Meillä on sen verran pitkä aika hääpäivään, että vielä ei sitä järjestelemisen riemua ole. Tullaan anopin kanssa oikein hyvin toimeen, mutta tuollaisissa asioissa varmasti tulee konflikteja jos annetaan tilaisuus osallistua. Hankala homma, koska anoppi on tosi tehokas ja ahkera, mutta sukupolvien välinen kuilu on meidän näkemyksissä tuntuva, enkä yhtään jaksaisi vääntää tarjoilusta, astioista, koristeluista ja ties mistä. Näihin haluan itse panostaa, mutta anopin mielestä häät ovat koko suvun juhla, joissa tingitään sitten laadusta eikä määrästä. Vieraslista tuleekin varmasti olemaan hänelle kova pala, me kun ei aiota kutsua kaikkia kummeja, setiä ja tätejä, kissoja ja kaimoja, joita kyllä riittää vaikka muillekin suvuille jaettavaksi, Lapsia ei kutsuta lainkaan. Veikkaan että siviilivihkimenkään ei ole hänen mieleen, eikä etenkään se, että pidän oman nimeni. Noista jälkimmäisistä en kyllä mielipiteitä kaipaakaan, koska eivät ole missään suhteessa neuvottelukysymyksiä. Muissa asioissa kyllä kuuntelen ideoita ja ajatuksia ihan mielelläni, mutta mitään velvollisuutta meillä ei ole niitä noudattaa. Apuakin otetaan ihan mielellämme vastaan, mutta mitään hääsuunnittelijaa emme ole kenestäkään tekemässä. Joko siis meidän ehdoilla tai ei ollenkaan. Miehen isä taas saa pysyä järjestelyistä kaukana, ja siinä anoppi on onneksi sataprosenttisesti samaa mieltä.