jennna

Kiitos! Oon kyllä niin onnellinen ettei mitään rajaa! Kovia suunnitelmia sillä oli ollut, mutta sitten päättikin vain kysyä kun ei kestänyt jännitystä. : DD Miten täällä sai morsian- tunnuksen?

Mua kosittiin! ♥♥♥♥♥

Mitään vihjaillu ole aikoihin, vaihtaa vaan aihetta. : < Mangusti, oon pahoillani. : (

Joo, kaikki kihlautuu ja suunnittelee häitä eikä ygtään auta se "no kyl se vielä kosii!" "Kyl se pian kosii". Helppohan teidän on sanoa kun te ette oo ees kerenny alottaa asiasta stressausta tai vihjailua ennen ku teitä on jo kosittu toisin ku mä. Jos ite oot jo saavuttanu sen mitä toinen epätoivosuuteen asti oottaa niin ei paljo auta tollaset kuluneet fraasit.

Oispa niin helppoo unohtaa... Ei onnistu. Mua alkaa ketuttaa kohta ihan toden teolla, toinen näkee hääunia, mä kihlaunia ja ei vaan mitään tapahdu. Alkuvuodesta puhu ja kohtahan se on jo ohi! : /

Se oli nähnyt viime yönä hääunia. Alitajuntakin jo muistuttelee... : D

Munki toiveet "nousi" taas kun pyysi kysymystä johon osaa vastata ja kysyin et "teetkö musta vaimon?". Vastas sit miettimisen jälkee et "eiköhän se onnistu", sen piti olla helppo kysymys koska se on jo selvä juttu. -.- toivon et ennen kesää, mut viimeistään ennen viidettä vuosipäivää kosii. Jos ei, alan jo hermostua koska kesällä jo menny vuosi siitä kun aikoi ekan kerran kosasta ja on ollu kyl aikaa jo miettiä.. ja kolmisen vuotta siitä ku toin asian ekaa kertaa esille.

Noniin murmels, onnea nyt! Itse en tältä päivältä tosiaankaan odota kosintaa, ei oo yhtään ystävänpäivä-ihminen tuo miekkonen. On muutenkin sanonut, ettei tule olemaan mikään juhlapäivä (hämäystä vai totuus ; )). Alkuvuodesta se tosiaan on puhellut mutta tässähän alkaa alkuvuosi kohta olla taputeltu jo, liekö unohtanut koko asian kun ollut työharjotteluita yms. jotka vie keskittymisen... Muuttoakin tulossa (mies ei edes haluaisi muuttaa) ja varmaan inhoo mua ku pakotan muuttamaan niin ei tee musta vaimoo ollenkaan. : D

murmels, sun mies näköjään vielä enemmän tosissaan. ; )

Ää Littis, ei saa sanoo noin tai tuun hulluks. Toivotaan toivotaan, kun kerta alkuvuodesta on puhunut... : DD KOHTA ON ALKUVUOSI JO MENNYT! : D Taas ärsyttää kun yksi mun entinen kiusaaja on suunnittelemassa jo häitä, ehtihän se edellisen kaa olla naimisissa 1,5v... Ja nyt uudestaan menossa ukkonsa kanssa naimisiin, yhdessä olleet viime keväästä vasta... Ja Cosmokin vihjailee: "Miespaneeli: Kun kohdalle sattuu se oikea nainen, ei sitoutuminen pelota". No pelottaapas näköjään... Hemmetti. : D

Pääsin ampumaradalle, oon pitkään haaveillu siitä(kin)! : ) ihan kiva yllätys, mut niin romanttista et joo, ei kosintaa. Sain kuitenkin sivuttua aihetta kun mies kysyi että arvasko kukaan. Sanoin että "ei, sun vihjeistä ne päätteli et nyt sä kosit johon vastasin et kaikkee muuta sä kyllä saat aikaseks mut et sitä". Sit mies vaan tuumas et "niin mä arvasin et sitä siellä on ekana ootettu". NIIN..... äitinsäkin kovasti oottelee kun tituleeraa itteensä jo ihan anopiksi. : D

Onnea akkuporakone! Ja tosiaan, sormuskuvaa kehiin! : D Mulla on tänään synttärit. Keskiviikolle on kuulemma luvassa jotain megalomaanista. Noh... Tietysti toivon tätä tapahtuvaksi, mutta en haluais elätellä liikaa toiveita etten pety. Katsotaan kun vaan malttais housuissaan pysyä... : D

Ärh, mies eilen luki tän otsikon välilehdestä ja sano että "jaa, kolmosessa jo menossa." "Niin no ei ton kakkosen aikaankaan mitään tapahtunut, toivottavasti ei neljänteen asti tartte odotella..." Sit se sano "no katotaan sit seittämännen kohdalla". RRRAHH! Varmaa läppä mut kettumainen sellanen..

Ewy, iiihhh en kestä! Meillä aika hiljasta aiheesta...

Lillacket, itse katselen jo vihkisormuksia vaikkei oo sitä ensimmäistäkään...

Siksi siihen ei siis voinut kirjoittaa, olin jo ihan paiseessa, että voi ei! : DD Joo odotellaan edelleen... Nyt jätin sormusrasian pöydälle, katotaan huomaako... : DDD Otan tällaisen moovin. Ja siis olen sanonut jo ajat sitten että aion sen ostaa valmiiksi joten siis ei silleen yllätyksenä pitäis tulla. Uutenavuotena oltiin kaverin luona, joka joskus lupas vihjailla vähän ukolle. No ei sanallaakaan maininnut, aargh... : D Ei ole varmaan kuitenkaan ihan heti tapahtumassa, muuttohärdellii yms. tulossa, edelleen malttamaton mut pakko yrittää malttaa... : (

Mä ostin oman kihlani, mies saa ostaa omansa sitten.

Niitä kokemuksiakin voi kertoa, en tiedä nimittäin lähipiiristä ketään mutta omat ois tarkotus yhteen liittää ja siksi näin... : ) Mut kokeilen nyt ainakin tuolla hakusanalla ensin.: )

Eli siis jos kihlanne ja vihkinne on liitetty yhteen kultasepällä, niin tahtoisin nähdä kuvia miltä ne näyttää. Tuolla yhdistelmäkuvaketjussa niitä on, mutten voi muistaa millä sivuilla enkä viitsi kaikkia käydä erikseen läpi. Jos siis löytyy yhteen liitettyjä sormuksia niin kuvaa tähän. Kiitos. : )

Me ollaan sovittu et joku päivä mennään naimisiin. Tämä menisi mulla kihlauksesta, mut mies ei sellasena sitä pidä. Jos pitäis, oisin ollu kihloissa jo ikuisuuden. Hän sanoo kosivansa ja sen jälkeen kuulemma ollaan kihloissa. Sen jälkeen pyydän päättämään vähintään vuoden koska mennään. Että näin erilaisia käsityksiä ihmisillä on. Itse aina toitotan sitä, että jos ei naimisiinmenoaikomuksia ole, ette ole edes kihloissa vaikka on sormukset. Ja osahan on edelleen sitä mieltä että kihlat = avoliitto, mitä en voi käsittää.

Ja tuota ohutta runkoa voi paksuntaa juottamalla sormukset yhteen, tulee kestävämpi kokonaisuus. Itselläni kihla juurikin aika kaponen kämmenpuolelta, mutta juotan vihkin siihen sitten kiinni niin alapuolesta tulee kestävämpi.

Itsellä nakkisormet ja lyhyet + pieni käsi joten kaksi siroa tulossa, molemmissa timantteja. Oiskohan 2mm noin molemmilla leveyttä.

Siksi, että pidän kauniista sormuksista ja minulle kivellinen on kaunis ja makuuni sopiva. Ja nimenomaan timantit, koska haluan niiden säilyvän koko eliniän naarmuuntumatta ja hohtoaan menettämättä. Valkokultaa siksi, etten pidä keltakullasta yhtään eikä mulla oo yhtään keltakultasta korua (+ ihonväriin ei sovi keltakulta). Omassa kihlassani on 11 timanttia, yksi keskellä vähän korotettuna ja loput sivuilla. Vihkiksi olen ajatellut klassista rivaria, jossa timantit on upotettu sormukseen, niitäkin olisi 11 jotta timanttirivit on samanpituiset. Näitä minä jaksan katsella loppuelämäni, sitä pelkkää kultaista rinkulaa en jaksaisi, en ainakaan kovin kauan sellaisenaan että vihki olis sit tosi pian saatava rinnalle. Siksi.

Itselläkin tosi tärkeää millaisen sormuksen haluan, joten sopii paremmin kuin hyvin, että kosii ilman sormusta tai ottaa jonkun mun vanhan sormuksen näön vuoksi korurasiasta. : )

Työpaikkaromanssi. ; ) Menin siis töihin erääseen firmaan ja meillä oli koulutuspäivä. Alkuperäinen kouluttajamme oli sairastunut joten tää mun miekkonen sitten tuuras tätä alkuperäistä. ONNEKSI. Ensin en kiinnittänyt huomiota, mutta sitten hän avasi suunsa, vau miten seksikäs ääni. : D Muutenkin alkoi tulla luonne esiin ja koska se on se, mikä mulle merkkaa eniten niin olin ihan että jahas, siinäpä kiinnostava mies. Istuin koulutustilaisuudessa häntä vastapäätä. Oli hänkin heti minut huomannut, näin jälkeenpäin tiedän. : ) Olin silloin vielä varattu, mutta suhteessa meni huonosti ja olin miettinyt eroa jo pitkään. Viimeinen "niitti" oli kun oli työpaikkamme Halloween- bileet, siellä hän minua alkoi liehitellä sitten ja ilmaisi tunteensa. No, silloisen äijäni dumppasin sitten kun huomaisn miten paljon sopivampi mies minulle onkaan olemassa (entinen petti ja valehteli, oli varmaan pokeriippuvainenkin) ja tuon Halloween- illan jälkeen tämä kouluttajamieheni sitten julkaisi kuvia, jolloin sain jutunjuurta sähköpostiin ja siitä alkoikin sitten kirjoittelu... : ) Ja seurustelu alkoi noin kuukausi ensitapaamisesta. Nyt takana lähes neljä vuotta, rakastun joka päivä uudelleen ja syvemmin, kumppanuus ja ystävyys on vahvoja. Työpaikkaromanssista kehkeytyikin elämän mittainen retki ja kouluttajastani elämäni mies. <3