä peruslimsa tuntuu vähän tylsältä, ajattelin täältä katsoa ideoita.

Jee! 30.7.2016 on meidän! Vieraslista tällä hetkellä noin 100 henkeä, mistä noin puolet pelkästään minun sukulaisiani... Iso suku, miehellä ei, minkäs teet.

Me ei varmaan ihan kauhean "kapinallisia" häitä olla järjestämässä, koska haluan häämarssini, prinsessamekkoni, tanssini ja muut hörsöt. Perinteiset hääleikit on tosin aika lailla pannassa - kimppu ja sukkanauha heitetään, morsiamenryöstön saavat järjestää jos on pakko, mutta ei mitään pohkeenkäpälöintejä tai kumpi sanoo -leikkejä. Emme voi kumpikaan sietää mitään tutustumisleikkejä, ja nämä aika poikkeuksetta tipahtavat samaan kategoriaan. Hääautoa tuskin tarvitsemme, kun vihkiminen on juhlapaikalla ja poistua ajattelimme vasta yömyöhällä, turha siis maksaa autosta jolla ajellaan vain pimeällä. Perinteiset buffetruoat yritämme välttää: kermaperunat, porsaanfileet ja lihapullat on aika nähtyjä. Hääkakkua emme varmaan myöskään ota, vaan sen tilalle tulee kahvi- ja jäätelöbaarit. Ja hääkarkit ovat mielestäni kammottavan tylsiä, puhumattakaan näpertelyn määrästä, joten ei kiitos.

Kun hakee Googlella "jennyjoseph.com reviews", niin tulokset näyttäisivät olevan samaa luokkaa kuin muillakin samankaltaisilla kiinafirmoilla. Osa on saanut täydellisen mekon, osalla ollut liian iso, huonosti tehty tai muuta kurjaa. Ja aitojahan mekot siis eivät ole, vaan kopioita designer-puvuista. Luultavasti siis saisit kyllä mekkosi, mutta laadun kanssa lienee melkoista arpapeliä.

Haa, kiitos ideasta, esssie!

Oivoivoi... Sormus hommattiin jo tammikuussa häämessuilta, juhlapaikkakin on varattu. Minulla on hääkansio, johon olen tehnyt aikataulut tyyliin "kevät 2015", "kesä 2015", "syksy 2015" jne. aina tuonne hääviikolle asti. Koristelut ja tarjottavat on hyvin pitkälle jo suunniteltu, mekkokin aika hyvin tiedossa. Jos nyt koittaisi vähän hillitä vaikka tuonne kevääseen -15 saakka, siten ehkä alkaa olla vähän ajankohtaisempaa. Gmailin suhteen ei onneksi ole hätää, mieheni (=tuleva oma) sukunimi on todella harvinainen.