Fiola

Meillä myös kirkkoonkuulumattomuuteni selvisi sulhon vanhemmille vasta, kun olimme kihlautuneet ja tulivat häät puheeksi. Ja se oli suuri järkytys silloin, ja on edelleenkin. He liittävät ihmisen moraalin kirkon jäsenyyteen ja vaikka eivät ainakaa ole ulospäin kovin uskonnollisia, niin pettymys on selkeästi ollut heille todella kova. Minulle tilanne on outo, koskaan aiemmin en ole edes tullut ajatelleeksi, että kirkon jäsenyys yksistään määrittäisi ihmistä. Ja itse voisin kirkkoon kuulua, mutta en nyt vain juuri nyt kuulu. Ja vaikka kuuluisin, niin haluaisin siviilivihkimisen henk.koht. syistä ja tämä on sulhon kanssa sovittu, joten.. Mutta meille tulee siis kyllä siunaus kirkossa, sulhon toiveesta ja yhteisesti sovittuna ja minusta tämä on hyvä näin. Jokainenhan saa ja joutuu menemään naimisiin omalla tavallaan...

Hei, itselläni oli sama ajatus, mutta tosiaankin, osaako kukaan sanoa missä opiskelijat luuraavat? Missä valokuvausta opiskellaan ylipäätään?

Olimme tässä taannoin häissä, joissa kirkossa laulettiin yksi hyvin maallinen laulu (Sinä vain, useinhan se on ns. kielletyjen listallakin nähty) ja virttä ei ollut. Mielipiteitä on monia, mutta jos KAIKKI virret ovat liian hengellisiä, niin tulee kyllä mieleen, että onko sinne kirkkoon sitten ihan pakko mennä. Luulisi että Suvivirsi nyt ainakin käy. Meillä siunaus on talvella adventin aikaan, joten esim. En etsi valtaa loistoa voisi käydä.

Meillä sama ajatus, tosin myös siksi talvi, että sopii muihin suunnitelmiimme paremmin näin päin. Ja kesähähin pitäisi varautua nähtävsti kaksi ellei kolmekin vuotta etukäteen, sellainen ei oikein tuntunut omalta jutulta, joten tammikuussa sitten. Ja puolta vuotta aiemmin ruvettiin edes suunnittelemaan, hyvin on kuitenkin saatu varattua just ne mitä ite haluttiin.

Varmastikin hyvin yksilöllistä, miten kukin haluaa ja katsoo voivansa tehdä. Ihmiset ovat erilaisia olivat sitten vanhempia tahi eivät. Itse en missään nimessä jättäisi pientä lasta tai vauvaa pitkäksi aikaa (viikoksi), mutta joku toinen valitsee toisin. Meillä mahdollinen häämatka on muutaman yön pituinen juuri tästä syystä, ohjenuorana on "yksi yö erossa äidistä (tai lapselle läheisimmästä aikuisesta) per ikävuosi". Toinen vaihtoehto olisi lähteä pitemmälle matkalle siten, että mukana olisi tuttu aikuinen "lapsenhoitajana". Tämä tosin lisäisi kustannuksia, joten taidamme tällä kertaa jättää väliin. Matkasta johtuen varsinaista hääyötä ei todennäköisesti myöskään ole. Ankeaa? Ei, meillä kuherrallaan kyllä ihan arkenakin

Itse vaihdoin heti kun saatoin (ilmaiseksi) sen tehdä -en ollut jotenkin ollenkaan sopeutunut ex-miehen nimeen. Asiaan vaikutti kyllä myös osaltaan se, että nykyinen puolisoni tuntee minut alkujaan omalla nimelläni ja paljon kivempaa on ollut olla taas "oma itseni". Mutta jos olet kauan ollut tuolla ex-miehen nimellä ja sillä kumppanisikin on sinut oppinut tuntemaan, niin ehkä se sitten on vähän eri. Tietenkin voit vaihtaa nimen juuri sopivasti ennen (ilmoitusasia, tulee voimaan heti) ja uusit sitten asiakirjat (sehän se kamalin ja kallein juttu on) vasta häiden jälkeen? Itse en tiedä mitä tämän sukunimijutun kanssa teen, omaan nimeen vaihdettuani vannoin etten enää koskaan vaihda nimeä, mutta koskaan EI pitäisi sanoa ei koskaan....