Noonis_aussie

Täysi yllätys. Ei oltu katseltu sormuksia tms, ja edellinen keskustelu aiheesta naimisiin meno-kihlautuminen päättyi siihen, että mies totesi (tosissaan) ettei ole vielä valmis. Mä tietysti ensin tuohduin, kun kuitenkin on ollut valmis yhteisen talon ostoon jne, mutta sitten rauhotuin ja päätin vaan antaa aikaa. 4 kk siinä valmiiksi tulemisessa sitten kesti

Meillä on yhteinen tili ja yhteiset rahat, ollut talon ostosta lähtien, joten yhdessä maksetaan ja sovittiin budjetti, jossa melkein pysyin. Mulle tulee siis ainoastaan kihlasormus, vihkit sitten ehkä molemmille, ehkä vaan miehelle. Mä oon vielä kahden vaiheilla, käyttäisinkö vaan tota yhtä ja samaa. Onneksi on vielä aikaa päättää. Kultasepänliikkeessä se oli miehen luottokortti joka käytännössä siinä kassakoneessa käväisi, lähinnä koska mun kortilla oli just ostettu $4000 lennot Suomeen ja takaisin meille, ei sen suurempaa romantiikkaa siinä.

Meidän varaus WB:hen on nyt vahvistettu ens tammikuulle ja mielelläni ihastelisin muiden talvihäiden tunnelmaa ja koristeluita WB:ssä! Omat koristelut joudun tekemään vähän etänä, en itse näe juhlapaikkaa ennenkuin kk ennen h-hetkeä! Onneksi on auttavainen perhe ja apujoukot, mutta kaikki vinkit ja inspiraatiokuvat otetaan ilolla vastaan!

Meille tulee ehdottomasti yhteinen pöytä kaasojen, bestmanin ja heidän puolisoiden kanssa. Oon aina tykännyt tuosta plaseerausideasta sekä ulkomaisissa häissä missä oon ollut, että Suomessa ollut kaasona juuri hääparin vieressä. Ollaan kavereita myös puolisoiden kanssa, tai mies nyt vähemmän noita mun Suomessa asuvia kaasoja tuntee, mutta sitä suuremmalla syyllä ollaan yhdessä pöydässä. Yritetään keksiä siihen joku ratkaisu, että vierailla olis kuitenkin helppoa tulla juttelemaan myös meille. Me saadaan viettää ihan tarpeeksi aikaa kahdestaan muutenkin ja fiilistellä koko hääpäivää kaksin vaikka koko 36 h tunnin lentomatka takas kotiin seuraavalla viikolla, eli hääpäivän voi ahmia läheisten seuraa

Nyt on pakko hehkuttaa! Töissä oon käyttänyt jo vuosia L-koon housuja ja M-koon paitaa, mukavan löysät ja rennot päällä, ja siinähän se pullottava masumakkarakin on pysynyt näppärästi piilossa.. vaan eilen oli M-koon paidat loppu ja päätin kokeilla vitsillä S-koon toppia, joka menikin päälle ja näytti varsin hyvältä! Kehuja tuli parilta työkaverilta ja kyllä piristi päivää. Tänään olin taas vahingossa ottanu pinosta M-koon pökät, ja nehän meni sit jalkaan myös, ja vielä kärsi kyykistelläkin . Ahh, tällä jaksaa taas tsempata! Nyt olis tarkotus olla napakkana seuraava kk että olisin mahdollisimman hehkeänä meidän kihlajais/tupari/mun valmistujaisbileissä, ja sitten voi taas vähän löysätä

Peukut pystyssä siis ensi talvea varten! Mä en oo itsekään ollut Suomessa jouluna neljään vuoteen, eli on jo aikakin. Lunta sentään näin vähän viime keväänä, mutta nyt alkaisi jo tehdä tosissaan mieli talven keskelle. En olisi kyllä viisi vuotta sitten uskonut, että mä suunnittelen talvihäitä ulkomailta käsin ja odotan lunta! Toisaalta ollaan kyllä tosi onnekkaita, että saadaan siihen yhdistettyä se lämpimämpikin osio ja pidettyä juhlat myös kesällä täällä kotona.

Roslin, kyllä mä siis sen ymmärrän, että haluaa kirkkohäät, vaikkei uskossa olekaan jos vaikka helluntailaisten tms. uskossa oloon vertaa, vaan enemmän sitä suomalaista tapaluterilaisuutta, että kuuluu jos on kuuluakseen kirkkoon, hyväksyy sen kulttuuriin sidotun puolen luterilaisuudesta ja just kaikista perinteistä jne. ja kunnioittaa sitä. Sitä on taas vaikea käsittää, että ei halua sanaakaan Raamatusta häissä, jotka järjestetään kirkossa, kun ei siellä kirkossa ole pakko mennä naimisiin. Tulee vaan fiilis, että koko homma on pelkkää teatteria (ja ilmainen vihkipaikka). Puuttuu se merkityksellisyys, mihin säkin viittasit.

Minä olen hääpäivänä 32, sulhanen 36 vuotias. Oltiin ennen molemmat vakitöissä, nyt mies opiskelee täyspäiväisesti uutta ammattia. Asutaan pysyvästi ulkomailla omassa talossa ja kohta saapuu pienten tassujen muodossa perheenlisäystä <3. Molemmille eka avioliitto, kesti hetken aikaa löytää se oma täydellinen match ja piti etsiä vähän kauempaa, mutta sitten kun se kolahti, niin oli menoa ja huolimatta siitä, että yhteinen tulevaisuus tarkoittaa aina jommalle kummalle erossa oloa perheestä. Kiireistä siis tulee olemaan häiden suunnittelu, pennun kasvatus ja miehen opiskeluiden ja osa-aikatöiden yhdistäminen, mutta eiköhän siitä selvitä!

gerbeda, mulla tottui aluksi hyvin. Vedin ekat viikot hyvällä energialla, noudatin ohjeita prikuulleen, vailla mitään huimausta tms, mutta loppua kohden alkoi mahaoireet ja sitten SD:n ja extran loputtua alkoi ihan todella se IBS:n kaltainen oireilu, jatkuvaa ripulia syömisen jälkeen, ilmaa ja kramppeja. Tiedän myös erään entisen urheilukaverini, jolla alkoivat samankaltaiset IBS-oireet dieetin jälkeen, ja olo kohentui viljattomalla dieetillä. Mun ravitsemusterapeutti kurtisteli kulmiaan myös SD:n hiilari-rasva-prode-suhteille. Hillitön lisäainemäärä ei sekään saanut kehuja. Mun iho voi tosi huonosti vähäisestä rasvan määrästä, hiuksia lähti dieetin jälkeen tukoittain ja labrakokeista näkyi sitten mahaoireiden jatkuttua pidempään puutostilat, mm. rautavarastot oli ihan finaalissa, kilppariarvot viitearvojen sisällä hädintuskin jne. Nyt olo ja arvot kohentuneet takaisin normaalilukemiin. Jos oma kroppa ei siis kestä noita dieettejä, NIIN SITÄ PITÄÄ KUUNNELLA eikä sortua syyllistämisen, ryhmäpaineen tai minkään muun syyn takia jatkamaan. Se kielenkäyttö ja laihduttajille puhuminen Fitfarmin keskustelupalstalla oli välillä aika järkkyä. Toki pitää olla napakka ja tiukka, ei se paino päätä silittelemällä putoa, mutta joku tolkku mun mielestä. Bloh, kalorien laskenta ei tosiaan ole vaikeaa, kunhan oppii alussa perusteet. Sen jälkeen se tapahtuu melko huomaamatta ja itsellä ainakin vähän sinnepäin-asenteella, lähinnä auttamassa tekemään kahdesta kehnosta ruokaratkaisusta se parempi jne.

Mä olen menossa Hiusgalleriaan Tarjan hoiviin. Tarja teki aikanaan mun Wanhojen kampauksen ja oon siitä asti käyttänyt heidän palvelujaan ja aina lähtenyt pois tyytyväisenä. Tilat ovat kivat, ja siellä onnistuu sekä kampaus että meikki. Onhan se vähän matkan päässä, kun asutaan pohjois-Helsingissä ja häät on Vantaan puolella, mutta tästä en tingi. Siellä on myös tilaa ja henkilökuntaa, jos kaasot haluaa omat kampauksensa ja äiti taisi ilmottaa, että hänelle myös. Haluan mennä paikkaan, johon voin luottaa 100%, ettei just käy tollasia viimehetken mokia, niinku SuperMimmille tai Pirille.

Mä olen toivottavasti aika itseni näköinen. Käytän piilareita jokatapauksessa vapaa-ajalla, hiukset ovat pitkähköt jo valmiiksi ja allergioiden takia en ripsienpidennyksiä edes harkitse. Kynnet mulla on työn takia lyhyet, mutta häitä varten voisin kasvattaa niitä edes hiukan, onneksi siinä on lomaa ennen h-hetkeä. Varmaan sitten ihan vaan itse lakattu ranskalainen manikyyri, tai kaverin kotigeelaus. Jotain, minkä saa sitten helposti pois ennen töihin paluuta. Päivettynyt iho on mulle se ehkä tärkein, ei mitään superruskeeta, mutta sellanen kevyesti aurinkoa saanut, terveen näköinen iho. Vuosittaisen suuhygienistikäynnin ajoitan varmaan ennen häitä, mutta en oo koskaan valkaissut hampaita, enkä varmasti tee sitä nytkään, pidän hampaistani ihan tässä sävyssä, enkä usko että sulhokaan kaipailee mitään ylimääräisiä. Käytiin jostain hääblogista löytynyttä budjettia läpi, ja mä totesin että näistä kauneusjutuista voi lohkasta ison kasan pois, sulhon ainoa toive oli, että ne kalliit, kauniit alusvaatteet jäisi budjettiin! Saamansa pitää!

Mä ilmottaudun kanssa mukaan pudottelemaan muutaman kilon ennen häitä, mielellään saisi viisi lähteä. Tässä on 3 kk aikana lähtenyt jo ekat 5 kg, ja peilikuva on ihan eri näkönen. Meinaan aika varovaisin keinoin painoa pudotella, sillä takana on 1,5 vuoden itkuinen taival maha-ja suolistovaivojen kanssa, jotka saivat alkunsa Superdieetin jälkihöyryistä. Vähärasvainen, niukka dieetti, iso kasa lisäravinteita ja mun herrkis kroppa ei kestänyt, vaan meni ihan sekaisin. Ensin diagnosoitiin ärtyneen suolen oireyhtymä kun muutakaan ei löytynyt, mutta onneksi pääsin sitten kunnon hoitoon. Suolistosta löytyikin sitten parasiittipaholainen ja hiivatulehdus, ja syyt moninaisiin oireisiin, ravintoaineiden puutostiloihin ja huonoon oloon selittyivät näillä vihulaisilla. Häätödieetin aikana katosi sitten paitsi ylimääräiset eliöt suolesta, myös 5 kg elopainoa tuoden mut samalla normaalipainon ylärajoille. Nyt meinaan siis rajoittaa herkuttelua ja elää arkena hiilareita tarkkaillen, mutta en niistä nipotellen jos ja kun eteen sattuu joku täydellinen pasta-annos Alkoholi on yksi iso tekijä, tässä viininrakastajan luvatussa maassa on liian helppoa nautiskella 1-2 lasillista illassa sitä lempipunkkua ja huomaamattaan tissutella pullokaupalla. Meillä on kohtuu laaja (kröhmmm, järjettömän iso) pullokokoelma vielä kotosalla, niin nautiskelua ei huomaa edes kauppalaskussa tai pullojen puuttumisena, kun niitä vaan riittää ja riittää... Ja kuten joku muukin tässä ketjussa jo mainitsi, niin annoskoot on yksi iso tekijä. Ne suosituskoot on yllättävän pieniä, siispä teen säännöllisesti tehoiskuja keittiövaakan kanssa, ettei pääse tottumaan yltiöpäisiin annoskokoihin huomaamattaan. Ja superdieetin aikaan käytännössä ollut ympärivuotinen työmatkapyöräily on täällä taas, siitä tulee kivat 80 km/viikossa, mikä alkaa jo miehen mukaan näkyä perberissä ja pohkeissa kivana kehityksenä Punttis tai ryhmäliikunta ei mua niin kiinnosta, talvella kokeilin hot yogaa ja sitä voisin harkita uudelleen ensi talvena. Hurjasti tsemppiä kaikille, etenkin sille onnettomalle, jolla oli akillesjänne riesana! Voimia ja malttia kuntoutukseen!

Missä kuussa häänne ovat?Tammikuussa 2015 ja paikkana ilmeisesti Wanha Bäckby! Ilolla olen katsellut kuvia muiden kauniista häistä kyseisessä paikassa Miksi valitsitte talvihät?Meillä toive tuli sulhaselta, eksoottiset talvihäät ihmiselle, joka ei ole koskaan kokenut lumista joulua. Mullekin se kävi hyvin, monet ystävistäni ovat kesällä kiireisiä urheilun takia, joten nyt ei sotketa kenenkään pelikalenteria. Ihmetelläänkö päätöstänne? Oletteko joutuneet selittelemään, puolustelemaan?Ei, päinvastoin. Kaikki ovat olleet innoissaan, sekä Suomessa että ulkomailla. Mitä erityisiä odotuksia ja toiveita teillä oli/on nimenomaan sen suhteen että häänne ovat talvella?Lunta.. Miten talvi näkyy häissänne? (esim. ruoassa, koristelussa, juhlapaikan valinnassa jne.)Turkoosia ja hopeaa tulossa väreiksi, paljon kynttilöitä. Haaveissa saada myös jäälyhtyjä ulos. Halusin tunnelmallisen paikan, missä saa polttaa kynttilöiytä ja sen taisin tosiaan saada Mikä on mielestänne parasta talvihäissä?Tunnelma, ja se että vierailla ei ole jo kolmannet häät samana kesänä ja kyllästyminen päällä.. helpompaa järjestellä asioita kun on ns. sesongin ulkopuolella. Minne lähditte/lähdette häämatkalle?Suomeen tulo on meille häämatkaa kerrakseen. Ehkä sitten myöhemmin kesä-heinäkuussa meidän talven aikaan päästään jonnekin lämpimään viikoksi.

Tätä mä en ymmärrä, että halutaan se perinteinen osuus valkosista kirkkohäistä, mutta ei sitten kuitenkaan uskota palaakaan siitä, mitä kirkollinen vihkiminen edustaa. Mä kuulun kirkkoon, mies ei. En halua pyytää häntä liittymään, sillä hän ei siihen usko. Mies selvisi läpi 12 vuotta katolilaista poikakoulua kuulumatta kirkkoon, joten en häntä häidenkään takia siihen halua liittää. Meille tulee siis ensin siviilivihkiminen, ja sitten kirkossa avioliiton siunaus. Näin voimme kunnioittaa molempien taustoja ja mahdollistaa myös molempien eri maissa asuville suvuille osallistumisen häihin, vaikkei olisi varaa matkustaa puolen maapallon ympäri.

Meillä on kaksi eri seremoniaa. Suomen juhla valikoitui joulun ympärillä olevista viikonlopuista, ja 10.1 oli kaikkein käytännöllisin sekä meille, että ulkomailta tuleville vieraille. Aussilan häät ja se virallinen vihkiminen pitää taas järjestää ennen Suomessa tapahtuvaa avioliiton siunausta ja kun huomasin 6.12 olevan lauantai, ehdotin sitä miehelle. Musta on kiva ajatus mennä naimisiin itsenäisyyspäivänä ja saada samaan syssyyn siis kesähäät. Joulukuun alussa täällä ei myöskään pitäisi olla vielä ihan hirmuhelteet, eli kaikinpuolin täydellinen ajoitus. Vihkimisen jälkeen lennämme Suomeen nauttimaan joulusta ja sitten häät, osa 2.

Ihan järjettömiä vaatimuksia sun miehen äidiltä! Kyllä tässä pitäisi nyt joku etuajo-oikeus olla sillä, joka on ensin kihloissa ollut ja päivämäärän päättänyt! Todella törkeää. Ehkä siellä sitten on jotain perheen sisäistä suosikki-pahnanpohjimmainen asetelmaa taustalla. Pitäkää rohkeasti kiinni suunnitelmista, jos kesähäät tänä kesänä on se juttu mitä oikeasti haluatte!

Valkoinen morsian, mä pyörittelen täällä myös tammikuun 2015 häitämme varten eri turkoosi-vaihtoehtoja mielessäni. Mies yökkäili äsken kuuluvasti mun turkoosi-ruskea-helmenvalkoinen-hopea-ehdotuksille, että katsotaan nyt, miten käy.. Turkoosi olisi mun lempiväri, ja se olisi helppoa yhdistää meidän molempiin seremonioihin. Beach-häät ausseissa siviilivihkimisineen ja talvihäät Suomessa, turkoosi passaisi just hyvin! Muuten kaikki suunnitelmat on vielä tosi auki.

Maydreaming, tosi kaunis sormus! Mä odottelen omaani takaisin korusepältä. Päädyin yhden suunnittelupalaverin tuloksena teettämään kihlasormukseni ja käyttämään siinä keskuskivenä yhtä isoisäni hiomista kivistä. Tämä on ollut tausta-ajatuksena jo ennen kosintaa, sillä mulle jäi perinnöksi kymmeniä korukiviä, kultaa ja koruja joiden kivet on itse hiottu. Pyörittelin pitkään vaihtoehtoja kultatopaasin ja kunziitin välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Sormus ei tule olemaan päivittäisessä käytössä mun työni takia, joten kiven kovuusaste ei pelottanut. Kiven ympärille tulee sitten viisi timanttia molemmin puolin, samaan tapaan kuin Maydreamingillakin. Inspistä saatiin yhdestä toisesta korusta mikä oli liikkeessä näytillä ja loput ideoitiin itse. Nyt pitää vaan malttaa odottaa!

Meillä kihlasormus pelkästään mulla, hintaa n. 2500 e, sisältäen oman, isoisän hioman kiven sekä 10g perinnöksi saatua kultaa, eli me maksettiin vaan työstä, palladiumista valkokultausta varten ja keskuskivenä toimivan kunziitin ympärille istutetuista 10 timantista. Vihkisormukset tulee sitten taas molemmille, ja niitä ei olla vielä mietitty yhtään. Oon tosi ilonen, että sain yhdistettyä jotain suvun vanhaa uuteen sormukseen. Nyt en malttaisi odottaa, että saisin sen ihanuuden sormeeni korusepältä!

Olisko täällä muitakin Suomi-Australia pareja? Meillä olisi nyt edessä siviilivihkiminen ensin täällä ausseissa, ja sitten Suomessa avioliiton siunaus kirkossa ja isot juhlat.. Onneksi on paljon apujoukkoja Suomessa, nyt jo ahdistaa tämä häiden järjestely etänä. Ensi tammikuussa on siis häät Suomessa, ja sitä ennen aussiversio rennommalla meiningillä (sulhanen pukeutuu kuulemma frakkiin Suomessa vain jos saa Aussihäissä pitää shortseja.. )

Joku muu, eli australialainen

Meille on tulossa isohkot, n. 50 hengen kihlajaiset. Täällä moiset on tapana järjestää ja mulle sopii kyllä mikä vaan tekosyy hyvien bileiden järjestämiseen Ollaan muutenkin lykätty tupareiden pitämistä kuukausia, ja samaan syssyyn osuu muutama muukin merkkipäivä joten järkätään kihlajaiset maaliskuun lopussa. Tarkoitus on lähettää kutsut ensi viikolla, muutamia sukulaisia ja sitten molempien kavereita. Cocktailtilaisuus, tehdään itse mahdollisimman paljon tarjottavia. Järkkäsin omat 30-v bileet aiemmin samalla tyylillä ja tarjoiluiden väsäily ei käynyt ylivoimaiseksi. Lisäksi muutama kaveri ja tuleva on lupautunut tekemään muutamat cocktailpalat. Juotavaa jäi niin paljon yli noista kolmekymppisistä, että ei tarvitse ostaa kuin blandikset ja koota drinkkilista! Maaliskuussa täällä on vielä kesäsää parhaimmillaan, joten voidaan pitää juhlat osin puutarhassa, siksi iso vierasmääräkin on mahdollinen. Piha onkin uuden kodin ainoa ei-remonttia kaipaava osuus Musta on ihanaa juhlia meidän tärkeää sitoutumispäätöstä läheisten kanssa. Itse kosinta oli varsin yksityinen, niin näin jälkikäteen on kiva ottaa muut mukaan iloon. Suomessa jos olisimme, niin juhlinta olisi ehkä perinteisempi kakkukahvit perhe+pari ystävää-kokoonpanolla.

Uusi morsian ilmottautuu! Miehen kanssa keskusteltiin naimisiinmenosta n. 4 kk sitten ja hän ei todellakaan ollut valmis. Sanoin etten palaa aiheeseen eikä asiasta oo sittemmin juuri puhuttu, paitsi vitsillä. Viikonloppuna erään ihanan viinitilalla vietetyn jazz-konsertin lopussa vikan hitaan, kauniin biisin aikana mies sitten yhtäkkiä kuiskasi korvaan koko nimeni ja "will you marry me", mihin oli sikahelppoa vastata yes se oli alkanut tuon 4 kk sitten käydyn keskustelun jälkeen vähän miettimään ja soittanut ennen viikonloppua Suomeen ja pyytänyt lupaa mun isäpuolelta. Sormusta ei ollut, juuri niinkuin toivoinkin että saadaan yhdessä Valita se jälkeenpäin.