Helvis

Hääyö hotellissa tuo juhlan tuntua, jos vaihtoehtona on yöpyä kotona, eli kaksiossa, missä on remontti kesken. Ja hotelli myös siksi, että päivän saa aloittaa menemäällä valmiiseen aamiaispöytää tai aamiainen voidaan tuoda myös huoneeseen. Mm. myö siksi hotelli voittaa kodin hääyön viettopaikkana.

Ehdottomasti emme halunneet omaa pöytää itsellemme.

"Tumma puku" on monesti hyvin väärinymmärretty pukukoodi. Mielestäni "juhlava pukeutuminen" tai "juhlapuku" tai vaikka ihan vaan "puku" on riittävä ohje, vaikka ne eivät mitään virallisia koodeja olekaan.

Myös meillä oli kutsussa ilmoitettu, että paras lahja on se, että pääset(te) paikalle juhlimaan kanssamme meille tärkeää päivää. Ja "...mikäli haluat muistaa meitä myös muulla tavoin, voit tukea häämatkakassaamme XXXXXX-XXXXX. tai kysyä meiltä lahjavinkkejä." Niille, jotka kyselivät vinkkejä, kerroimme suoraan, että emme halua tavaraa, koska sitä meillä on enemmän kuin tarpeeksi jo ennestään, mutta mikä tahansa aineeton lahja (ravintolalahjakortti tms.) on ok. Suurin osa vieraista teki lahjoituksen matkakassaan, mikä oli meille mieluisin ja varmasti vieraillekin helpoin tapa muistaa meitä. Summat vaihtelivat 25 eurosta/hlö aina yli 100 euroon/hlö. Jokainen lahja oli varmasti antajansa mielestä kohtuullinen ja siksi myös meille summaan katsomatta mieluisa ja arvokas. Muutamia (ravintola)lahjakorttejakin saimme, ja nekin olivat mieluisia.

Valko-vihreä, "huoleton", pieni-keskikokoinen kimppu sekalaisista kukista tasan 100 € ja kaksi kpl vieheitä yht. 16 €. Helsinki (Stockalla oleva kukkakauppa).

Meidän vihkijä otti toiveemme huomioon, ja siviilivihkimisen kaavan ympärille saatiin vähän lihaa luiden ympärille. Hän oli valmistellut osittain toiveidemme pohjalta puheen, johon oli yllätyksenä lisännyt vielä kaunista tarinaa parisuhteesta. Lisäksi puheessa kerrottiin suhteemme historia (joka oli melko lyhyt), eli missä tapasimme ja miten olemme päätyneet "tähän hetkeen" sekä tietoa siitä, mihin asioihin olemme toisissamme ihastuneet ja mitä arvostamme toisissamme.

Kampaus (sis. koekampauksen) 109 €. Loco (Helsinki). Meikki (sis. koemeikin) 140 €. Tekijä Heidi Kjellman (Helsinki). Erityisesti meikkaajaa voin suositella muillekin!

Meillä oli n. 65 hlön häät, joiden kaikki järjestelyt hoidimme sulhasen kanssa itse. Kaason ja bestmanin ainoa tehtävä oli järkätä polttarit. Kaaso myöskin tarjosi apuaan juhlapaikan laitossa häitä edeltävänä päivänä sekä itse hääpäivänä. Emme halunneet sulhasen kanssa vaivata ylimääräisillä hääaskareilla ystävieämme ja sukulaisiamme, ja olimme "valintaamme" erittäin tyytyväisiä. Mielestäni häiden järjestämisellä ei ole oikeasti tarvetta kuormittaa montaa ihmistä kuukausikaupalla.

Yövyimme hotelli Tornin art deco -sviitissä. Sviitti (kaksi huonetta ja kh) oli oikein ok. Hintaan ei kuulunut mitään erityistä palvelua tms. Aikainen check in ja myöhäinen check-out onnistuivat pyynnöstä. Hinta 249 €.

Uniikkia saa myös, kun pyytää graafikkoa suunnittelemaan itselle mieluisat kutsukortit. Kutsukorttien väkertäminen itse ei olisi tullut kuuloonkaan. Pidän kaikkein eniten (vieraanakin) painetuista, klassisista mutta hääparin näköisistä kutsuista, joissa ei ole liikaa yritystä.

"Kosinta" tapahtui niin, että mies eräänä iltana pienen (ja ihan kauniin!) alustuksen jälkeen sanoi, että haluaisi kanssani naimisiin, ja kysyi haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin. Kosinta lainausmerkeissä siksi, että siihen ei sisältynyt mitään polvistumisia, erityisiä puitteita tms., joita en kyllä olisi kaivannutkaan. Ne olisivat oman mieheni tapauksessa olleet kökköjä, päälleliimattuja eleitä, jotka olisivat varmasti saaneet minunkin oloni kiusalliseksi. Olin siis omaan "kosintaani" erittäin tyytyväinen eikä vastausta tarvinnut miettiä hetkeäkään. Miehellä ei ollut sormusta valmiina, vaan sain valita itselleni mieleisen, kun kävimme yhdessä sormusostoksilla.

Asumme Espoossa. Siispä soitto syyskuussa Espoon maistraattiin, että saisimmeko sieltä meille joulukuisiin häihin Suomenlinnaan vihkijän. No, eipä onnistunut, kun Suomenlinna on kuulemma niin hankala paikka. Kehottivat kysymään Helsingistä. No, eipä onnistunut sieltäkään. Soitto Hyvinkään maistraatiin, josta olen aiemmin kuullut paljon kehuja. Ottivat toivepäivän ja tiedot ylös, ja lupasivat imoitella viikon sisällä onnistuuko vihkijän saaminen sitä kautta. Ja mitä kävikään: samana päivänä meille soittaa vihkijä, joka lupautui vihkimään meidän joulukuussa. Hän tosin oli Tikkurilan maistraatissa, joten en tiedä mitä kautta viesti meni sinne. Mutta pääasia, että vihkijä järjestyi! En vaan edelleenkään ymmärrä miten Espoon ja Helsingissä maistraateista vihkijän saaminen tuntui olevan jotenkin vaikea asia.

...ja kaikki maksettiin itse. Sulhasen isä tarjosi rahallista tukea järjestelyihin, muttasanottiin hänelle, että voi muistaa meitä sitten häälahjalla.

9200 € ilman uusia sormuksia ja häämatkaa.

Sovimme yhdessä, että emme osta toisillemme huomenlahjaksi mitään. Häämme olivat muutama päivä joulun jälkeen, jolloin oli jo saatu ja annettu ihan tarpeeksi lahjoja.