jennna

Marjaana, toi ei tarkota et siihen menis liian kauan aikaa. Mä toivotan tsemppiä, nyt se ainakin tietää. Mun mies loppujen lopuksi vain pohjusti hiukan ja kysyi pikaisesti, koska sano et ei ookaan pokkaa järkätä mitään jännää vaikka ensin niin sanoi. Ja yllätti ihan totaalisesti, eli se saattaa olla joku tollanenkin sillon ku sitä vähiten odotat. Nyt antaisin pölyn vähän laskeutua ettei kiristä välejä enempää. Jos ei vuoden sisään jotain tapahdu niin sitten taas voit hiukan vihjailla.

Eihän sitä erikseen päätetä... : D Meillä se oli 11.3. koska mies silloin kysyi vaimokseen ja thats it.

johku, jeejee, onnea! (Eka viesti morsiamena mulla! ) Ja Marjaana, kyllä se selvästi on edes miettinyt asiaa. Se on jo askel eteenpäin. Käykää uus keskustelu, kysyt miksei ole hälle niin tärkeää ja kerrot miksi sulle. Munkin mies oli alkuun just tollanen... "No en tuu menee ikinä naimisiin", "no ei kai tässä kiire oo mihinkään..", "jaa yksinkö meinasit mennä?" jne. Mutta kun kerran istuu oikeasti alas ja pui asian läpi ja jättää sitten hautumaan niin tapahtuu jos on tapahtuakseen. Näin mä uskon. Meillä se vei yli vuoden.

Mun kihla himpun vajaa 400e, maksettu itse. Valkokultaa ja 11 timanttia. Miehen kihla 79e, maksaa itse. Hopeaa ja mustia zirkoneita (leveä ja paljon metallia).

Ehdottomasti miehen nimi. En pidä omastani ja minut yhdistetään siitä aina ihmisiin, joihin en halua tulla yhdistetyksi. Lisäksi haluan koko perheelle saman nimen, sitten kun lapsia tulee.

Munkin mies sanoi suhteen alussa ettei koskaan naimisiin. No kuinkas tässä pian käykään... ; ) Mutta jos on tosiaan jo noin kauan ollut ja edelleen sanoo, niin.... Mielestäni toisen petkuttamista tuollainen. : (

Juu näin kävi. : ) Kärsimätön tittelin suhteen tosin, ei vieläkään ole Morsianta tullut.. : D

Työpaikkaromanssi, josta tulee ensi talvena 5v. : P

Tsemppiä hommaan, SpookyBabe! : )

Toinen kerta mulle, miehelle eka. Viimeksikin kyllä olin naimisiinmenoaikeissa, mutta sitten persoona muuttui eikä ollut enää sama mies jonka halusin miehekseni, joten.... Nyt ollaan samalla lailla tosissaan ja edelleen vuosien jälkeen juuri se mies kenet haluan loppuelämäksi vierelleni. : ) Häät siis tulossa, kun saadaan finanssipuoli kuntoon.

Mua ärsytti suunnattomasti kun sisko alkoi vänkäämään et kai sä nyt käyt rippikoulun et saatte kirkkohäät... No en aio käydä sitä varten, siunaus kirkossa saa riittää... Hänkin uhrautui tekemään niin joten miksen mäkin uhraudu... Siksi, koska mun ei ole pakko vaan meille sopii tämä. Miksei voi vaan antaa ihmisten tehdä niinkuin itse haluaa, eikä niin kuin "kuuluu" tehdä..? Lisäksi oli ihmeissään, että miten me ny niin nopeasti naimisiin (2-3v ei mun mielestä oo kauheen nopeasti) kun itse olivat 8v kihloissa ennen häitä ja lapsenkin tehneet. Niin no edelleen, me tehdään meidän tavalla, lapset häiden jälkeen ja mitä sitä kahdeksaa vuotta miettimään. En tajua, miksei vaan voi onnitella ja olla iloinen...? Muoks, varmaan pillastuu kun tulen kertomaan, ettei meidän häihin sitten tuoda lapsia...

Mun mielestä niitä ei voi edes kihloiksi kutsua, jos se naimisiin meno ei ole tarkoituksena. Sillon se on jotain sormuksen kanniskelua vaan, mutta kihlaus se ei ole. Itselle on aina ollut alusta asti selvä, että se on lupaus avioliitosta ja miehenkin pitää se sisäistää. Itsellä kihisee jos jotkut menee "kihoihin" mut naimisiinmeno ei tuu kuuloonkaan. Sillon tekee aina mieli päräyttää et se mitään kihloissa oloa ole. Menköön naimisiin vaikka 10 vuotta kihloista, mutta jos ei aikomus ole mennä ollenkaan niin se ei ole kihlaus, piste. : D

Minusta tulee rouva Kuosmanen. : D Todella tavallinen nimi, mutta inhoan omaa nykyistä sukunimeäni joten käy mulle. ; )

Itse pistin isälleni ja kaukana asuvalle siskolleni tiedon kihlautumisesta, muut tietää facebookin kautta joiden tarvii tietää (mut sisko ja isä ei käytä joten...). Ihan vaan laitoin, että häitä on odotettavissa muutaman vuoden sisään ja rouvaksi ollaan matkalla. : D Facebookissa onnitteluja tuli tosi paljon, tekstarilla tietty sit vaan isän onnittelu ja sisko soitti. : )

Missä mun morsian- status viipyy..? Kiitos onnitteluista. : )

Tuli ihan puskista, kun oletin sen olevan jotain tosi hienoa kun sellaisesta puhui. Että haluaa järkätä jotain tosi spessua ja sellaista oli miettinytkin jonkin aikaa. Kosinta tuli kuitenkin ihan tavallisena keskiviikkona, ihan tavallisessa tilanteessa. Ei malttanut sittenkään odottaa, senkun vaan kysyi vaimokseen. Repesin itkuun ja vastasin että todellakin tulen vaimoksi. : D Sitten olikin jo lähdettävä menoille, mutta tämä ihan tavallinen kosinta sopi mulle paremmin kuin hyvin ja yllätti tosi paljon kun luulin et ois ollu sitä hienompaa. Olen aina sanonut, että pääasia kun kysyt. : ) Tavallisessa arjessa kun sitähän tässä aiotaan loppuikä elää. <3

Ja kyllä, maat ja mannut ehdin myydä ennenku tajusi. : D

Kiitos! Neljä vuotta ja viisi kuukautta se otti... häitä joudun huonolla tuurilla odottelemaan kolme vuotta lisää! Ovatpahan kuitenkin jo askeleen lähempänä. : ) ja kaikille joiden miehet on jahkailijoita: me puhuttiin tästä aiheestä KUNNOLLA halki poikki pinoon, viime kesänä. Mä pistin oijeesti äijän selkä seinää vastem et mä haluan naimisiin sillon ja sillon, tiedä se. Siitä asti se on asiaa pyöritellyt ja pohtinut kun selvää on kuitenkin ollut et naimusiin mennään ja yhdessä ollaan. Näin vajaa vuoden myöhemmin se sitten vaan tajusi miks odottaa kauempaa kun molemmat kuitenkin tahtoo. Nyt se onnessaan itseään kutsuu sulhaseksi ja mua kihlatukseen. Eli ei muuta kun äijää riveleistä kii ja kysymään mikä ettei nyt kun kerta yhdessä aiotaan olla.

Joo kyllä siltä kuulosti et ei ois ollu tulossa nyt.. : D Alkuvuodesta se kylläkin puhui ja lupauksensa piti. ; ) Mulla on ollu tässä matkan varrella monesti aavistuksia jotka on mennyt sitten mönkään ja nytkin oli aavistus ja sit aattelin et no ei se varmaan nyt kun taas menee mönkään niinkun ennenkin kun ollu muuttoo yms tässä... No tällä kertaa se ei menny mönkään.

Tuossa kuvassani se näkyy. : P Valkokultaa ja 11 timanttia. <3

Kiitän! Ja tsemppiä muillekin odottelijoille! : ) käynvarmaaan välillä täälläkin vilkuilemassa.