Hea

Varmaan se kun kirkon ovet aukenivat, tulin isän kanssa sisälle ja näin sulhasen ja hän näki minut. Se oli ihan kuin jostain elokuvasta.

Olin rento aamulla kampaajalla ja meikkaajalla sekä valokuvauksessa. Sen jälkeen jännitin kirkossa ja hääjuhlan alussa. Pidimme sulhasen kanssa pienen tervetuliaispuheen juhlan aluksi, mikä taisi laukaista sekä meidän jännityksen että rentouttaa juhlien tunnelmaa. Suosittelen sanomaan edes muutaman sanan, vaikka "kiitos että tulitte ja tervetuloa" jos ei muuta irtoa.

Todella, todella huonosti - ehkä 3 tuntia. Hääviikolla nukuin 4-5 tuntia yössä (polttareiden jälkeen 7 tuntia, morsiussauna rentoutti). Minkäs teet, kun jännitti ja odotin niin kovasti hääpäivää. Onneksi väsymys ei pilannut häitä, vaan jaksoin olla tolpillani melkein loppuun asti enkä edes sekoillut sanoissani hääparin tervetuliaispuheen aikana (yleensä väsyneenä muistini on todella huono ja pelkäsin, etten muista yhtään, mitä piti sanoa).

Kaksi asiaa: tervetuliaismalja onnittelujen jälkeen (ei ennen niitä) ja häävalssin jälkeiset tanssikappaleet eri järjestykseen (siten, että tulisi paritansseja myös vielä iltapalan jälkeen). Noh, nämä nyt olivat sellaisia seikkoja, jotka huomasi vasta hääpäivänä. Pappi vaihtui sairastapauksen vuoksi muutamaa päivää ennen häitä ja kaason puvun vetoketju hajosi hääpäivän aamuna. Näiden jälkeen hääjuhlassa sattuneet pienet mokat eivät eivät enää tuntuneet merkityksellisiltä ja kokonaisuutena häät olivat ihanat ja järkyttävästä väsymyksestä huolimatta meille jäi kasa mahtavia muistoja, paljon valokuvia sekä video.

Miehen bravuuri meillä on valokuvistamme koottu n. 8 minuutin pituinen esitys. Ei siis powerpointilla vaan elokuvatyökalulla tehty. Siihen on mennyt aikaa kuvien ja taustamusiikin etsimisineen, valitsemisineen sekä esityksen kokoamisineen. Mutta ei miehen osallistuminen suinkaan tähän rajoitu, vaan mielipiteensä sanoo lähes kaikista asioista jne. Mies myös halusi hevoskyydin juhlapaikan pihaan, vaikka kirkosta lähdetäänkin omalla = hääautolla. (Ja mulla ei ollu mitään hevoskyytiä vastaan. ) Askartelut ja oman pukuni olen tehnyt ilman miehen apua (kutsukortit teki toinen kaasoista).

Meillä vihkiminen klo 14 ja juhlapaikalla saa olla klo 24 saakka. Tuskin sen pidempään kukaan jaksaisikaan juhlia, ja halukkaat pääsevät helposti kävelemällä kaupungin keskustan jatkopaikkoihin. Ainoa ongelma on, miten saadaan kaikki hyvä musiikki mahtumaan klo 16-24 välille.

Viikon. Ensimmäinen päivä menee matkustaessa hääpaikkakunnalle eli vanhempien luo. Sitten täytyy tehdä kaikki sellaiset jutut mitä ei voi täältä käsin tehdä kuten koekampaus ja -meikki, polttarit , juhlapaikan koristelun suunnittelu, äänentoiston testaus yms. ja sitten koristelu yms. Häiden jälkeen vapaata on kaksi päivää, joista toinen menee taas ajomatkaan takaisin kotiin. Onneksi sain kaikki kolmen kuukauden töistä kertyvät 6 lomapäivää keskitettyä hääviikolle. Miehellä tietysti sama homma. Kunhan vain ei raahaisi töitä matkalle, tarvitsee nimittäin lähinnä kannettavan tietokoneen...

Valkoinen ja kulta. Idea lähti juhlapaikan värityksestä (voimakkaat värit sisustuksessa eli ei voi olla mikään kirkas pinkki -linja meillä). Mitään tiettyä valkoisen tai kullan sävyä ei olla käytetty joka kohdassa, eikä joka ikinen yksityiskohta ole teemavärityksen mukainen.

Ilimottauvumpa oulutarten joukkoon mukkaan! Meillä on häät elokuun 2014 lopussa. Vihkiminen on alkuperäisen (asumme 600 km päässä) kotiseurakuntani kirkossa ja juhlat ravintola Arttelissa. Myös mies on suht läheltä Oulua kotoisin, joten pähkäiltyämme aikamme päädyimme kotiseutuhäihin nykyisellä asuinseudulla pidettävien häiden sijaan. Täällä olisi kyllä ollut parempi valikoima juhlapaikkoja, mutta hinnatkin sitten tyyriimmät. Artteli täytti tärkeimmät toiveet eli kulttuurihistoriallisesti arvokas vanha rakennus ja koko porukka (n. 90) mahtuu (silti) samaan tilaan. Nyt jälkeenpäin ajatellen myös sijainti lähellä keskustaa (mutta silti rauhallisella puistomaisella alueella) on hyvä juttu, koska vieraat voivat vaikka kävellä hotelliin hääjuhlan päätyttyä. (Alun perin ajateltiin siis maalaishäitä.)

Osaako kukaan sanoa, millaista Islannissa on syyskuun lopussa? Olisiko sinne parempi matkustaa silloin vai kesällä, ja miten kesä-, heinä- ja elokuu eroavat toisistaan? Tai millainen on toukokuu?

Oisko ollu kolmisen euroa kappale meidän itse askarrellut kutsukortit. Hintaa on kyllä hieman vaikea laskea, koska samoja materiaaleja on käytetty esim. hääpukuun (strassit) ja niitä on vielä jäljellä. Sitten vielä ykkösluokan postimerkit euron kappale, lisääpä muuten kummasti yhden kutsun hintaa. Omaa aikaa kutsujen askarteluun sen sijaan ei mennyt paljoa, koska kaaso väkräsi kannet kasaan ja itse laitoin vain tekstipaperin kansien väliin 2-puoleisella teipillä sekä sujautin kutsun ja juhlaohjesäännön kuoreen. Ja tietysti tulostamiseen meni aikaa ja mustetta.

Minut yllätti vain se, miten moni antoi kihlajaislahjan. Jotenkin olin mieltänyt kihlautumisen "vain" minun ja mieheni väliseksi lupaukseksi avioliitosta ja luulin, että lahjoja tulee vasta sitten häissä. Kihlajaisemme olivat käytännössä sellaiset, että kerroimme vanhemmillemme, kun olimme kaikki koolla. Lahjoja alkoi tulla siis kihlajaisten jälkeen sekä vanhemmilta, sukulaisilta että kavereilta perheineen kun sana levisi.

Vihjaisin miehelle alkukeväästä 2012, että olisi hyvä ajankohta kertoa kihlauksesta vanhemmille pääsiäisenä, kun olisimme kaikki, siis me + molempien vanhemmat koolla. Emme siis olleet tuolloin vielä kihloissa (yhdessä 4,5 v. ja saman katon alla 2,5 v.). Eräänä maaliskuisena lauantaina olin sitten tekemässä lounasta, ja salaattia valmistaessani mies tuli hellimään ja kysyi, lähdetäänkö kultasepänliikkeeseen. Eipä muuta kuin onnenkyyneleiden välistä soperrettu myöntävä vastaus ja äkkiä salaatti valmiiksi. Olin suunnitellut nököttäväni koko päivän tietokoneella proseminaarityön parissa, koska sen valmistumisella alkoi olla kiire, mutta kummasti sitä aikaa löytyikin sormuskaupassa käyntiin. Pyöräilimme muutaman sadan metrin matkan silloisen kotikylän ainoaan kultasepänliikkeeseen ja kaiverrusta odottaessa kävimme kahvilla ja piirakalla tien toisella puolella. (Piirakka oli kuivahtanutta. ) Kotona oli sitten pieni sormuksenpujotusseremonia. Pääsiäisenä yllätettiin vanhemmat. Kosinta oli mielestäni ihana, koska se oli miehen/meidän tyylinen arkisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Olisin vaivautunut, jos mies olisi kosinut julkisella paikalla, ja esim. matkalla, uutena vuotena tai "121212"-tyyppisenä päivänä kosiminen olisi voinut tuntua liian kliseiseltä meidän tapauksessamme. Polvistumistakaan en kaivannut yhtään.

Miksei?Niin no, ei kai vieraita voi velvoittaa askartelemaan? Se vasta toisi paineita Mutta jos jollain on ideoita, miten tällaisen pyynnön voisi ilmaista niin kertokaa toki Meilläkin toiveena ovat raha häämatkaa varten tai itse tehdyt lahjat. Kaikkein eniten arvostamme kuitenkin sitä, että meille tärkeät ihmiset tulevat paikalle; monella menee rahaa, aikaa ja vaivaa jo matkaan ja majoitukseen (suurin osa onkin tulossa ). Ilmaisimme toiveemme juhlaohjesäännössä näin: Lahjat ja niihin verrattavat hankinnat Toivomme, että tavaralahjojen antamisen sijaan kerrytätte häämatkakassaamme (tilinro). Arvostamme myös käsityötaitoisten vieraiden itse tekemiä käytännöllisiä lahjoja. Ennen kaikkea toivomme, että tulette paikalle juhlimaan tärkeää päiväämme kanssamme.

Meillä mm. nämä säästökohteet: -Hääautona oma auto (tosin tulee kyllä hevonen + vaunut loppumatkalle ) -Teen itse hääjuhlan puvun (ja sukkanauhan) ja vihkipukuna äidin vanha hääpuku -Minulla äidin vanhat hääkengät -Sulhasella vuokrattu asukokonaisuus -Tavallinen vadelma-kermatäytekakku -Vieraat ostavat itse alkoholinsa tervetuliaismaljaa lukuun ottamatta -Laitan kynteni itse -Emme vaadi kaasoilta, bestmaneilta, morsiustytöltä ja sulhaspojalta mitään tietynlaista vaatetusta tai kampausta, joten kaikki avustajat hankkivat itse pukunsa ym. -Ei hääkarkkeja tms. (jokaiselle nätisti askarreltu ohjelma/pieni häälehti + paikkakortti muistoksi, ei muuta) -Ei dokumentaarista hääkuvausta, pelkät miljööpotretit ammattikuvaajalta, ei myöskään ammattivideointia -Ei kukkia pöytiin ja pöytien/juhlapaikan koristelussa hyödynnetään sieltä saatavia ja hintaan kuuluvia koristeita -Kaikki musiikki soitetaan Spotifysta -Ei tienvarsikylttejä -Kirkkoa ei tarvitse koristella mitenkään -Ei kalliita alusvaatteita, sormuksia tai muitakaan koruja -Ei maksullista/ulkopuolisilta tilattua ohjelmaa -En tarvitse huntua enkä alushametta -Valokuvauskopit tms. ekstrat ei tulis mieleenkään

Silloin kun eksyin Kalevala Korun sivuille ja löysin mieluisan vihkisormuksen... Kihloissa olimme olleet n. vuoden ja kolme kuukautta. Hääpäivä sovittiin sormuksen löytämisestä n. vuoden ja kahden kuukauden päähän.

Meillä on 7 täyttävä morsiustyttö ja 9-v. sulhaspoika. Ovat sisaruksia ja miehen veljen (=bestman) lapsia. Tehtävänä heillä on jakaa ohjelmalehtiset vieraille kirkon ovella ja kulkea hääparin edellä kirkon käytävää sekä JOS meillä tulee jotain heitettävää (ohraa), niin huolehtivat, ehkäpä äitinsä kanssa, siitä että halukkaat vieraat saavat jotain heitettäväkseen. (En vain välttämättä halua mitään jyviä kampaukseeni tms. niin saa nähdä, joutuvatko vieraat tyytymään taputtamiseen.)

Meillä on hääautona (miehen) oma Mersu vm -94. Tässä säästetyt rahat käytetään sitten hevonen-ajuri-1800-luvun vaunut-yhdistelmään, joka kuljettaa meidät juhlapaikan puiston reunalta juhlapaikan eteen (miehen ehdotus/idea muuten). Autolla ajetaan siis kirkolta juhlapaikan liepeille n. 17 km.

Ai täällä on oma Kalevala Koru -ketjukin! Minulle tulee http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/Sormukset/112/2 (siis Halikon kierrekorujen sormus) keltakultaisena. Timantit tai muutkaan kivet eivät jotenkin kiehdo, sen sijaan tämän korun kaunis kierre ja kuvaus (mm. "Korusarjan esikuva on peräisin ristiretkiajalta 1050-1150 jKr.") sitäkin enemmän. Kihlasormuksena minulla on ihan vaan sileä keltakultainen sormus. Hyvinpä käy yksiin köyhisbudjettimme ja yksinkertainen korumakuni. Tuo vihkisormuskinhan maksaa vain alle 400 e. Huomenna valmista sormusta hakemaan

Minulla puku vaihtuu vihkimisen ja hääjuhlan välissä (ovat siis samana päivänä peräkkäin). Vihittäessä päälläni on äidin vanha puku ja hääjuhlassa sekä kuvissa itse valmistamani "oma puku". Tarkoitus oli olla vain oma puku, mutta kun äidin puku istuukin päälleni vastoin kaikkia odotuksia ja vieläpä oikein hyvin. Että loppuillaksi tuskin tulee eri pukua ja jatkoillekaan emme ole lähdössä.

Alkusyksy/loppukesä, ja häät onkin elokuun lopussa. Pimenevät illat, kynttilät, sopiva lämpötila, ihmiset eivät enää lomaile ainakaan niin paljon, ei hyttysiä, sadonkorjuu, värit... Toinen hyvä ajankohta olisi ollut kesäkuun alku, jolloin ei vielä ole kovin kuuma ja suurin osa ei ole vielä karannut mökille. Tämä ajankohta saa plussaa myös luonnonkukista, mitä ei liiemmin enää elokuun lopussa/syyskuun alussa ole. Mutta jotenkin on kiva, kun on kesä aikaa järjestellä häitä eikä tarvitse heti kiireisen kevään jälkeen astella alttarille. Jos vois olla täysin varma, että talvella on (paljon) lunta, myös talvihäät ois ihanat. Keväällä tai heinäkuussa pidettävät häät ei siis oikein innosta.

Nyt on tiedossa, että meille on tulossa n. 90 vierasta, mikä onkin juuri sopiva määrä ja arvelimmekin, että käytännössä vieraita voisi tulla 80-100. Noista n. 40 poisjääneestä suurin osa ei oikeastaan ole "todellisia ihmisiä", vaan olimme vain arvioineet puolisottomille avecit mukaan, kun emme tienneet, kuka on sattunut pariutumaan ja kuka ei. Käytännössä siis pariutumisia ei ollut tapahtunut. Omasta suvustani pois jäänee vain 1-3 kutsuttua ja miehenkin suvusta alle 10 (isompi suku). Kaikki kaverit perheineen on tulossa

Tämä kiinnostaa meitäkin ja olisi kiva saada tuoreita tietoja sulhasen puvun vuokrauksesta Oulussa tai lähiseudulla. Vieläkö Asemakadulla on sellainen pieni ompelimo-pukuvuokraamo? Sieltä on ihan hyvät muistot itsellä vuodelta 2005 vanhojentanssipuvun vuokrauksesta ja äidillä vuodelta 1981 hääpuvun ostosta. Osaako kukaan kertoa miesten vuokrapukujen valikoimasta ja hintatasosta eri liikkeissä? Missä pitää varata sovitusaika ja missä ei tarvitse?

Näkee, tai siis on nähnyt jo. Tein puvun itse, joten sulho näki puvun valmistusvaiheet ja kaikki sovitukset (jonkun piti auttaa, esim. sulkea vetoketju eikä täällä nyt muita asu meidän lisäksemme kuin kissa). Täydessä tällingissäkin sulhanen näkee minut ennen vihkimistä, koska meillä on valokuvaus jo aamupäivällä ja vihkiminen iltapäivällä. Eli meillä ei uskota siihen, että morsian vuodattaisi niin monta kyyneltä avioliittonsa vuoksi kuin pukunsa neulallaan lävistää eikä siihen, ettei sulhanen saisi nähdä morsiamen pukua ennen kuin juuri ennen vihkimistä (vai miten ne uskomukset nyt meni). Käytännöllisyys ennen kaikkea ainakin tässä tapauksessa (tavoitteena hyvänä säilyneet meikki ja kampaus valokuvauksessa sekä vieraiden odotuttamisen välttäminen vihkimisen ja hääjuhlan alun välillä).

Meillä mies 11 vuotta ja risat vanhempi. Olin 20 ja mies 31 (täytti siis sinä vuonna 32) kun alettiin seurustella niin kyllähän se näin jälkeenpäin tuntuu hieman huimalta, mutta niinpä vaan on oltu 7 vuotta yhdessä tänä vuonna. Näytetään molemmat ikäistämme nuoremmalta ja ne jotka tietää mun iän ovat luulleet miestäni vain n. 5 vuotta vanhemmaksi ennen kuin ovat kuulleet oikean iän. Mitään ikävää kommenttia emme ole koskaan saaneet ikäeromme tai muutenkaan suhteemme takia.